Musta Saara (laulu)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Musta Saara (myös Ei taivahassa kuolon vaaraa, ruots. Deruppe ingen död skall vara) on ruotsalaisen runoilijan, kirjailijan ja virsirunoilijan Lina Sandellin (1832–1903) kirjoittama lähetystyöaiheinen hengellinen laulu, joka on käännetty myös suomeksi.[1] Suomessa laulua on pidetty yhtenä lähetystyöaatteen keskeisenä symbolina.[2]

”Musta Saara” ilmestyi Ruotsissa ensimmäisen kerran vuonna 1865 kokoelmassa Missionssånger för barn. Suomessa se ilmestyi ensimmäisen kerran ruotsiksi kokoelmassa Sångbok för Söndagsskolan (1876) ja suomennoksena ensimmäisen kerran lehdessä Kristillinen kuvalehti lapsille vuonna 1882 ja sen jälkeen useissa pyhäkoulu- ja lastenlaulukirjoissa ja hengellisten laulujen kokoelmissa.[3]

Laulun vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

'Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään'.
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien’ neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa,
siell’ luonaan aina olla saan.

Lina Sandellin kirjoittamia muita tunnettuja hengellisiä lauluja ovat muiden muassa ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, ”Joka aamu on armo uus” ja ”Kun on turva Jumalassa”.[4] Pauli Vaalas arvelee kirjassaan Laulujen lähteillä (1973), että ”Musta Saara” -laulun innoituksena on saattanut olla vuonna 1862 Ruotsissa vierallut Sara Makatemele tai jokin englantilainen runo tai lähetyskertomus. Syy siihen, miksi laulussa tytön nimi on juuri Saara, voi johtua myös pelkästään siitä, miten nimi rimmaa laulutekstissä.[5][6]

Sandell ehdotti laulua laulettavan ruotsalaisen Wilhelm Theodor Söderbergin säveltämän hengellisen laulun ”O Jesus, öppna du mitt öga!” -sävelmän (1862) mukaan. ”Mustaa Saaraa” ryhdyttiin kuitenkin laulamaan yleisesti toisen samantyyppisen sävelmän mukaan. Tämän sävelmän tekijää ei tiedetä, mutta nuoteissa sen on joskus todettu olevan todennäköisesti ruotsalainen sävelmä, mahdollisesti vuodelta 1867.[7] Sandellin ehdottamassa sävelmässä on kuultavissa marssirytmi, uusi sävelmä on tunnelmaltaan rauhallisempi.[8] Molemmat sävelmät ovat tunnelmaltaan iloisia.[9]

”Musta Saara” sisältää aikakauden lähetystyöaiheisille lauluille ominaisen tarinan kuolevasta ja köyhästä mutta hartaasti uskovasta lapsesta, joka uskoessaan Jumalaan pääsee laulun loppuhuipennukseksi taivaaseen.[10] Saara on saanut kuulla valkoiselta lähetyssaarnaajalta ”ystävästä lapsien” ja kultaisesta kaupungista taivaassa.[11]

Laulu alkaa sanoin: ”'Ei taivahassa kuolon vaaraa, Ei kyyneleitä yötäkään'”. Näin lauloi kerran Musta Saara, Pien neekerlapsi hyvillään.” ja päättyy sanoihin ”Karitsan veri valkoiseksi Sai Mustan Saaran kokonaan.”[12]

Kun Sandellin runo ensi kerran julkaistiin Suomessa, runon alkuun ja vierukseen oli merkitty ne Raamatun kohdat, joihin runon teksti viittaa. Näitä ovat muun muassa kohta Johanneksen ilmestyksestä (Ilm. 21:4) ”Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut” ja 1. Johanneksen kirjeestä (Joh. 1:7) ”ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.[13]

Laulu ”Ei taivahassa kuolon vaaraa” on nimetty suomalaisissa koululaulukirjoissa esiintyneistä hengellisistä lauluista yleisimmäksi. Pyhäkoulun pitäjien mukaan kertovat laulut olivat lapsille mieluisia, kuten juuri ”Musta Saara”.[14][15]

Laulun vastaanottoa tutkinut Ruut Lemmetyinen (2010) kirjoittaa pro gradu -tutkielmassaan: ”Musta Saara -laulun tarjoama kokemushenkilö, pieni lapsi, on varmasti herättänyt sääliä ja myötätuntoa niin opettajakoulutuksen naisissa, ompeluseuran väessä kuin pyhäkoululaisissakin. Laulun sanoituksen dramaattisuus aiheenaan juuri pikkutytön kuolinhetki on puhutteleva. 1800-luvun lapsikuolleisuus oli Suomessa vielä suuri, sillä syntyneistä lapsista kuudesosa kuoli ensimmäisen elinvuotensa aikana. Sata vuotta myöhemmin – – oli laulun kaiku jo kenties liiankin dramaattinen ja ahdistava.”[16]

Artikkelikokoelmassa Minunkin Afrikkani (2003) useat lähetystyöntekijät kirjoittivat, kuinka heille lapsena laulettu ”Musta Saara” oli ensikosketus lähetysasiaan sekä vaikuttava tekijä Afrikka-mielikuvien muodostumisessa. Laulu toimi monen kohdalla lähetystyöhön lähtemisen innoittajana.[17][18]

Laulun kuvituksessa vuodelta 1979 Saara on kuvattu mustasta valkoihoiseksi muuttuneena enkelinä. Tässä on mahdollista havaita piileviä rasistisia sävyjä.[19] Itse laulussa musta ja valkoinen väri ovat kuitenkin pelkästään synnin ja synnittömyyden vertauskuvia.[20]

1950-luvun alussa laulun sanoja muutettiin ja viimeisen säkeistön sana valkoiseksi vaihdettiin sanaan puhtaaksi.[21] Laulun käyttö pyhäkoulutoiminnassa väheni, ja vuonna 1982 Suomen Pyhäkouluyhdistys päätti jättää laulun uudistetusta laulukirjastaan pois, eikä se enää sisältynyt vuonna 1982 ilmestyneeseen Lasten virsi -nimiseen pyhäkoulujen laulukirjaan.[22]

Evankelisen herätysliikkeen laulukokoelmassa Siionin kannel laulu on sanoiltaan hieman muokattuna edelleen mukana nimellä Taivaassa ei voi koskaan kuolla.[23]

Toisintoja ja viittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1888 suomalainen, Ambomaalla lähetystyössä ollut Ida Weikkolin julkaisi kirjasen Musta saara Owambosta. Siinä kirjoittaja muistelee kasvattilastaan lähetysasemalla Owambossa ja lainaa kirjan alkulehdillä laulun alkusäkeitä. Ruut Lemmetyisen mukaan kirja vastaa aatesisällöltään laulun synty-yhteyden aatemaailmaa.[24]

Vuonna 1953 ”Mustan Saaran” rinnalle kokoelmassa Pyhäkoululauluja otettiin kirjailija Ensio Lehtosen samaan sävelmään kirjoittama uusi laulu ”Tää lähetyksen lasten piiri”: ”Ja mustat lapset Afrikassa on myöskin heidän mukanaan. On suuri ilo taivahassa, Kaikuu laulu kautta maan.”[25]

Vuonna 1957 sai Suomen Kansallisteatterissa ensiesityksensä kirjailija Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Musta Saara, jossa lähetystyöhön kohdistettiin arvostelua. Näytelmän Saara kuolee yksin, kristitty on yhtä kuin heimonsa pettänyt ja kulttuuriperinteensä kadottanut.[26]

Vuonna 1986 julkaisi Senegalissa lähetystyötä tehnyt Kaija Löytty ”Uuden laulun mustasta Saarasta”, jossa kehotetaan kehitysyhteistyön hengessä yhteiseen taisteluun paremman huomisen puolesta: ”Siis nouse, Saara, tehdään piiri, tuo veljesikin juhlimaan: Nyt pystytetään ilon viiri ja tuli syttyy uudestaan”. Olli Löytyn mukaan kyseessä on lähetystyön eurosentrisyyteen kohdistuva vastakirjoitus, joka edustaa jo jälkikolonialistista ajattelua samalla kun laulu myös kunnioittaa menneitä sukupolvia.[27]

Saara Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään nimi Saara suomalaisessa kirjoitusasussaan on suomalaisten lähetystyöntekijöiden vaikutuksesta yhdessä muiden suomalaisten etunimien, kuten Erkki, ohella Namibiassa yleinen. Vuonna 2015 Namibian pääministerinä toimi Saara Kuugongelwa.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lemmetyinen 2010, s. 44, 46, 49, 51.
  2. Lemmetyinen 2010, s. 7.
  3. Lemmetyinen 2010, s. 51.
  4. Lemmetyinen 2010, s. 48.
  5. Lemmetyinen 2010, s. 50.
  6. Vaalas, Pauli: Laulujen lähteillä. Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelman vaiheita ja tekijöitä, s. 94. Helsinki: Suomen lähetysseura, 1973. ISBN 951-624-126-3.
  7. Lemmetyinen 2010, s. 52.
  8. Lemmetyinen 2010, s. 95.
  9. Lemmetyinen 2010, s. 101.
  10. Lemmetyinen 2010, s. 72.
  11. Lemmetyinen 2010, s. 74.
  12. Lemmetyinen 2010, kuva 2.
  13. Lemmetyinen 2010, s. 76.
  14. Lemmetyinen 2010, s. 58–59.
  15. Hirvonen, Riitta: Mistä syntyi lasten virsi? Teoksessa Tuppurainen, Erkki (toim.): Virsin, lauluin, psalttarein. Juhlakirja Reijo Pajamon 60-vuotispäivänä 27.9.1998, s. 203–220. Kirkkomusiikin osaston julkaisuja 17. Helsinki: Kuopio: Sibelius-akatemia, kirkkomusiikin osasto ja Kuopion osasto, 1998. ISBN 952-9658-61-3.
  16. Lemmetyinen 2010, s. 73.
  17. Lemmetyinen 2010, s. 106.
  18. Harvala, Jukka (toim.): Minunkin Afrikkani. Helsinki: Suomen lähetysseura, 2003. ISBN 951-624-308-8.
  19. Lemmetyinen 2010, s. 77.
  20. Lemmetyinen 2010, s. 77.
  21. Lemmetyinen 2010, s. 2, 115–116, kuva 11.
  22. Lemmetyinen 2010, s. 121–122.
  23. Taivaassa ei voi koskaan kuolla Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 27.7.2015.
  24. Lemmetyinen 2010, s. 10, 111–113.
  25. Lemmetyinen 2010, s. 115–116.
  26. Lemmetyinen 2010, s. 117–118.
  27. Lemmetyinen 2010, s. 124–125.
  28. Sillanpää, Sami: Namibian pääministeri on Saara ja työministeri Erkki. Helsingin Sanomat, 29.3.2015. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]