Mihály Iglói

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mihály Iglói (alun perin Ignácz Mihály, 5. syyskuuta 1908 – 4. tammikuuta 1998) oli unkarilainen juoksuvalmentaja. Iglói valmensi maailmanmaineeseen muun muassa 1950-luvun unkarilaiset keskimatkojen juoksijat Sándor Iharos, István Rózsavölgyi, László Tábori sekä 1960-luvun yhdysvaltalaiset Bob Schul ja Jim Beatty. Kaiken kaikkiaan Iglóin valmennettavat saavuttivat 49 maailmanennätystä.

Huippu-urheilijana 1930-luvun Unkarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mihály Iglói oli 1930-luvulla Unkarin keskimatkojen maajoukkuejuoksija. Hän osallistui vuoden 1936 Berliinin olympialaisten 1500 metrille karsiutuen alkuerissä.[1] Hän oli mukana elokuussa 1939 unkarilaisen MAC Clubin tehdessä 4x1500 metrillä maailmanennätyksen ajalla 15.55,4.

Valmentajana nostamassa unkarilaisia maailmanmaineeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan aikaan Mihály Iglói oli Unkarin armeijassa. Sodan jälkeen vuoteen 1950 mennessä hänestä tuli kommunistiseksi muuttuneen Unkarin armeijan urheiluseuran Budapestin Honvedin valmentaja.

Ensimmäiset maailmanennätykset hänen oppilaansa saavuttivat samassa lajissa kuin hän itse eli 4x1500 metrillä, kun kvartetti Garay, Béres, Rozsavolgyi ja Iharos teki uudet ennätykset peräkkäisinä vuosina 1953 ja 1954. Sen jälkeen ennätysten parannus tapahtui Iglóin valmennettavien omilla juoksuilla. Toukokuussa 1955 Sándor Iharos paransi belgialaisen Gaston Reiffin 3 000 metrin ennätystä aikaan 7.55,6. Vuoden 1955 loppuun mennessä Iharos oli ottanut nimiinsä 1 500 metrillä, 3 000 metrillä, kahdella maililla ja 5 000 metrillä. Näistä 2000 metrin ennätys kesti pisimpään eli kesään 1962, jolloin ranskalainen Michel Jazy rikkoi Iharoksen ennätysajan. László Tábori puolestaan alitti kolmantena miehenä maailmassa maililla neljän minuutin haamurajan. Kaikkiaan vuonna 1955 Iglóin suojatit saavuttivat yhdeksän ME:tä.

Vuonna 1956 eli Melbournen olympiavuonna ajateltiin, että Iglóin suojatit ottavat merkittävän osan keskimatkojen olympiamitaleista marras-joulukusssa 1956 pidettävissä yleisurheilutapahtumissa. Heinäkuussa 1956 Sándor Iharos teki 10 000 metrillä uuden ME:n. Igloin suojateille kävi kuitenkin toisin. Vain pari viikkoa ennen kisoja käynnistyi Unkarin kansannousu, jonka Neuvostoliiton miehitysjoukot pian ja verisesti tukahduttivat. Unkarin olympaiurheilijoille tilanne oli mieltä järkyttävä. Niinpä Sándor Iharos jäi pois kilpailuista ja kaksi muuta unkarilaistähteä István Rózsavölgyi ja László Tábori karsiutuivat loppukilpailuista.

Maanpakolaiseksi Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin monet unkarilaisurheilijat ja -valmentajat eivät palanneet kotimaahansa kommunistiseen Unkariin, vaan jäivät maanpakolaiseksi. Näin toimivat myös Mihály Iglói ja hänen valmennettavistaan László Tábori. He siirtyivät Yhdysvaltoihin. Mihály Iglói aloitti valmennustyön kalifornialaisessa Los Angeles Track Clubissa.[2]

Samana aikaan Yhdysvalloissa oli nousemassa lahjakas keskimatkojen juoksijasukupolvi. Helmikuussa 1962 Iglóin valmennettava Jim Beatty alitti hallikisoissa ensimmäisenä neljä minuuttia. Myöhemmin Beatty juoksi ME:t 2 000 metrillä niin hallissa kuin ulkoradalla. Toinen valmennettava Bob Schul saavutti vuoden 1964 Tokion olympialaisissa 5 000 metrillä olympiakultaa. Niin Beatyn kuin Schulin huippuvaiheen urat jäivät kuitenkin varsin lyhyiksi johtuen loukkaantumisista. Muita nimekkäitä amerikkalaisia valmennettavia olivat Jim Grelle, Dyrol Burleson. Molemmat heistä olivat Tokion olympialaisten 1 500 metrin finaalissa saavuttamatta kuitenkaan aivan kärkisijoja.

Myöhemmin Iglói valmensi myös kalifornialaista Santa Monica Track Associationin urheilijoita. Hänen oleskelunsa Yhdysvalloissa oli vakiintunut 1960-luvun alussa. Niinpä hän sai maan kansalaisuuden vuonna 1963.

Igloin maine huippuvalmentajana oli levinnyt 1960-luvun alussa hyvin laajalle. Niinpä keväällä 1962 Suomen Urheiluliitto kutsui hänet Suomeen Vierumäelle jakamaan oppejaan suomalaisille kestävyysjuoksijoille ja heidän valmentajilleen. Vierailu oli ajallisesti lyhyt, mutta antoi epäilemättä uusia ajatuksia sen ajan huippu-urheiluvalmennuksesta.[3]

Vuonna 1970 Mihály Iglói siirtyi vielä Kreikkaan valmentajaksi, mutta yhtä näkyvää kansainvälistä menestystä hänen kreikkalaiset suojattinsa eivät enää saavuttaneet kuin unkarilaiset 1950-luvun ja yhdysvaltalaiset 1960-luvun valmennettavat.

Intervalliharjoittelun malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iglóin valmennussysteemi perustui täysin intervalleihin. Vedot olivat maltillisia. Nopean juoksun kyky säilyi koko ajan. Hänen valmennuksessaan vedot saattoivat olla hyvin lyhyitä; vain 200 metrin mittaisia, mutta toistoja oli useita pienin palautuksin 50-60 kertaa. Toki valmennukseen kuului koviakin vetoja. Iglóilla oli harjoittelun mottona: "Väsymystä ei voi välttää, se täytyy kestää."[4]

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kommunistinen hallinto Unkarissa kukistui vuodne 1990 aikana. Mihály Iglói päättikin palata kotimaahansa 84 vuotiaana vuonna 1993.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.racingpast.ca/john_contents.php?id=146 - Racing Past: PROFILE: MIHALY IGLOI, 2,5,2012
  2. http://www.nytimes.com/1998/01/07/sports/mihaly-igloi-89-hungarian-who-coached-great-runners.html - The New York Times: Mihaly Igloi, 89, Hungarian Who Coached Great Runners, 7.1.1998
  3. Urho Salo: ”Valmennustoiminta”, Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 231. Lajivalmennus harppaus eteenpäin. Helsinki: Yleisurheilun tukisäätiö, 2006.
  4. Wolfgang Wunsche: ”Pitkät matkat”, Kilpakenttien sankarit, s. 137. Suom. Pentti Vuorio. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1975.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.