Myrseeni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myrseeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 7-metyyli-3-metyleeniokta-1,6-dieeni
CAS-numero 123-35-3
PubChem CID 31253
SMILES CC(=CCCC(=C)C=C)C [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H16
Moolimassa 136,228 g/mol
Sulamispiste –10 °C [2]
Kiehumispiste 167 °C [2]
Tiheys 0,794 g/cm3
Liukoisuus veteen 5,6 mg/l (25 °C) [2]

Myrseeni (C10H16) on tyydyttymätön monoterpeeni. Sitä esiintyy lukuisten eri kasvien eteerisissä öljyissä. Myrseeni on keltaista öljymäistä nestettä, jolla on miellyttävä tuoksu. Se liukenee ainakin etanoliin, kloroformiin ja bentseeniin.

Esiintyminen kasveissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrseeniä esiintyy melko paljon laakeripuun (Laurus nobilis), verbenan (Lippia citriodora) ja Myrcia-suvun kasvien, joista yhdiste on saanut nimensä, eteerisissä öljyissä.[3] Myrseeniä on lisäksi muun muassa vuohenputkessa[4] ja kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä. Yhdiste antaa maun humalalle[5] ja hajun suopursulle yhdessä ledolin ja palustrolin kanssa[6].

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrseeniä voidaan eristää suoraan kasvien eteerisistä öljyistä. Synteettistä myrseeniä valmistetaan pineenin pyrolyysin avulla. Toisinaan myrseeniä käytetään hajuvesissä sen miellyttävän tuoksun vuoksi. Tärkein käyttö on muiden hajuaineiden synteesi.[3] Myrseenistä voidaan valmistaa rikkihapon avulla geraniolia ja edelleen sitraalia.[7] Muita myrseenistä valmistettavia yhdisteitä ovat muun muassa mentoli, sitronellaali, sitronelloli ja linaloli.[3]

Yhdisteellä on todettu olevan myös hyttysiä karkottavia ominaisuuksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myrcene – Substance summary NCBI. Viitattu 23. syyskuuta 2018.
  2. a b c Physical properties: Myrcene NLM Viitattu 7.8.2009
  3. a b c d Mustapha Debboun, Stephen P. Frances, Daniel Strickman: Insect repellents, s. 281. CRC Press, 2006. ISBN 978-0849371967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2009). (englanniksi)
  4. Bertalan Galambosi ja Merja Roitto: Pohjoisessa kasvatettujen yrttien aromisuus (PDF) (Julkaisun sivu 13) Maa- ja elintarviketalous 84. MTT. Viitattu 2.8.2009.
  5. Sinitiainen ikkunassa 29.4.2006. Turun Sanomat. Viitattu 4.10.2023.
  6. Suopursu Peda.net. Viitattu 7.8.2009.
  7. Sujata V. Bhat, Bhimsen A. Nagasampagi, Meenakshi Sivakumar: Chemistry of natural products, s. 140. Birkhäuser, 2005. ISBN 978-3-540-40669-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.