Nikoloz Šengelaia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nikoloz Šengelaia (georg. ნიკოლოზ შენგელაია, ven. Никола́й Миха́йлович Шенгела́я, Nikolai Mihailovitš Šengelaja; 19. elokuuta 1903 Zugdidin kihlakunnan Obudžin kylä – 4. tammikuuta 1943 Tbilisi) oli georgialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.

Nikoloz Šengelaia opiskeli Tbilisin yliopistossa[1] ja esiintyi runoilijana georgialaisessa Lef-ryhmässä, jolla oli läheiset suhteet Vladimir Majakovskiin. Hän toimi ohjaajan assistenttina Kote Mardžanišvilin elokuvassa Nakanune grozy eli Burevestnik (’Ennen myrskyä’, 1925) ja Juri Željabužskin elokuvassa Dina Dza-Dzu (1926) sekä laati käsikirjoituksen Mardžanišvilin satiiriseen komediaan Samanišvilis dedinatsvali (’Samanišvilin äitipuoli’, 1927), joka perustuu 1800-luvun georgialaisen klassikon Davit Kldiashvilin kertomukseen. Šengelaian ensimmäinen ohjaustyö oli Lev Pušin kanssa kuvattu Giuli (1927), joka kertoo muslimitytön ja kristityn käsityöläisen rakkaustarinan.[2] Hän toimi käsikirjoittajana myös Ivan Perestianin elokuvassa Gaplangva/V trjasine (’Suolla’, 1928).[3]

Šengelaian vuonna 1928 ohjaama Elisso – Kaukasian ruusu (Eliso) on 1920-luvun parhaita neuvostoelokuvia ja myös georgialaisen elokuvataiteen merkkipaalu[1]. Sen aiheena on tšetšeenien karkottaminen 1860-luvulla sekä georgialaispojan ja tšetšeenitytön rakkaustarina[4]. Vuonna 1933 valmistui[1] Azerbaidžanissa kuvattu[5] Dvadtsat šest komissarov (’Kaksikymmentäkuusi komissaaria’), jonka aiheena on Bakun kommuuni vuonna 1918. Propagandistista elokuvaa pidettiin aikanaan neuvostoelokuvan huomattavana saavutuksena.[1] Vuosina 1933–1934 Šengelaia työskenteli Mihail Šolohovin Aron raivaajien parissa. Romaaniin perustunut elokuvahanke kiellettiin, minkä ohjaaja koki suurena henkilökohtaisena tragediana.[6] Narindžis veli (’Kultainen laakso’, 1937) kertoo Neuvostoliiton maatalouden kollektivisoinnista[1]. Vuonna 1939 Šengelaia ohjasi epäonnistuneen isänmaallisaiheisen elokuvan Samšoblo (’Synnyinmaa’)[7] ja vuonna 1941 serbialaisista partisaaneista kertovan lyhytelokuvan Šav mtebši (’Mustilla vuorilla’). Sota-aiheisen Is kidev dabrundeba (’Hän palaa vielä’, 1943) viimeisteli Diomide Antadze.[8]

Ohjaajalle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi vuonna 1935. Vuonna 1941 hän sai Stalin-palkinnon. Hänet on palkittu myös työn punaisen lipun kunniamerkillä.[9]

Šengelaia oli naimisissa georgialaisen mykkäelokuvan tähden Nato Vatšnadzen kanssa[10]. Hänen poikansa Giorgi ja Eldar ovat molemmat merkittäviä elokuvaohjaajia[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 498. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  2. Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 633–635. Moskva: Iskusstvo, 1969.
  3. a b Peter Rollberg: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema (Google Books) 2008. Scarecrow Press. Viitattu 18.3.2015. (Viite koskee myös edellistä lähdettä edeltävän tekstin tietoja, niitä jotka lisätty tässä muokkauksessa.
  4. Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 636–640. Moskva: Iskusstvo, 1969.
  5. Istorija sovetskogo kino, tom 1, s. 685. Moskva: Iskusstvo, 1969.
  6. Istorija sovetskogo kino, tom 2, s. 414–415. Moskva: Iskusstvo, 1973.
  7. Istorija sovetskogo kino, tom 2, s. 414–415. Moskva: Iskusstvo, 1973.
  8. Kino: Entsiklopeditšeski slovar, s. 498–499. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  9. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 29, s. 380. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1978.
  10. Zorkaja, N.M.: Istorija sovetskogo kino, s. 175. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]