Tämä on lupaava artikkeli.

Matkalla pohjoiseen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Matkalla pohjoiseen”
Juha Vainio
Singlen ”Matkalla pohjoiseen” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta Elämää ja erotiikkaa
 Julkaistu 1981
 Tuottaja(t) Jaakko Salo
 Kesto 02.25
Juha Vainion muut singlet
Kun mä rupesin ryyppäämään
1981
”Matkalla pohjoiseen”
1981
”Hullunhalpa heinäkuu”
1981

Matkalla pohjoiseen on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja esittämä kappale vuodelta 1981. Kappale julkaistiin singlenä, ja sen b-puolella on ”Jaska ja Eetu ja Eikka”.[1] Se julkaistiin myös neljä vuotta myöhemmin ilmestyneellä albumilla Elämää ja erotiikkaa. Kappaleen sanoitukset käsittelevät muun muassa impotenssia ja muita miehisiä ongelmia. Sanoista nousikin kohu, jota ruodittiin kiivaasti muun muassa lehtien palstoilla. Vainio osallistui laulullaan Syksyn sävel -laulukilpailuun.

Laulun tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleessa ryhmä vanhempia miehiä ajelee autolla Kaamasen tiellä. Keskustelut liittyvät miehisiin ongelmiin, kuten impotenssiin. Kappale sisältääkin kuuluisat lauseet ”Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään” ja ”Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta”. Laulun henkilöitä ovat laulun minän lisäksi Masa, Mattson ja Numminen sekä potenssiuutetta myynyt Nuorgamin Jouni. Kappaleen Mattson sai nimensä Vainion ystävältä Antero Mattsonilta[2] ja autoa ajanut Numminen toimittaja Juha Nummiselta, joka ei todellisuudessa edes ajanut autoa.[2]

Kappaleen tarinan tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleen tarinan taustasta on useampia, toisistaan hieman eroavia versioita. Se on saanut alkunsa Vainion, hänen vaimonsa Pirkon ja heidän tyttärensä Katin lomamatkalta. He olivat menossa Kirkkoniemeen, Pohjois-Norjaan ja ajoivat Nuorgamin suoralla, kunnes lujaa ajanut norjalainen auto osui heidän autoonsa, vaikka Vainio yritti väistää. Autossa oli ollut kaksi vanhaa pariskuntaa. Samaan aikaan paikalle saapui suomalaisia eläkeläisiä kuljettanut linja-auto. Bussissa ollut eläkkeelle jäänyt poliisi alkoi hoitaa tilannetta. Vesisateen takia Vainioiden porukka ja norjalaiset pariskunnat siirtyivät tekemään paperitöitä matkamuistomyymälän suojaan. Reijo Ikävalkon kirjan mukaan Vainio sai matkamuistomyymälän pitäjältä muistoksi lapinleukun.[3]

Perillä Kirkkoniemessä tarinasta alkoi löytyä hauskoja puolia. Vainion pariskunta vitsaili, että norjalaispapoilla oli ollut kova kiire hakemaan poronsarviuutetta eivätkä he siksi olleet huomanneet muuta liikennettä.[2]

Äänitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Matkalla pohjoiseen” äänitettiin Takomo-studiolla Helsingissä vuonna 1981. Äänittäjänä toimi Jukka Teittinen, ja kappaleen tuotti ja sovitti Jaakko Salo. Kapellimestarina oli Veikko Samuli.[4]

Alkuperäisversiossa oli mukana seuraavat muusikot:[4]

Menestys ja kappaleesta syntynyt kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale selviytyi vuonna 1981 Syksyn sävelen finaaliin ja sijoittui kolmanneksi. Se sai jonkin verran myös negatiivista kritiikkiä; Muun muassa Erkki Pälli ja Tapani Ripatti paheksuivat kappaleen teemaa ja kävivät kiivasta väittelyä Vainion kanssa lehtien palstoilla. Ripatin mielestä kappale oli Vainion tekemistä huonoin.[5]

Helsingin Sanomien toimittaja Pauli Heikkilä taas oli Vainion puolella.[5] Hän sanoi Ripattia ”tyhmäksi mieheksi, kun ei pidä Juha Vainion lauluista”.[6]

Vainio vastasi Ripatille Hymy-lehden pakinassaan seuraavasti (ote):[6][7]

»Toim. Ripatti, suonette tällaisen kirjallisen lähestymisen, vaikka herkkä minänne saattaakin olla lasipallon lailla särkyvää sorttia. Koska nuori ikänne, ainakin toistaiseksi, rajaa kokemuspiiriänne, ette tietenkään voi ymmärtää minkälaisista tunnoista laulan. Tämän käsitän. Sen sijaan en käsitä sitä, että työnnätte käymälään sen mitä ette ymmärrä. Jos menettelette samalla tavoin kaiken sen kanssa mikä jää Teiltä tajuamatta, niin hyvinkin ovat Pasilan viemärit tukossa ja tuostahan koituu jo taloudellistakin rasitetta pienipalkkaiselle valtion virkailijalle. – –

Viittasin jo nuoreen ikäänne, ja nyt omaani vedoten pyytäisin nöyrästi, ettette minua enää ohjelmissanne ’junnuttelisi’ – emmehän ole ystäviä, emme edes tuttavia. – – Myös se, että neuvoitte minua kuinka lauluja pitää tehdä, on sietämätöntä. Teiltä puuttuu tykkänään siihen tarvittava auktoriteetti eivätkä kykynne ole muutenkaan riittävät. Jos olisivat, ette soittelisi toisten ralleja vaan tekisitte omia. – – »

Erkki Pälli taas oli jo Vainion edellistä levyä arvostellessa mennyt henkilökohtaisuuksiin ja kommentoinut Hymyssä sanoen ”Ei kai alkoholista ole tullut hänelle (Vainiolle) kompleksi kun hän itse on raivoraittiiksi?”. Vainio kiivastui tästä ja vastasi Hymyssä seuraavasti (ote):[8][9]

»Herra Erkki Pälli, levyarvostelija saatatte olla, mutta elämäntapatuntijaksi olette kykenemätön. Esitätte jutussanne varmana tietona, että minä olen heittäytynyt raivoraittiiksi. Kuinka olette tapatutkimuksissanne päätynyt minun kohdallani moiseen tulokseen? Ettehän vuosikausiin ole voinut elämääni läheltä seurata! Työmaallani Teitä ei ole näkynyt, kylässä ette luonani ole käynyt ja kotini kaihtimien läpi tuskin olette tirkistellyt nakkaanko illoin munaliköörit naamaani vai olenko vallan ottamatta. Kyllä elämäntapatutkijan sentään pitäisi tutkimuksensa kohde tavata ja läheltä tätä seurata. Muuten sortuu koko sosiologialta sokkeli, saakeli.

Toisekseen Te, herra Erkki Pälli kyselette, että onko raittius aiheuttanut minulle viinakompleksin. Yksinkertainen vastaus olisi tietysti, että päinvastoin, viinakompleksi on aiheuttanut minulle raittiuden – –.

P.S. Muistui mieleeni herra Erkki Pällin arviointi Mona Caritan LP-levystä, jonka kannessa nätti tyttö poseeraa bikineissä lainelauta kaverinaan. Pälli arvosteli levyn kansikuvan! Hän kirjoitti: piilopornoa. Voi perseen suti! Tätä piiloporno-sanaa on natusteltu kohta kaksikymmentä vuotta. Mitä se sellainen on? Minäpä sanon. Kun siellä levy-yhtiössä oli muuan Erkki Pälli ja sillä oli pöytälaatikossaan pornolehtiä piilossa, niin se on piilopornoa se.»

Pälli vastasi vielä parissa pakinassa ja kirjoitti muun muassa ”Ilmeisesti Vainiollekin on käynyt kuten hän toteaa rallissaan Kaamasen tiellä: Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään... on vain valitettavaa, että hän itse on näköjään saavuttanut tuon iän varsin nuorena, 44-vuotiaana.”[10]

Myöhemmin kohu kappaleesta laantui, ja kappaleen menestyksen myötä laulun kertosäe elää vielä 2000-luvullakin.[10]

Muiden julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman versionsa kappaleesta ovat julkaisseet muun muassa Vesa-Matti Loiri ja Erkki Liikanen. Loirin versio on hänen albuminsa Ystävän laulut II avauskappale. Liikasen versio on albumilla Juha Vainion lauluja. Molempien albumien sisältö koostuu Vainion sanoittamista kappaleista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juha Vainio diskografia Veikkotiitto.fi. Viitattu 15.8.2008.
  2. a b c Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 215. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  3. Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 214. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  4. a b Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut, s. 84. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1.
  5. a b Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 258. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  6. a b Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 259. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  7. Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 260. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  8. Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 261. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  9. Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 262. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.
  10. a b Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii, s. 264. Gummerus (Jyväskylä), 1998. ISBN 951-20-5165-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]