Mormonireformaatio

Mormonireformaatio (engl. Mormon Reformation) oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa vuosina 1856-1858 toimeenpantu hengellinen uudistusohjelma, eräänlainen "uskonpuhdistus", joka yleisesti miellettiin paluuksi alkuaikojen mormonismin ihanteisiin ja puhtaaseen jumalanpalvelukseen. Mormonireformaation seurauksena lähes jokainen aktiivinen MAP-kirkon jäsen kastettiin uudelleen.

Myöhempien aikojen pyhät olivat alkaneet asuttaa Suuren suolajärven laaksoa nykyisen Utahin osavaltion alueella vuonna 1847. Suurin osa MAP-kirkon jäsenistä ja kirkkoon myötämielisesti suhtautuvista henkilöistä muutti itäisistä osavaltioista tuolloin järjestäytymättömään Utahiin, jonne myöhempien aikojen pyhät pyrkivät luomaan oman teokraattisen Deseretin osavaltionsa. Myös Euroopasta suuntautui alueelle suuri käännynäisten virta. Käytännössä suurin osa tulijoista otettiin vastaan ilomielin, mikäli he osasivat uudisraivaaja-alueella hyödyllisiä taitoja, kuten pellon raivausta, kanavointia ja uudisrakennusten laatimista. Monet vakaumuksellisista myöhempien aikojen pyhistä kuitenkin valittivat, että uusien tulokkaiden sitoutuminen MAP-kirkon jäsenyyteen ja sen opetuksiin ei ollut esimerkillistä. Tulokkaiden väitettiin juovan alkoholia, tupakoivan, kiroilevan ja elävän moraalitonta elämää.

Vuonna 1852 kirkon 2. presidentti Brigham Young katsoi ajan olevan kypsän moniavioisuuden julkiseen toimeenpanemiseen. Tämä johti kuitenkin kirkon jonkinasteiseen sisäiseen kriisiin. Siihen asti salassa harjoitettu moniavioisuus tuli yllätyksenä ja jopa järkytyksenä monille tavallisille kirkon jäsenille, jotka olivat pitäneet asiaa koskevia huhuja kirkon vastustajien valheina. Erityisen suurena šokkina asia tuli niille Euroopasta tulleille siirtolaisille, joille kirkon lähetyssaarnaajat olivat selittäneet moniavioisuuden olevan kirkon vihamiesten panettelua. Julkisesti toimeenpantu moniavioisuus kohtasi vastustusta ja se hajotti kirkon johtajien auktoriteettia.

Vuonna 1855 Utahin aluetta kohtasi poikkeuksellisen kova kuivuus ja sen seurauksena kato, jota alueella riehuvat heinäsirkkaparvet vielä pahensivat. Presidentti Brigham Young sekä muut kahdentoista apostolin koorumin jäsenet, ennen muuta Jedediah Grant, selittivät kadon ja muut myöhempien aikojen pyhiä kohdanneet koettelemukset Jumalan kostoksi pyhien epäuskosta ja heidän harjoittamistaan synneistä. Keväällä 1856 kirkon johtajat vaativat useissa tulisissa saarnoissa kirkon jäsenistöä tekemään parannusta synneistään ja palaamaan Jumalan luo uudistamalla heidän kasteen liittonsa. Erityisesti pyhiä kehotettiin tekemään parannusta viisauden sanan rikkomisesta eli tupakan ja alkoholijuomien nauttimisesta ja niskuroinnista kirkon johtajia vastaan. Heitä kehotettiin myös tutkimaan Raamattua ja Mormonin kirjaa, käymään säännöllisesti jumalanpalveluksissa sekä rukoilemaan säännöllisesti. Jokaista, joka oli siihen oikeutettu, kehotettiin myös solmimaan moniavioinen avioliitto, joka kirkon johtajien mukaan oli "uusi ja iankaikkinen liitto" ja Jumalan mielen mukainen.

Talven 1856-1857 aikana suurin osa lännen aktiivisista myöhempien aikojen pyhistä kastettiin uudelleen merkkinä heidän kasteen liittonsa uudistamisesta. Samalla kirkon johtajien saarnat "synnintekijöitä" sekä epäaktiivisia kirkon jäseniä kohtaan kävivät yhä tulisemmiksi ja kiivaammiksi. Erityisesti Jedediah Grant, presidentti Brigham Youngin ensimmäinen neuvonantaja, profiloitui tulisten puheiden pitäjänä. Keväällä 1857 Utah sai normaalit sateet ja vuoden sato onnistui, minkä kirkon johto selitti Jumalan vastaukseksi kirkon jäsenten parannuksentekoon ja palaamiseen Jumalan armoon. Mormonireformaatio näyttää laantuneen kokonaan vuonna 1858.

MAP-kirkon virallinen historiakirjoitus selittää mormonireformaation kirkon hengellisen uudistumisen ja virvoittumisen ajaksi. Toisaalta on selvää, että siihen liittyi myös negatiivisia piirteitä. Monet kirkon uuteen järjestykseen sopeutumattomat kokivat tulleensa hylätyksi tai jopa uhatuiksi kirkon jäsenten taholta. Kirkon johtajat uhkasivat parannuksentekoon taipumattomia Jumalan vihan enkelien kostolla, ja monet heistä tunsivat itsensä hengellisesti uhatuiksi ja painostetuiksi. Lisäksi jotkut kirkon johtajat totesivat saarnoissaan, että erityisen raskaista synneistä voi saada sovituksen ja anteeksiannon vain antamalla vuodattaa oman verensä maahan (nk. verisovitus). Kirkon johtajiston väitettiin myös luoneen eräänlaisen salaisen poliisin, nk. daniitit, jotka uhkailivat katumattomia ja jopa pahoinpitelivät heitä. Daniittijärjestön todellinen laajuus samoin kuin sen väkivallantekojen määrä ja laatu on tutkimuksessa kuitenkin kiistelty.

Mormonireformaatio jätti pysyviä jälkiä MAP-kirkon hengelliseen elämään ja käytäntöihin. Esimerkiksi viisauden sanan mieltäminen kirkkoa koskevaksi käskyksi on pitkälti peräisin juuri reformaatiosta. Samoin vieläkin käytössä oleva kotiopetusjärjestelmä luotiin juuri reformaation yhteydessä.