Mira Potkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mira Potkonen
Henkilötiedot
Koko nimi Mira Marjut Johanna Potkonen[1]
Syntynyt17. marraskuuta 1980 (ikä 43)
Heinävesi
Kansalaisuus  Suomi
Nyrkkeilijä
Aktiivisena 2008–2021
Pituus 165 cm
Paino 60 kg
Painoluokka 60 kg (Kevytsarja)
Aiheesta muualla
www.mirapotkonen.fi
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Rio de Janeiro 2016 60 kg
Pronssia Pronssia Tokio 2020 60 kg
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Astana 2016 60 kg
Pronssia Pronssia Ulan-Ude 2019 60 kg
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Sofia 2018 60 kg
Kultaa Kultaa Madrid 2019 60 kg
Hopeaa Hopeaa Sofia 2016 60 kg
EU-mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Cascia 2017 60 kg
Pronssia Pronssia Keszthely 2010 60 kg
Pronssia Pronssia Katowice 2011 60 kg
Pronssia Pronssia Keszthely 2013 60 kg

Mira Marjut Johanna Potkonen (o.s. Miettinen,[2] s. 17. marraskuuta 1980 Heinävesi) on suomalainen nyrkkeilijä, olympiamitalisti ja Euroopan mestari. Tampereen Voimailuseuraa edustava Potkonen kilpailee 60-kiloisten sarjassa eli kevytsarjassa.[3] Potkosen valmentajana toimii Maarit Teuronen (vuodesta 2008)[3][4] [4] Potkonen on ainoa kesäolympialaisissa useampaan mitaliin yltänyt suomalainen naisurheilija, Pentti Hämäläisen ohella ainoa useamman olympiamitalin voittanut suomalaisnyrkkeilijä ja lajin historian vanhin olympiamitalisti.

Vasta 28-vuotiaana kilpanyrkkeilyn aloittanut Potkosen läpimurtovuosi kansainväliselle huipulle oli 2016, jolloin hän voitti MM-pronssia Astanassa, olympiapronssia, Suomen kisojen ainoan mitalin, Rio de Janeirossa ja EM-hopeaa Sofiassa. Kesäkuussa 2018 Potkonen voitti historian ensimmäisenä suomalaisena naisnyrkkeilijänä Euroopan mestaruuden. Lisäksi Potkonen voitti EU:n mestaruuskilpailuista yhden kultamitalin ja kolme pronssia[3], kuusi Pohjoismaiden mestaruutta[3] ja yksitoista Suomen mestaruutta[5]. Euroopan kisoista Potkonen voitti kaikki lajit huomioiden Suomen historian ensimmäisen kultamitalin vuonna 2019.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet nyrkkeilijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potkonen syntyi Heinävedellä ja harrasti lapsena yleisurheilua. Hän harrasti myös koripalloa, lentopalloa ja jääkiekkoa.[6] Hän aloitti kuntonyrkkeilyn 17-vuotiaana ja kilpanyrkkeilyn 28-vuotiaana.[7] Hän oli kahvilatyöntekijä, äiti ja aktiiviliikkuja tavatessaan Nääshallissa naisten valmennusryhmän harjoituksissa EM-pronssimitalistin ja moninkertaisen Suomen mestarin Maarit Teurosen, joka oli aloittamassa nyrkkeilyvalmentajana lopetettuaan oman kilpauransa. Teuronen näki Potkosessa potentiaalisen nyrkkeilijän ja sanoi Potkoselle, että tämä alkaisi joko harjoitella tosissaan tai menisi kuntonyrkkeilemään. Pari vuorokautta asiaa mietittyään Potkonen palasi hallille ja ilmoitti haluavansa aloittaa tavoitteellisen harjoittelun.[8]

Potkonen kehittyi Teurosen valmennuksessa nopeasti ja tahtoi menestyä. Tällöin Teuronen alkoi nähdä Potkosella olevan myös kansainvälisiä menestymismahdollisuuksia. Teurosen mukaan Potkosen kehittyminen riippui tämän elämän osa-alueiden pysymisestä tasapainossa, mutta Potkosella oli hänen mukaansa myös "lyömisen lahja" ja suuri kehittymisen halu. Potkonen itse tavoitteli uransa alussa menestystä vain SM-tasolla, mutta hänen tavoitteensa kasvoivat uran edetessä[6]. Potkonen rahoitti urheilemistaan muun muassa työnteolla ja Kiririnki-yhteisöpalvelun kautta, kunnes nousi ennen Rion olympialaisia tuetuksi ammattiurheilijaksi.[8] Syksyllä 2015 Potkosen polvesta katkesi eturistiside, ja hän kuntoutti vammaa Kroatiassa.[6]

Läpimurtovuodesta 2016 eteenpäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2016 Potkonen saavutti kevytsarjassa pronssia MM-kilpailuissa Astanassa.[9][10] Hän saavutti kisoissa myös olympiapaikan,[11] ja hänet valittiin seuraavalla viikolla Suomen joukkueeseen vuoden 2016 kesäolympialaisiin.[12] Riossa Potkosesta tuli historian ensimmäinen suomalainen naisnyrkkeilijä olympiatasolla ja ensimmäinen suomalainen olympianyrkkeilijä sitten vuoden 2000 ja Joni Turusen.

Riossa Potkonen voitti ensimmäisellä kierroksella isäntämaan Adriana Araújon[13] joka oli pronssilla Lontoossa 2012 ja toisella kierroksella irlantilaisen olympiavoittajan ja viisinkertaisen maailmanmestarin Katie Taylorin tuomariäänin 2–1.[14][15] Välieräottelussa Potkonen hävisi kiinalaiselle Yin Junhualle tuomariäänin 3–0 ja saavutti olympialaisten pronssimitalin.[16] Olympiamitali oli suomalaisnyrkkeilijöiden ensimmäinen 24 vuoteen ja myös suomalaisten naisnyrkkeilijöiden ensimmäinen kautta aikain.[17]

Sofian EM-kilpailuista 2016 Potkonen saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa venäläiselle Daria Abramovalle pistein ja otettuaan pystystä lukua ottelun ensimmäisessä erässä.[18] Potkonen oli voittanut Abramovan kuukautta aikaisemmin Tammer Turnauksessa Tampereella.

Elokuussa 2017 Potkonen osallistui Italian Casciassa EU:n mestaruuskilpailuihin. Hän sai vapaa-arvan ensimmäiselle kierrokselle ja iski toisen kierroksen unkarilaisvastustajansa keskeytyskuntoon,[19] ja välierässä hän voitti englantilaisvastustaja Shona Whitfellin pistein 5–0[20]. Loppuottelussa Potkonen voitti 4–0-tuomariäänin edellisvuoden 64-kiloisten MM-hopeamitalistin, Irlannin Kellie Harringtonin ja saavutti näin uransa ensimmäisen suuren arvokisavoiton.[21]

Kesäkuussa 2018 Potkonen osallistui Bulgarian Sofiassa pidettyihin Euroopan mestaruuskilpailuihin voittaen Euroopan mestaruuden kukistamalla loppuottelussa Venäjän Anastasija Beljakovan.[22] Vuoden 2018 MM-kilpailuissa Potkonen sijoitettiin arvonnassa ykkösrankattuna ja sai siten vapaa-arvan ensimmäisellä kierrokselle. Potkonen kukisti Australian Anja Stridsmanin 3–2 ja Valko-Venäjän Ala Yarshevichin 5–0. Puolivälierätappio Thaimaan Sudaporn Sesondeelle 4–1 katkaisi tien mitaleille. Sijoitus oli lopulta jaettu 5:s.[23] Vuoden 2016 EM-kisojen jälkeen Potkonen otteli 50 peräkkäistä ottelua ilman tappiota. Voittoputki katkesi lokakuussa 2018 Espanjassa Boxam-turnauksen loppuottelussa Anja Stridsmania vastaan.[24]

Potkonen voitti Minskin Euroopan kisoista kultaa vuonna 2019:[25] kultamitali oli Suomen historian ensimmäinen kaikki lajit huomioiden.[26]

Elokuussa 2019 Madridin EM-kilpailuissa Potkonen uusi mestaruutensa voittamalla loppuottelussa ammattilaisten maailmanmestarin, ranskalaisen Maïva Hamadouchen tuomariäänin 5–0.[27] Lokakuussa 2019 Venäjän Ulan-Udessa käydyissä MM-kilpailuissa Potkonen saavutti uransa toisen MM-pronssin. Hän voitti ensimmäisen ottelunsa tyrmäyksellä, toisessa ottelussaan hän voitti Ecuadorin Marie Jose Palacios Espinozan pistein 5–0. Puolivälierissä hän voitti irlantilaisen Amy Sara Broadhurstin tuomariäänin 5–0. Välierissä hän hävisi Kiinan Wang Congille tuomariäänin 1–4.[28]

Potkonen sijoitettiin maaliskuussa 2020 Euroopan olympiakarsinnoissa ykkössijoitettuna. Hän ei ehtinyt otella, kun karsintaturnaus keskeytyi COVID-19-koronaviruspandemian vuoksi.[29] Potkonen jatkoi karsintaturnausta vuonna 2021 Englannin Sarah Dubois’ta vastaan häviten heikon valmistautumisen myötä selvästi: tappio ei kuitenkaan vaikuttanut olympiapaikkaan, jonka Potkonen rankingsijoituksensa myötä myöhemmin sai[30].

Tokion kesäolympialaisissa 2021 Potkonen ylsi pronssimitaliin. Potkosesta tuli toisen pronssimitalinsa myötä ainoa kesäolympialaisissa useampaan mitaliin yltänyt suomalainen naisurheilija, Pentti Hämäläisen ohella ainoa useamman olympiamitalin voittanut suomalaisnyrkkeilijä ja lajin historian vanhin olympiamitalisti[31]. Potkonen oli mitalin saadessaan jo 41-vuotias, kun yläikäraja olympialaisten nyrkkeilyssä on 40 vuotta. Potkonen sai kuitenkin otella poikkeusluvalla kisojen vuodella siirtymisen vuoksi.[32]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja 60 kg.

  • Olympiapronssi Rio de Janeiro 2016 ja Tokio 2020 (v.2021)
  • MM-pronssi Astana 2016 ja Ulan-Ude 2019, MM 6. sija 2018 New Delhi
  • EM-kulta Madrid 2019, Sofia 2018, EM-hopea Sofia 2016
  • EU-mestaruuskilpailut
    • kultaa 2017 Cascia
    • pronssia 2010, 2011 ja 2013
  • Euroopan kisat 2019 kultaa
  • Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut
    • kultaa Ruotsi 2012, Suomi 2015, Ruotsi 2016, Tanska 2017, Norja 2018 ja Suomi 2019
  • SM-kilpailut
    • kultaa Järvenpää 2009, Rovaniemi 2010, Kajaani 2011, Helsinki 2012, Rovaniemi 2013, Tampere 2014, Helsinki 2015, Kirkkonummi 2017, Pori 2018, Helsinki 2019 ja Rovaniemi 2020

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potkosen Nokialla asuvaan perheeseen kuuluvat muusikko-aviomies Henri ja kaksi tytärtä.[3][6] Nokian kaupunki lahjoitti syyskuussa 2016 Potkoselle omakotitalotontin Sammaliston alueelta ja Tampere 5000 euron stipendin hänen Rion pronssimitalistaan.[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luikku, Susanna: UL-spotti: Mira Potkonen. Urheilulehti, 9.6.2016, nro 23, s. 22–25.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Potkonen Mira Marjut Johanna Tokyo 2020 Olympics. Tokyo Organising Committee of the Olympic and Paralympic Games. Arkistoitu 21.7.2021. Viitattu 31.7.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Laine, Tiina: Heinävesi haluaa muistaa olympiamitalisti Mira Potkosta Savon Sanomat. 30.8.2016. Viitattu 1.2.2020.
  3. ↑ a b c d e Minä Mirapotkonen.fi. Arkistoitu 9.4.2019. Viitattu 1.2.2020.
  4. ↑ a b Paavilainen, Tiia: Kerran unohdettu haave tuli todeksi. Nokian Uutiset, 6.6.2016, s. 14.
  5. ↑ Toipilas Mira Potkoselle 11:s Suomen mestaruus yle.fi. 29.11.2020. Viitattu 29.12.2020.
  6. ↑ a b c d Marttinen, Mikko: Mira Potkosen huikea tarina – kuntonyrkkeilijästä olympiamitalistiksi IS.fi. 15.8.2016. Viitattu 1.2.2020.
  7. ↑ Sarlin, Christer: Mitalisadetta ja mustia silmiä. Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria, s. 336. Jyväskylä: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-199-6.
  8. ↑ a b Urheilulehti 23/2016, 22–25
  9. ↑ Lehtisaari, Matti: Mira Potkosen taival päättyi MM-pronssille Yle Urheilu. 26.5.2016. Viitattu 1.2.2020.
  10. ↑ Salmi, Sara: Nyrkkeilijä Potkosen unelma olympialaisista täyttyi - "Urakointi palkittiin" Yle Urheilu. 24.5.2016. Viitattu 1.2.2020.
  11. ↑ Lehtisaari, Matti: Mira Potkonen iski MM-mitalin ja olympiapaikan! Yle Urheilu. 24.5.2016. Viitattu 1.2.2020.
  12. ↑ Seitsemän uutta urheilijaa Rion joukkueeseen – nyrkkeilijä Potkonen ja pöytätennispelaaja Olah tienraivaajina HS.fi. 1.6.2016. Viitattu 1.2.2020.
  13. ↑ Tammilehto, Teemu: Potkonen voittoon "v-mäisellä" tyylillä - ei halunnut tietää seuraavaa vastustajaansa Yle Urheilu. 12.8.2016. Viitattu 14.8.2016.
  14. ↑ Hyytiä, Mikko: Olympiamitali Suomeen! Mira Potkonen päihitti maailman ykkösen! IS.fi. 15.8.2016. Viitattu 15.8.2016.
  15. ↑ Länkinen, Tiina: Video: Suomen mitali varma! Potkonen voitti maailman parhaan Yle Urheilu. 15.8.2016. Viitattu 1.2.2020.
  16. ↑ Visuri, Roope: Potkonen taipui välierissä – Suomelle kuitenkin historiallinen olympiamitali! Yle Urheilu. 17.8.2016. Viitattu 1.2.2020.
  17. ↑ Mira Potkonen kyyneleitä pyyhkien olympiapronssille Keskisuomalainen. 17.8.2016. Viitattu 1.2.2020.
  18. ↑ Potkonen ja valmentaja yksimielisiä: tuomari teki virheen EM-finaalissa mtv.fi. Arkistoitu 24.11.2016. Viitattu 23.11.2016.
  19. ↑ Yksi voitto riitti Mira Potkoselle mitaliin EU:n mestaruuskilpailuissa: "Otteleminen oli hyvin tehokasta" Yle Urheilu. 7.8.2017. Viitattu 1.2.2020.
  20. ↑ Mira Potkonen iskee EU-mestaruudesta Yle Urheilu. 11.8.2017. Viitattu 1.2.2020.
  21. ↑ Potkonen iski kultaa EU-mestaruuskilpailuissa Yle Urheilu. 12.8.2017. Viitattu 1.2.2020.
  22. ↑ Saatsi, Samu: Mira Potkonen nyrkkeili EM-kultaa! iltalehti.fi. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  23. ↑ AIBA Women's World Boxing Championships 2018 – Women's Light (57-60kg) (pdf) (tulokset) 24.11.2018. AIBA. Viitattu 17.11.2022.
  24. ↑ Sarlin, Christer: Mitalisadetta ja mustia silmiä. Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria, s. 338–339. Jyväskylä: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-199-6.
  25. ↑ Yllätys! Mira Potkonen voitti Euroopan kisoista kultaa – vastustaja ei pysty nousemaan kehään: ”On pettynyt fiilis tapaan, jolla voitto tuli” www.iltalehti.fi. Viitattu 30.6.2019.
  26. ↑ Mira Potkonen voitti ensimmäisenä suomalaisena Euroopan kisojen kultamitalin – Pettyi kuitenkin tapaan, jolla se tuli: ”Matto vietiin jalkojen alta”
  27. ↑ Mira Potkonen uusi EM-kultansa Espanjassa Turun Sanomat. 31.8.2019. Viitattu 1.2.2020.
  28. ↑ Hirvonen, Hinni: Kiinan Wang Cong vei välierän – Mira Potkonen jäi MM-kehässä pronssille yle.fi. 12.10.2019. Viitattu 11.11.2019.
  29. ↑ Nyrkkeilyn olympiakarsinta keskeytetään maanantain jälkeen, Mira Potkonen ei ehdi otella
  30. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11967535
  31. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-12044702
  32. ↑ Mira Potkonen pohti tulevaisuudensuunnitelmiaan – puoliso paljastaa uran karuuden: ”On joutunut uhraamaan paljon” www.iltalehti.fi. Viitattu 9.8.2021.
  33. ↑ Olympiasankarin mitalijuhlat alkoivat kommelluksilla: ”Tuli vähän kiire” iltasanomat.fi. 25.8.2016. Arkistoitu 28.8.2016. Viitattu 3.9.2016.
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mira_Potkonen&oldid=22087361”