Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta
Flag of Mordovian ASSR.svg Coat of Arms of Mordovian ASSR.png
lippu vaakuna
Valtiomuoto autonominen sosialistinen neuvostotasavalta
osa  Neuvostoliittoa
Pääkaupunki Saransk
Pinta-ala
– yhteensä 26 200 km² km² 
Väkiluku 964 000
– väestötiheys 36,8 / km²
Viralliset kielet venäjä
Kielet venäjä, ersä ja mokša
Valuutta Neuvostoliiton rupla = 100 kopeekkaa (SUR)
Aikavyöhyke +3
– kesäaika +4
Edeltäjä Mordvalaisten autonominen alue
Seuraaja Mordvan tasavalta

Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (Mordvalaisten ASNT) oli Neuvostoliittoon kuulunut autonominen neuvostotasavalta Venäjän SFNT:ssä. Se käsitti nykyisen Mordvan tasavallan alueen Volgan länsipuolelta.

Mordvalaisten ASNT:n pääkaupunki oli Saransk. Mordvalaisten ASNT oli olemassa 1934–1990.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalaiset olivat joutuneet Venäjän keisarikunnan vallan alle Kazanin kaanikunnan romahdettua 1552. Läntisimmät mordvalaiset olivat joutuneet Venäjän vallan alle jo ennen tätä. Venäjän keisarikunnassa mordvalaisia verotettiin ankarasti, pakkokäännytettiin kristityiksi ja heidän maansa joutuivat venäläisten haltuun. Mordvalaisten kapinointi ei auttanut, niinpä mordvalaiset aloittivat 1600-luvulla laajan muuton itään Volgan itäpuolelle ja etelään Saratovin kuvernementtiin. Mordvalaisten siirtyminen itään jatkui 1700- ja 1800-luvuilla. Tämä vuosisatoja jatkunut joukkomuutto aiheutti sen, että aiemmin yhtenäisellä alueella asunut mordvalaiskansa hajaantui laajalle alueelle Volgan ja Uralin alueille.lähde?

ASNT:n edeltäjät ja ASNT:n perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja Venäjän sisällissodan jälkeen mordvalaiset kuuluivat Neuvosto-Venäjään. Mordvalaisten alueellinen hajanaisuus vaikeutti mordvalaisten kansallisen alueen perustamista Neuvostoliitossa, ja lopulta vain kolmannes mordvalaisista kuului mordvalaisten alueeseen. Neuvostohallinto perusti vuonna 1925 mordvalaisten alueille autonomisia piirejä ja kyläneuvostoja. Mordvien autonominen piirikunta perustettiin 16. heinäkuuta 1928, ja se korotettiin autonomiseksi alueeksi 10. tammikuuta 1930. Alueenn väestöstä oli tuolloin mordvalaisia 38,4 prosenttia ja venäläisiä 56,1 prosenttia.[1] Mordvalaisten autonomisesta alueesta muodostettiin Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. joulukuuta 1934.lähde?

Väestökehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan ASNT:n väestöryhmien välisissä suhteissa ei tapahtunut merkittävää muutosta Neuvostoliiton aikana. ASNT:n asukasluku oli laskussa lähes koko olemassaolonsa ajan. Mordvan ASNT:aan perustettiin Neuvostoaikana kaksi uutta kaupunkia Ruzajevka vuonna 1937 ja Kovylkino vuonna 1960. Myös 1920-luvulla kaupungin aseman menettäneestä Insarista tuli uudelleen kaupunki vuonna 1958.lähde?

Mordvan ASNT:n etniset ryhmät 1939–1989

Etninen ryhmä 1939 1959 1970 1979 [2] 1989
Mordvalaiset 405 031 (34,1 %) 357 978 (35,8 %) 364 689 (35,4 %) 338 898 (34,2 %) 313 420 (32,5 %)
Venäläiset 719 117 (60,5 %) 590 557 (59,0 %) 606 817 (58,9 %) 591 212 (59,7 %) 586 147 (60,8 %)
Tataarit 47 386 (4,0 %) 38 636 (3,9 %) 44 954 (4,4 %) 45 765 (4,6 %) 47 328 (4,9 %)
Ukrainalaiset 7 586 (0,6 %) 6 554 (0,7 %) 6 033 (0,6 %) 5 622 (0,6 %) 6 461 (0,7 %)
Muut 8 884 (0,7 %) 6 468 (0,6 %) 7 069 (0,7 %) 8 012 (0,8 %) 10 148 (1,1 %)

Mordvalainen kulttuuri neuvostoaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalainen kulttuuri koki Neuvostoliitossa lyhyen ja nopean kukoistuskauden mutta hiipui 1930-luvun lopulla aloitetun venäläistämisen myötä. Aivan neuvostovallan loppuvuosina alettiin mordvalaisen kulttuurin tilaan kiinnittää uudelleen huomiota.lähde?

Lyhyt nousukausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton alussa suhtautuminen vähemmistökansallisuuksiin oli suopeaa ja heidän kieltään ja kulttuuriaan kehitettiin. Mordvalaisille oli jo 1700-luvulta lähtien käännetty lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Neuvostoliitossa heille luotiin 1920-luvulla kaksi kyrillisiä kirjaimia käyttävää kirjakieltä, lehdistö ja koululaitos.[3] Ersän kirjakielen pohjaksi valittiin Kozlovkan murre Mordvan koillisosasta ja mokšan kirjakielen pohjaksi Krasnoslobodskin ja Temmikovin alueen murren Mordvan luoteisosasta.[3] Oli myös yrityksiä luoda yhteinen mordvan kirjakieli, mutta siinä ei onnistuttu. Suunnitteilla oli myös siirtyä kirjoittamaan mordvalaisia kieliä latinalaisella kirjaimistolla.[3]

Vuodesta 1921 lähtien alkoi ilmestyä useita mordvalaiskielisiä lehtiä. Mordvalaisten alueille perustettiin kansallisia kymmenluokkaisia kouluja, joissa opetus tapahtui ersäksi tai mokšaksi. Ensimmäinen ersänkielinen aapinen ilmestyi vuonna 1921 ja mokšankielinen vuonna 1924.[3] Vuonna 1931 perustettiin Mordvan valtion kirjapaino, jota ennen mordvankieliset materiaalit oli painettu muun muassa Moskovassa. Vuonna 1933 perustettiin Mordvan kommunistisen puolueen kirjapaino ja vuonna 1932 mordvalaisten kirjailijoiden liitto. [3]

Venäläistäminen alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvän alun saanut mordvalainen kulttuuri joutui taipumaan 1930-luvulla alkaneen Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksille epäedullisen kansallisuuspolitiikan myötä. Mordvalaista sivistyneistöä syytettiin porvarillisesta nationalismista, ja suuri osa heistä joutui Stalinin puhdistusten uhreiksi.[3] Mordvalaisten kielten kehittäminen ei ollut enää turvallista. Mordvankielisiä uudissanoja alettiin korvata venäjänkielisillä lainasanoilla.[3]

Mordvankielistä opetusta alettiin myös rajoittaa. Vuonna 1938 venäjän kielestä tuli pakollinen oppiaine kaikissa vähemmistökansallisuuksien kouluissa,[3] ja lopulta venäjästä tuli opetuskieli ylemmille luokille. Mordvan ASNT:ssä oli 1950-luvun lopulla mordva opetuskielenä enää neljällä ensimmäisellä luokalla. Joissakin kouluissa mordvankielisestä opetuksesta luovuttiin kokonaan. Vuonna 1970 venäjästä tuli opetuskieli jo neljännellä luokalla, ja 1980-luvulle tultaessa mordvalaiset kielet olivat opetuskielenä vain harvoissa kouluissa kahdella tai kolmella ensimmäisellä luokalla. Siirtyminen mordvankielisestä opetuksesta venäjänkieliseen opetukseen oli nopeampaa kaupungeissa kuin maaseudulla.[3]

Myös mordvankielinen lehdistö ja julkaisutoiminta supistuivat. Kun vuonna 1936 ilmestyi 18 mordvalaisilla kielillä kirjoitettua sanomalehteä ja neljä aikakauslehteä, jäljellä oli vuonna 1954 enää kaksi sanomalehteä, Erzjan pravda ja Mokšen pravda, ja kaksi aikakauslehteä.[3] Mordvan ASNT:ssä julkaistiin vuonna 1936 kirjallisuutta 179 nimekettä mutta vuonna 1979 enää 55, joista 27 mokšankielisiä ja 28 ersänkielisiä. Venäläistä kirjallisuutta alkoi ilmestyä Morvassa 1960-luvulla mordvankielisiä enemmän.lähde?

ASNT:n lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa 1980-luvun puolivälissä alkanut Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikka (glasnost) mahdollisti vähemmistökansallisuuksien kansallisen heräämisen. Näin kävi myös Mordvan ASNT:ssä, missä alettiin vaatia ersän ja mokšan kielien aseman parantamista suhteessa venäjään. Keväällä 1990 järjestettiin pääkaupungissa Saranskissa mielenosoitus, jossa vaadittiin tasavallan iäkkään johdon eroa ja mordvalaiskielten aseman parantamista.[4] Mordvalaiset myös perustivat kielensä ja kulttuurinsa edistämiseen tähtäävää järjestötoimintaa.[4] Myös mordvankielisen opetuksen heikosta asemasta alettiin huolestua, ja mordvankielistä opetusta alettiin lisätä.[4]

Neuvostoliiton hajoamisprosessin alettua Mordvalaisten ASNT julistautui vuonna 1991 suvereeniksi Mordvan tasavallaksi, vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa. Neuvostoliiton hajottua tasavallasta tuli osa Venäjän federaatiota.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laakso Johanna (toim.): Uralilaiset kansat – Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 159-160. (Mordvalaisten osuuden kirjoittanut Merja Salo). Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja 8, palsta 1239–1243. Helsinki: Otava, 1935.
  2. Salo 1991, s. 158–159
  3. a b c d e f g h i j Salo 1991, s. 166–169
  4. a b c Salo 1991, s. 182–183