Mihail Dieterichs

Mihail Dieterichs vuonna 1918.

Mihail Konstantinovitš Dieterichs (ven. Михаи́л Константи́нович Ди́терихс, Diterihs; 17. huhtikuuta (J: 5. huhtikuuta) 1874 – 9. lokakuuta 1937 Shanghai, Kiina) oli venäläinen kenraali, joka toimi yhtenä valkoisen armeijan komentajista Venäjän sisällissodassa. Hän johti kesäkuusta lokakuuhun 1922 Venäjän kaukoidässä viimeistä Venäjän maaperällä toiminutta valkoista hallitusta ja komensi sen armeijaa.

Elämä ja ura

Dieterichs oli baltiansaksalaista, alkuperältään ruotsalaista sukua. Hän valmistui Pietarin keisarillisesta paašikoulusta vuonna 1894 ja Nikolain yleisesikunta-akatemiasta vuonna 1900. Dieterichs osallistui kapteenina vuosien 1904–1905 Venäjän–Japanin sotaan. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 hän oli everstinä pääesikunnassa. Hän oli lokakuusta 1914 alkaen Venäjän 3. armeijan ja huhtikuusta 1915 lounaisrintaman päämajoitusmestarina. Dieterichs ylennettiin vuonna 1915 kenraalimajuriksi ja hän osallistui kesän 1916 Brusilovin hyökkäyksen suunnitteluun. Toukokuussa 1916 hänet nimitettiin prikaatinkomentajaksi Thessalonikin rintamalle Kreikkaan, mutta hänet kutsuttiin takaisin Venäjälle heinäkuussa 1917. Pääministeri Aleksandr Kerenskin otettua ylipäällikkyyden Kornilovin kapinan jälkeen syyskuussa 1917 Dieterichsistä tuli koko Venäjän armeijan päämajoitusmestari.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Dieterichs pakeni Ukrainaan. Maaliskuusta 1918 tammikuuhun 1919 hän oli Venäjällä toimineen Tšekkoslovakian legioonan esikuntapäällikkönä. Hän vaikutti siihen, että tšekkoslovakialaisten touko–kesäkuussa 1918 haltuunsa ottamat Siperian radan varrella sijainneet alueet luovutettiin Venäjän valkoisille. Tammikuussa 1919 Siperian valkoisia johtanut amiraali Aleksandr Koltšak nimitti Dieterichsin armeijansa länsirintaman esikuntapäälliköksi. Heinäkuusta marraskuuhun 1919 Dieterichs komensi Koltšakin armeijan itärintamaa ja sai ylennyksen kenraaliluutnantiksi. Dieterichs määrättiin tammikuussa 1919 myös johtamaan keisari Nikolai II:n ja tämän perheen murhatutkintaa, mutta hän siirsi tehtävän Nikolai Sokoloville.

Elokuusta lokakuuhun 1919 Dieterichs oli myös Koltšakin esikuntapäällikkönä ja lisäksi elokuussa parin viikon ajan tämän hallituksen sotaministerinä. Dieterichs erosi tehtävistään marraskuussa 1919 ajauduttuaan erimielisyyksiin Koltšakin kanssa sotilasstrategisista kysymyksistä ja asui vuosina 1920–1922 maanpaossa Kiinan Harbinissa. Kesäkuussa 1922 Dieterichs otti vallan Vladivostokin seutua hallinneessa Priamurjen väliaikaishallituksessa syrjäyttäen Merkulovin veljekset. Hän järjesti elokuussa 1922 ”valtakunnankokouksen” (zemski sobor), joka julisti Romanovin suvun Venäjän laillisiksi hallitsijoiksi ja hänet Priamurjen (Amurin alueen) tilapäiseksi hallitsijaksi eli voivodiksi. Japanilaisten interventiojoukkojen vetäydyttyä puna-armeija kukisti Dieterichsin hallituksen lokakuussa 1922, jolloin hän pakeni ensin Koreaan ja sitten Kiinaan, jossa asui loppuikänsä. Hän oli vuodesta 1930 Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) Kaukoidän-aluejohtaja.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Dieterichs Wikimedia Commonsissa