Moses Hess

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moses Hess nuorena.

Moses (Moritz) Hess (21. tammikuuta 1812 Bonn6. huhtikuuta 1875 Pariisi, Ranska) oli saksalainen lehtimies ja poliittinen kirjailija. Varhaisena sosialistina hän vaikutti muun muassa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin poliittiseen ajatteluun. Juutalainen Hess oli myös yksi sionismin edelläkävijöistä.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hess syntyi jiddišinkieliseen ortodoksijuutalaiseen perheeseen ja sai perinteisen juutalaisen koulutuksen. Hän opetteli itse saksan ja ranskan kielen hankkiakseen laajemman sivistyksen.[2] Hän opiskeli filosofiaa Bonnin yliopistossa, mutta ei koskaan valmistunut.[3]

Hessin sosialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessin ensimmäinen julkaisu oli vuonna 1837 ilmestynyt Heilige Geschichte der Menschheit von einem Jünger Spinozas (”Ihmiskunnan pyhä historia erään nuoren spinozalaisen mukaan”), jossa ilmeni vahvana sekä Baruch Spinozan että Friedrich Hegelin filosofian vaikutus. Hess kannatti tässä vaiheessa idealistista sosialismia ja ryhtyi organisoimaan liikehdintää työläisten parissa. Hess levitti aatteitaan muun muassa vuosina 1842–1843 ilmestyneen vasemmistolaisen Rheinische Zeitung -lehden sivuilla ja toimi lehden Pariisin-kirjeenvaihtajana.[1]

Hess oli ensimmäisiä merkittäviä saksalaisia sosialistisia ajattelijoita ja onnistui käännyttämään sosialisteiksi kokonaisen sukupolven nuoria älykköjä. Hänellä oli suuri vaikutus Marxin ja Engelsin ajatusten kehittymiseen varsinkin vuosina 1842–1845.[4] Marx työskenteli myös Rheinische Zeitungin päätoimittajana ja julkaisi useita teoksia yhdessä Hessin kanssa.[1] Hessin on väitetty muotoilleen Marxin kuuluisaksi tekemän iskulauseen ”Uskonto on oopiumia kansalle” (ks. Karl Marx ja uskonto).[3] Marx ja Engels pitivät kuitenkin Hessin oppirakennelmaa sekavana ja hylkäsivät sen pian utopistisena sosialismina. Marxin ja Engelsin vuonna 1848 julkaisemassa Kommunistisessa manifestissa pilkataan erikseen ”tosi sosialismia”, joka viittaa Hessin ja Karl Grünin oppeihin.[4][1] Historioitsija Eric Hobsbawmin mukaan Hessin sosialismi edusti lähinnä ”eräänlaista feuerbachilaiselle kielelle käännettyä saint-simonismia”. Hess kääntyi pian itse joksikin aikaa Marxin tieteellisen sosialismin kannattajaksi.[4]

Hess osallistui vuonna 1863 Saksan sosialidemokraattisen puolueen (SPD) edeltäjän, Yleisen saksalaisen työväenjärjestön perustamiseen.[5]

Hessin sionismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hess vanhempana.

Hess joutui lähtemään Saksasta maanpakoon vuoden 1848 vallankumouksen epäonnistuttua ja asui vuodesta 1853 alkaen pääasiassa Pariisissa.[1] Vuosina 1861–1863 hän asui uudelleen Saksassa, jossa hänen huomionsa kiinnittyi nationalismin ja antisemitismin nousuun. Hess vakuuttui nyt siitä, että historian merkittävin tekijä oli kansojen ja rotujen välinen kamppailu eikä luokkataistelu niin kuin Marx väitti. Hess ryhtyi vastustamaan juutalaisten assimilaatiota Euroopan muihin kansoihin ja muutti nimensä Moritzista Mosekseksi korostaakseen juutalaista taustaansa. Italian yhdistyminen ja sen nostattama reaktio Saksassa johti hänet siihen päätelmään, että juutalaisten kansallinen herääminen oli välttämätöntä ja että siihen tultaisiin suhtautumaan vihamielisesti Saksassa.[3]

Hess julkaisi vuonna 1862 varhaisen sionistisen teoksen Rom und Jerusalem, die letzte Nationalitätsfrage (”Rooma ja Jerusalem, viimeinen kansallisuuskysymys”). Siinä hän julisti, ettei juutalaisia hyväksyttäisi kansaksi kansojen joukkoon ennen kuin heillä olisi oma kotimaa.[1] Hess halusi tulevasta juutalaisvaltiosta sosialistisen ja häntä pidetäänkin yhtenä sosialistisen sionismin perustajista.[2] Rom und Jerusalem käsittelee kuitenkin itse asiassa enimmäkseen suuria maailmanhistoriallisia kysymyksiä ja Saksan tulevaisuutta eikä niinkään uuden juutalaisvaltion perustamista. Hess yhdisti teoksessa spinozalaiset, hegeliläiset ja marxilaiset vaikutteensa juutalaiseen uskonnolliseen filosofiaan.[3] Teos ei ilmestyessään herättänyt laajempaa huomiota, mutta se vaikutti myöhempiin sionistisen liikkeen johtajiin, kuten Theodor Herzliin ja Ahad Ha’amiin.[1]

Hess kuoli vuonna 1875 Pariisissa, mutta omasta toiveestaan hänet haudattiin Kölnin juutalaiselle hautausmaalle. Hänet haudattiin vuonna 1961 uudelleen Kinneretin hautausmaalle Israeliin.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die heilige Geschichte der Menschheit (1837)
  • Die europäische Triarchie (1841)
  • Sozialismus und Kommunismus (1842)
  • Die Philosophie der Tat (1843)
  • Über das Geldwesen (1845)
  • Rom und Jerusalem (1862)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Moses Hess (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.7.2016.
  2. a b Moses Hess (englanniksi) Jewish Virtual Library. Viitattu 9.7.2016.
  3. a b c d e Ami Isseroff: Moses Hess, Rome and Jerusalem (englanniksi) Zionism on the Web. Viitattu 9.7.2016.
  4. a b c Eric Hobsbawm: How to Change the World: Tales of Marx and Marxism (taskukirjalaitos), s. 37–38. Abacus 2012.
  5. Johann Althaus: Der Mann, der Karl Marx seine Ideen gab (saksaksi) Die Welt 28.7.2015. Viitattu 9.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]