Midodriini
| |
Midodriini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-Amino-N-[2-(2,5-dimetoksifenyyli)-2-hydroksietyyli]asetamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H18N2O4 |
| Moolimassa | 254.28 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 93% (nieltynä)[1] |
| Proteiinisitoutuminen | vähäistä[1] |
| Metabolia | maksa[1] |
| Puoliintumisaika | nieltynä 25 min (midodriini) ja 3 h (desglymidodriini)[1] |
| Ekskreetio | virtsa[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
C[2] |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | nieltynä[1] |
Midodriini on esiaste eli aihiolääke desglymidodriinille, joka toimii adrenergisiin reseptoreihin kuuluvien alfa1-reseptorien agonistina kohottaen siten verenpainetta.[3]
Suomessa midodriinia käytetään midodriinin hydrokloridisuolan muodossa muun muassa kauppanimellä Hypotron hoitamaan ortostaattista hypotensiota, joka johtuu jostakin tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston häiriöstä.[4] Midodriinia käytetään autonomisperäisen ortostaattisen hypotension hoitoon myös muissa maissa. Midodriini sai myyntiluvan USA:ssa 1996.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa midodriinia käytetään autonomisen hermoston toimintahäiriöstä johtuvan ortostaattisen hypotension hoitoon.[4] Hypotensio voi liittyä esimerkiksi Parkinsonin tautiin.[3] Lääkettä käytetään nielemällä 2.5 milligrammaa (mg) midodriinia sisältäviä tabletteja kolme kertaa vuorokaudessa. Tarvittaessa annosta kohotetaan annostukseen 10 mg midodriinia kolmasti vuorokaudessa. Vuorokauden viimeinen annos otetaan 4 tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta vältetään lääkkeen makuuasennossa mahdollisesti aiheuttama korkea verenpaine.[4] Lääkkeen voi ottaa ruuan kanssa tai ilman. Ruokailu ei vaikuta lääkkeen tehoon merkittävästi.[1]
Haittavaikutukset ja yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Midodriinin yleisimpiä (ilmenevät yli yhdellä 10:stä käyttäjästä) haittavaikutuksia ovat piloerektio (ihon kananlihalle meneminen), päänahan kutina ja virtsaamisvaikeudet.[4]
Yhdellä 100-1000:sta midodriinin käyttäjästä voi ilmetä outoja ihotuntemuksia (parestesiaa), päänsärkyä, korkeaa verenpainetta makuulla oltaessa, pahoinvointia, ruuansulatusongelmia, suutulehdus, kutinaa, vilunväristyksiä, punastumista, ihottumaa tai virtsaumpi. Midodriinilla on myös muita mahdollisia, mutta harvinaisempia sivuvaikutuksia.[4]
Midodriinin yliannostus voi aiheuttaa muun muassa korkeaa verenpainetta ja virtsaumpea. Yliannostusta hoidetaan oksennuttamisen ja elvytystoimenpiteiden lisäksi antamalla alfasalpaajia, kuten nitroprussidia, fentolamiinia tai nitroglyseriiniä. Mahdolliseen sydämen harvalyöntisyyteen voidaan antaa atropiinia. Midodriinin vaikuttava aineenvaihduntatuote, desglymidodriini, voidaan poistaa kehosta dialyysillä.[4]
Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Midodriini muuntuu kehossa varsinaiseksi vaikuttavaksi aineeksi, joka on desglymidodriini. Desglymidodriini sitoutuu adrenergisiin reseptoreihin kuuluviin alfa1-reseptoreihin niitä aktivoivana agonistina. Näitä reseptoreita on verisuonistossa. Reseptoriaktivaatio johtaa suonten aiempaa voimakkaan supistumiseen ja siten verenpaineen kohoamiseen. Desglymidodriini ei läpäise veri-aivoestettä hyvin, joten se ei vaikuta keskushermoston adrenergisiin reseptoreihin. Desglymidodriini ei myöskään vaikuta sydämen beeta-adrenergisiin reseptoreihin.[3]
Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nieltynä midodriini saavuttaa maksimipitoisuutensa veriplasmassa tunnissa. Midodriinin puoliintumisaika plasmassa on 25 minuuttia. Se metabolisoituu maksassa lähinnä entsyymien CYP2D6, CYP1A2 ja CYP2C1 vaikutuksesta desglymidodriiniksi, jonka puoliintumisaika plasmassa on 3 tuntia. Midodriini tai desglymidodriini eivät sitoudu veren proteiineihin merkittävissä määrin. Midodriini poistuu kehosta pääosin virtsassa desglymidodriinin muodossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h A Ali et al: Comparative clinical pharmacokinetics of midodrine and its active metabolite desglymidodrine in cirrhotic patients with tense ascites versus healthy volunteers. Clinical Drug Investigation, 2016, 36. vsk, nro 2, s. 147–155. PubMed:26597181. doi:10.1007/s40261-015-0359-6. ISSN 1179-1918. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Midodrine Hydrochloride Drugs.com. Viitattu 20.7.2020.
- ↑ a b c d W Smith et al: Clinical benefit of midodrine hydrochloride in symptomatic orthostatic hypotension: a phase 4, double-blind, placebo-controlled, randomized, tilt-table study. Clinical Autonomic Research, 2016, 26. vsk, s. 269–277. PubMed:27372462. doi:10.1007/s10286-016-0363-9. ISSN 0959-9851. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Hypotron (pdf) spc.nam.fi. Viitattu 19.7.2020. [vanhentunut linkki]