Mies joka tapasi Dingon
| ”Mies joka tapasi Dingon” Juha ”Watt” Vainio | ||
|---|---|---|
| ||
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Elämää ja erotiikkaa | |
| Julkaistu | 1985 | |
| Tuottaja(t) | Jaakko Salo | |
| Tyylilaji | iskelmä | |
| Kesto | 02.59 | |
| Levymerkki | Delta | |
| Juha ”Watt” Vainion muut singlet | ||
| ”Aleks ja Jaan” 1985 |
”Mies joka tapasi Dingon” 1985 |
”Rajaseudun Rambo” 1987 |
Mies joka tapasi Dingon on Juha ”Watt” Vainion sanoittama, säveltämä ja esittämä kappale, joka on vuonna 1985 julkaistulla Elämää ja erotiikkaa -albumilla. Kappale julkaistiin samana vuonna myös singlenä, ja sen B-puolella on ”Ramsö-Rabbe”.[1] Kappaleen on sovittanut ja tuottanut Jaakko Salo.[2]
Kappale kuvaa aikansa Dingo-yhtyeen aikaan saamaa buumia.[3] Musiikillisesti kappaleessa viitataan yhtyeeseen intron jälkeen, kun ennen laulun alkamista on Dingo-tyylinen yhden tahdin mittainen rumpukomppiosuus.[4]
Laulun tarina ja sen tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Mies joka tapasi Dingon” perustuu idealtaan tositapahtumiin. Vainio tapasi Dingo-yhtyeen laulajan Pertti Neumannin eräässä televisio-ohjelmassa ja neuvoi häntä riimittämisessä. Ohjelman tultua tv:stä ulos nuoret tytöt kysyivät Vainiolta kadulla, oliko hän se, joka tapasi Dingon. Lisäksi he pyysivät nimikirjoitusta.[5]
Laulu ei kerro varsinaisesti noista tapahtumista, vaan laulussa henkilö tapaa Dingon bensa-automaatin luona ja tulee sen takia kuuluisaksi. Kappale onkin humoristinen kuvaus tavallisen ihmisen ansiottomasta arvostuksen noususta. Kappaleen keskeinen teema onkin yksityisyyden menetys. Vainio on aiemmissakin kappaleissaan käsitellyt mediajulkisuutta, mutta niissä on tavallisesti ivailtu julkisuuteen pyrkiviä. ”Mies joka tapasi Dingon” sen sijaan kertoo maineeseen tahtomattaan joutuneesta henkilöstä.[6]
Äänitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kappale äänitettiin Topsonic-studiolla Helsingissä vuonna 1985. Äänittäjinä toimivat Ronnie Krack ja Timo Toikka. Kappaleen tuotti ja sovitti Jaakko Salo, joka toimi myös kapellimestarina.[2]
Äänitteellä on mukana seuraavat muusikot:[2]
- Juha ”Watt” Vainio – laulu
- Jaakko Salo – kapellimestari, sähköpiano
- Heikki Laurila – kitara
- Martti Metsäketo – basso, taustalaulu
- Tapani ”Nappi” Ikonen – rummut
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Mies joka tapasi Dingon” julkaistiin 1985 Vainion studioalbumilla Elämää ja erotiikkaa ja singlenä, jonka B-puolella oli ”Ramsö-Rabbe”. Myöhemmin kappale on julkaistu joillakin hänen kokoelma-albumillaan, kuten kokoelmilla 20 suosikkia – Viiskymppisen viisu,[7] Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990[2] ja Legendan laulut – 48 mestariteosta.[8] Vainio esitti kappaleen muun muassa Ville-Veikko Salmisen juontamassa televisio-ohjelmassa Perjantaipörssi vuonna 1985.[9]
Kappale sai ristiriitaisen vastaanoton. Esimerkiksi Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo ylistivät kappaletta, mutta Jussi Raittisen mielestä kappale oli albumin huonoimpia kappaleita.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laura Henriksson: Aivan kuin mainingit sois – Juha Vainion laulujen äärellä. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5735-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juha Vainio diskografia Veikkotiitto.fi. Viitattu 11.8.2008.
- ↑ a b c d Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut, s. 86. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1
- ↑ Henriksson, sivu 85
- ↑ Henriksson, sivu 103
- ↑ a b Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut, s. 60. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1
- ↑ Henriksson, sivut 144-145
- ↑ 20 Suosikkia / Viiskymppisen viisu: Juha Vainio Amazon.co.uk. Viitattu 28.12.2010.
- ↑ Vainio, Juha: Legendan laulut – 48 mestariteosta Levykauppax.fi. Viitattu 28.12.2010.
- ↑ Lavalla Junnu Vainio YLE/Elävä arkisto. Arkistoitu 6.6.2008. Viitattu 2.6.2010.