Mona Carita

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyaikainen (1981) on Mona Caritan myydyin studioalbumi. Se ylitti kultalevyrajan vuonna 1983.

Mona Carita (oik. Carita Virkkunen, o.s. Hautanen, s. 16. huhtikuuta 1962 Helsinki)[1] on suomalainen iskelmälaulaja ja yksi merkittävimmistä suomalaisen käännösdiscon ikoneista.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Munkkiniemessä viettänyt Mona Carita lauleskeli jo pikkutyttönä, ja myöhemmin hänen harrastuksikseen tulivat myös muiden muassa pianonsoitto, jazzbaletti, tennis ja ratsastus. Mona Caritan ura laulajana alkoi tyttöduossa nimeltä Cissy.

Mona Caritan lisäksi duossa lauloi Tuula Sipinen. 1978 julkaistiin duon ensimmäinen ja samalla ainoaksi jäänyt sinkku "Taas Taas/ Sua ilman". Kappaleet olivat ajalleen tyypillisiä disco-covereita. Duolle suunniteltiin jopa pitkäsoittoa syksyksi, mutta suunnitelma kariutui. Sen sijaan levy-yhtiö nosti esille temperamenttisen ja pirteän Mona Caritan. Pian julkaistiinkin ensimmäinen soolosinkku "Rasputin/ Elämä on totta". Diskoryhmä Boney M:n tunnetuksi esittämä kappale ”Rasputin” oli samaan aikaan Suomen sinkkulistan kärjessä ja Mona Caritan suomenkielinen tulkinta menestyikin hyvin. Soolouransa alkupäässä Carita tunnetiinkin myös leikkisästi Rasputin-tyttönä. Kesällä 1979 Mona Carita teki uransa ainoat live-esiintymiset Tapani Kansan kesäkiertueen vierailevana solistina Satu Pentikäisen kanssa.

Tämän jälkeen laulaja esiintyi lähinnä MTV:n musiikkiohjelmissa, kuten Levyraadissa. 1980-luvulle tultaessa hiteiksi nousivat myös mm. Soita mulle, Anna, kulta anna, Mikä fiilis ja Ilkka Salon kanssa levytetty duetto Se ikuista on. Vuosina 1981–1983 seurasi levytystauko, jonka aikana Mona Carita opiskeli taloustieteitä Kanadan Halifaxissa. Vuonna 1983 julkaistiin neljäs ja viimeiseksi jäänyt albumi, "Mikä fiilis!". Samana vuonna Mona Carita pääsi myös Teatterikorkeakouluun, avioitui ja sai esikoisensa. Opinnot hän lopetti kuitenkin seuraavana vuonna. [1]

Mona Carita vetäytyi lopullisesti julkisuudesta 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muutti perheineen Kaliforniaan, mitä ennen hän esiintyi vielä muutamissa lehtiartikkeleissa. Sittemmin laulaja on palannut Suomeen ja toiminut liike-elämän puolella. Haastatteluja hän ei ole antanut kuitenkaan enää yli 30 vuoteen. Laulajan levyt ovat vielä vuosikausia myöhemmin olleet diskomusiikin harrastajien keräilykohteita. Iskelmän tähtitaivas -kirjan tekijöiden Tony Latvan ja Petri Tuunaisen määritelmän mukaan Mona Carita oli "oman aikansa positiivinen ilmiö, ilopilleri, jollaista diskonnälkäinen viihdemaailma juuri silloin tarvitsi".[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Taas taas” / ”Sua ilman” (1978)
  • ”Rasputin” / ”Elämä on totta” (1979)
  • ”Voi mikä Casanova!” / ”Haluan sinua vain” (1979)
  • ”Kuti kuti kultasein” / ”Jos mua pussaat” (1979)
  • ”Tee se vielä uudestaan” / ”Tule juttelemaan” (1980)
  • ”Soita mulle” / ”Go Johnny Go” (1980)
  • ”Anna, kulta anna” / ”Toisen oma” (1981)
  • ”Kaupungin lapset” / ”Don Quiote” (1981)
  • ”Vastaa jo please” / ”Gloria” (1983)
  • ”Se ikuista on” (mukana Ilkka Salo) / ”Me emme laske viiteen” (1983)
  • ”Mikä fiilis!” / ”Ai ai ai” (1983)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.