Mauretanian kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mauretanian kuningaskunta
100-luku eaa.–40 jaa.


Mauretanian alue merkittynä Rooman valtakunnan karttaan ensimmäisen vuosisadan eaa. lopulla.

Valtiomuoto monarkia
Pääkaupunki Iol
Historia
– Myyttinen perustaminen 100-luku eaa.
– Ensimmäinen maininta 206 eaa.
– Jakautuminen 91 eaa.
– Rooman vasalliksi 33 eaa.
– Rooman provinssiksi 40
Seuraaja Mauretania Caesariensis, Mauretania Tingitana

Mauretanian kuningaskunta oli Mauretaniassa suurin piirtein nykyisen Marokon ja osittain Algerian alueella antiikin aikana sijainnut kuningaskunta. Nimensä se sai maurien heimosta, jotka puolestaan antoivat sittemmin nimensä nykyisessä merkityksessään maureille ja Mauritanialle. Kuningaskunnan muodostivat berberiheimot ja se liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 40 jaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntytarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisia lähteitä Mauretaniasta on suhteellisen vähän verrattuna esimerkiksi Numidiasta kertovien lähteiden määrään. Mauretania oli maantieteellisesti kauempana alueellisesta keskuksesta Karthagosta, ja se kiinnitti vain satunnaisesti kreikkalaisten tai roomalaisten historioitsijoiden huomion.[1] Mauretanian kuningaskunnan myyttisen syntytarinan kirjasi Numidiaa hallinnut kuningas Hiempsal II ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Teoksen tarina tunnetaan tosin vain lyhyenä lainauksena eräässä roomalaisessa teoksessa. Hiempsal kertoi Pohjois-Afrikan kuningaskuntien muodostumisen juontavan juurensa Herkuleen kuolemaan Espanjassa ja hänen armeijansa hajoamiseen. Osa joukoista ylitti Gibraltarinsalmen Afrikkaan ja sekoittui paikallisten kanssa, ja heistä syntyi ajan oloon maurien heimo.[2] Toisen tarinan mukaan maurien ensimmäinen kuningas oli Syphax-niminen mies, joka oli puolestaan Herkuleen poika. Tarinat ovat todennäköisesti yritys kytkeä Mauretania karthagolaiseen mytologiaan. Herkules yhdistettiin näet usein foinikialaiseen jumalaan. Tiedossa ei ole missä määrin tarina on Hiempsalin keksintöä ja missä määrin se perustuu paikalliselle perinteelle.[3]

Puunilaissodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurien tiedetään muodostaneen oman kuningaskuntansa toiseen puunilaissotaan mennessä vuosina 219–201 eaa. Mauretanian tuolloinen kuningas oli nimeltään Baga ja hänet liitetään toiseen paikalliseen hallitsijaan Masinissaan. Masinissa pyysi Bagalta apua saadakseen massylien johtajuuden vuonna 206, mutta Baga kieltäytyi antamasta apua lähettäen Masinissan takaisin kotiinsa. Näiden tapahtumien jälkeen Mauretania katoaa lähteistä lähes vuosisadaksi. Tänä aikana maurit ottivat kuitenkin haltuunsa Tingin ja Lixusen fornikialaiskaupungit rannikolla. Maureja taisteli myös Karthagon puolella sen viimeisessä sodassa Roomaa vastaan, mutta ei tiedetä oliko Mauretanian kuningaskunta kokonaisuutena mukana sodassa.[1]

Ptolemaios jäi Mauretanian viimeiseksi kuninkaaksi.

Jakautuminen kahtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauretania ilmestyi jälleen historian lehdille kun Mauretanian kuningas Bokkus taisteli Roomaa vastaan Jugurthan sodassa. Bokkus oli nainut Numidian kuningas Jugurthan tyttären, mutta tästä huolimatta hän tarjosi ensin liittoa Roomalle. Kun hänet torjuttiin, hän taisteli Jugurthan puolella. Tästä korvaukseksi hän vaati kuitenkin Jugurthan kuningaskunnan länsiosia ja ne saatuaan hän petti liittonsa tämän kanssa ja solmi rauhan Rooman kanssa vuonna 105 eaa. Bokkus eli ainakin vuoteen 91 eaa. ja kuoli pian sen jälkeen. Hänen kuoltuaan kuningaskunta jakautui kahteen osaan yhden kuninkaan hallitessa alkuperäistä Mauretaniaa ja toisen Jugurthalta saatua aluetta.[1] Molemmat heistä sekaantuivat Rooman sisällissotaan. Itäistä kuningaskuntaa hallitsi ilmeisesti Bogud, jonka mainitaan olleen Bokkuksen poika. Hän auttoi Pompeiusta Hiarbasia vastaan vuonna 81 eaa. Länsiosaa hallitsi puolestaan Askalis, jonka valtakaudella syttyi kapina. Kapinoitsijoiden avuksi saapui Sertorius, jonka oli ajanut Espanjasta Afrikan puolelle Sullan joukot. Kapinalliset ja Sertorius piirittivät Askalista Tingin kaupungissa ja he myös voittivat Sullan Askalin avuksi lähettämät joukot. Sertorius voitti Askalisin, mutta lähteissä ei mainita sen enempää tämän seurauksista.[4]

Vuonna 49 eaa. Mauretania oli edelleen kahden kuninkaan hallinnassa. Lännessä hallitsi tuolloin Bogud II ja idässä Bokkus II. Julius Caesar liittoutui Bogudin ja Bokkuksen kanssa kansalaissodassa, kun taas hänen kilpailijansa Pompeius oli liittoutunut Numidian kuninkaiden kanssa. Bogud johti joukkojaan Caesarin tukena Espanjassa ja Bokkus hyökkäsi puolestaan Numidiaan Sittiuksen tukena. Kuninkaiden kesken tapahtui jossain vaiheessa välirikko ja Bokkus loikkasi sodassa Pompeiuksen puolelle.[4] Caesarin kuolemaa seuranneessa Mutinan sodassa Bogud tuki puolestaan Antoniusta ja Bokkus Octavianusta. Bogus hyökkäsi Espanjaan vuonna 38 eaa., mutta hänen ollessaan poissa Tingin kaupunki kapinoi ja Bokkus hyödynsi tätä liittäen Bogudin kuningaskunnan valtansa alle. Bogud jatkoi taistelua Antoniuksen puolella kuollen taistelussa vuonna 31 eaa.[5]

Rooman nukkevaltiona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bokkus II kuoli vuonna 33 eaa. ilmeisesti ilman perillisiä. Niinpä Octavianus liitti hänen kuningaskunnan Roomaan. Mauretanian kaupunkeihin asutettiin suuri joukko roomalaisia sotilaita, mutta Octavianus päätti lopulta, että alueen hallitseminen olisi helpompaa nukkevaltion kautta. Niinpä hän nosti Mauretanian kuninkaaksi Numidian entisen kuningas Juban pojan, jonka nimi oli myös Juba. Juba II oli vangittu vuonna 46 eaa. ja hän oli kasvanut Octavianuksen kotona. Juba asetti pääkaupungikseen Iolin kaupungin, joka uudelleennimettiin Caesareaksi, joka taas tunnetaan nykyisin nimellä Cherchel. Vaimokseen hän otti Kleopatra Selenen, joka puolestaan polveutui Kleopatrasta ja Antoniuksesta äitinsä kautta. Juba hallitsi kuolemaansa saakka vuoteen 23/24 jaa. ja hänen paikalleen astui hänen poikansa Ptolemaios. Vuonna 40 Caligula kutsui Ptolemaioksen Roomaan, jossa hänet murhattiin. Ptolemaioksen kuoleman jälkeen Mauretania liitettiin lopullisesti Roomaan Mauretania Caesariensiksen ja Mauretania Tingitanan provinsseina.[5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juba II:n hautamonumentti Tipazassa, nykyisessä Algeriassa.

Mauretanian kuninkaat pyrkivät kehittämään valtakuntaansa samaan tapaan kuin Numidian kuningas Masinissa oli tehnyt omalla alueellaan. Kehitys Mauretaniassa oli kuitenkin selkeästi hitaampaa. Suuri osa väestöstä oli vielä ensimmäisellä vuosisadalla eaa. paimentolaisia ja tärkeimmät kaupungit olivat foinikialaisten aikanaan perustamat rannikkokaupungit, erityisesti Tingi ja Lixus. Myös paikalliset perustivat sisämaahan muutamia kaupunkeja, kuten Volubilisin. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. maa alkoi myös avautua roomalaisille kauppaille, jotka saivat Mauretanian kautta muun muassa norsunluuta, seetripuuta ja villieläimiä gladiaattoripeleihinsä. Bogud II ja Bokkus II olivat Mauretanian kuninkaista ensimmäisiä, jotka lyötyttivät omia kolikoita. Bokkuksen kolikoissa on tekstiä puuniksi ja Bogudin kolikoissa latinaksi.[4] Juba II oli kiinnostunut historiasta ja kirjoitti kreikankielisen teoksen Afrikan maantieteestä. Teos tunnetaan tosin vain ulkopuolisten tekemien lainausten perusteella. Juba järjesti myös tutkimusretkiä Saharan pohjoisreunoille ja rannikkoa pitkin laivoilla Mogadorin saarelle saakka.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. D. Fage ja Roland Oliver: The Cambridge History of Africa – Volume 2. Cambridge University Press, 1978. ISBN 0 521 21592 7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Fage ja Oliver 1978, s. 188
  2. Fage ja Oliver 1978, s. 177
  3. Fage ja Oliver 1978, s. 178
  4. a b c Fage ja Oliver 1978, s. 189
  5. a b c Fage ja Oliver 1978, s. 190