Nikolai Sinebrychoff

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Sinebrychoffin panimon perustaneesta kauppaneuvos Nikolai Sinebrychoffista. Panimoa myöhemmin johtanut kauppaneuvos Nicolas Sinebrychoff on eri henkilö.
Nikolai Sinebrychoff, Johan Erik Lindhin maalaama muotokuva 1830-luvulta.

Nikolai Petrovitš Sinebrychoff (ven. Синебрюхов, Sinebrjuhov; n. 1789 Gavrilov, Venäjän keisarikunta23. tammikuuta 1848 Tver, Venäjän keisarikunta)[1] oli Suomeen asettunut venäläinen liikemies, joka perusti nykyisen Oy Sinebrychoff Ab -panimon vuonna 1819. Hän kuului Suomessa sittemmin pitkään vaikuttaneeseen Sinebrychoffin sukuun.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolai Sinebrychoffin isä Petr Sinebrychoff oli alkujaan köyhä kruununtalonpoika, joka muutti 1790-luvun lopulla Vanhan Suomen alueelle Kymiin ja perusti Ruotsinsalmen varuskuntaa palvelleen olutpanimon. Vanhimpana poikana Nikolai Sinebrychoff sai panimon johdettavakseen vain 16-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli vuonna 1805. Perheen liiketoimet laajenivat nopeasti myös muille aloille. Suomen sodan jälkeen Sinebrychoff siirsi vuonna 1810 toiminnan merkityksensä menettäneeltä Ruotsinsalmelta Helsingin edustalla olleeseen Viaporiin. Hän oli yksi venäläisen varuskunnan virallisista muonittajista eli marketenteista. Hän sai vuonna 1816 tarjouskilpailussa itselleen yksinoikeuden myydä Viaporin sotilaille väkiviinaa, olutta, kaljaa ja simaa, joille oli suuri kysyntä. Hän myi varuskunnalle myös ruokaa viidessä eri puodissa, ja vaurastui nopeasti.[1]

Sinebrychoff osti vuonna 1817 itselleen Helsingin kaupungissa Ullanlinnan alueella sijainneen viinatehtaan tontin ja hankki itselleen viinan valmistus- ja myyntioikeudet, joita hän sen jälkeen uusi määräajoin kuolemaansa asti. Ostettuaan myös Vanhassakaupungissa sijainneen panimon hän hankki vuonna 1819 yksinoikeuden myös panimotoimintaan Helsingissä. Samana vuonna hän sai luvan panimonsa rakentamiseen Hietalahden torin eteläpuoliselle tontille. Toiminta tosin siirrettiin sinne Ullanlinnasta vasta vuonna 1829 uusien tilojen valmistuttua. Panimoalueelle valmistui vuonna 1842 komea päärakennus, jossa nykyään toimii Sinebrychoffin taidemuseo.[1] Sinebrychoff perusti myös vuonna 1836 panimon vierestä ostamalleen kolmen hehtaarin laajuiselle palstalle puutarhan, josta syntyi nykyinen Sinebrychoffin puisto.[2] Sinebrychoff ei muuttanut itse koskaan Helsinkiin, vaan asui Viaporiin rakennuttamassaan talossa, joka on myöhemmin purettu. Hän ei oppinut koskaan ruotsia tai suomea, vaan asioi venäjäksi.[1]

Sinebrychoff oli myös merkittävä rakennusurakoitsija Helsingissä. Hän rakennutti valtion tilauksesta muun muassa Helsingin Kampissa sijainneen Turun kasarmin vuosina 1830–1833. Sinebrychoff sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1835. Hänen liiketoimensa laajenivat lopulta ulottumaan kauas ulkomaille saakka. Hän kuoli vuonna 1848 keuhkotulehdukseen ollessaan liikematkalla Tverissä.[1]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naimattoman ja lapsettoman Nikolai Sinebrychoffin jälkeen Sinebrychoffin panimoa johtivat hänen nuoremmat veljensä Ivan ja Pavel Sinebrychoff sekä myöhemmin Pavelin lapset Nicolas ja Paul Sinebrychoff, jotka saivat kaikki kauppaneuvoksen arvonimen. Perheen sukuhauta sijaitsee Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.

Nikolai Sinebrychoffin allekirjoitus, jota käytetään nykyään myös Nikolai-oluttölkkien etiketeissä.

Sinebrychoff-panimo toi vuonna 1988 markkinoille perustajansa mukaan nimetyn Nikolai Sinebrychoff -oluen (tunnetaan myös lyhyemmällä nimellä Nikolai).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Anneli Mäkelä-Alitalo: Kauppaneuvos Nikolai Sinebrychoff (1789–1848). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa, s. 7 Sinebrychoff 2009. Viitattu 30.10.2015.
  3. Nikolain tarina Sinebrychoff.fi. Viitattu 30.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]