Dyrol Burleson
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Dyrol Burleson | |||
| Maa: | |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| Pan-Amerikan kisat | |||
| Chicago 1959 | 1 500 metriä | ||
Dyrol Jay Burleson (27. huhtikuuta 1940 Saginaw, Michigan) on entinen yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija.
Burleson voitti AAU:n amatöörimestaruuden 1 500 metrillä ensimmäisen kerran 1959. Samana vuonna hän voitti Pan-Amerikan kisojen 1 500 metrin.[1] Burleson juoksi 20-vuotiaana toisena yhdysvaltalaisena mailin alle neljään minuuttiin. Hän rikkoi rajan 23. huhtikuuta 1960, kun hän juoksi 3.58,6. Aika oli myös uusi Yhdysvaltain-ennätys.[2] Vuonna 1960 Burleson voitti Yhdysvaltain olympiakarsinnat 1 500 metrillä ja selvisi Rooman olympialaisiin. Hän juoksi Roomassa 1 500 metrin finaalissa. Kilpailun voitti Herb Elliott, ja Burleson sijoittui kuudenneksi viisi sekuntia maailmanennätysajan juosseelle Elliottille hävinneenä.[3] Vuonna 1960 Burleson voitti lisäksi NCAA:n yliopistomestaruuden 1 500:lla. Yliopistotasolla hän edusti Oregonin yliopistoa.[1]
Burleson uusi AAU:n mestaruuden 1961 ja voitti NCAA:n mailin yliopistomestaruuden, jonka voitti myös 1962. Hän juoksi Oregonin yliopiston ankkuriosuuden 4 × mailin viestijoukkueessa, joka juoksi maailmanennätyksen. Kolmannen amatöörimestaruutensa Burleson voitti 1963.[1] Burleson voitti toistamiseen Yhdysvaltain olympiakarsinnat, kun hän juoksi itsensä Tokion olympialaisiin. Tokiossa Burleson sijoittui Peter Snellin voittamassa kilpailussa viidenneksi häviten Snellille noin kaksi sekuntia.[3]
Burleson loukkasi jalkansa ennen Méxicon olympialaisten Yhdysvaltain karsintoja, eikä pystynyt osallistumaan kilpailuun. Hän lopetti kilpauransa vuonna 1969.[2]
Hänen valmentajanaan oli huippuvuosina Amerikkaan muuttanut 1950-luvulla menestyneiden unkarilaisten huippuvalmentaja Mihály Iglói.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Dyrol Burleson Sports Reference. Arkistoitu 11.5.2009. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
- 1 2 Dyrol Burleson, Miler SI Vault. 10.3.2003. Time Inc. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
- 1 2 Dyrol Burleson sporting-heroes.com. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)