Masinissa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Masinissa
Masinissan muotokuva.
Masinissan muotokuva.
Syntynyt 238 eaa.
Kuollut 148 eaa.
Arvonimi Numidian kuningas
Seuraaja Micipsa

Masinissa oli 200-luvulla eaa. numidialainen prinssi, joka pyrki lisäämään maansa mahtia liittoutumalla roomalaisten kanssa näiden käydessä puunilaissotia Karthagoa vastaan. Hän osallistui Zaman taisteluun vuonna 202 eaa. Masinissa rakensi alueesta Numidian kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Dougga.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numidian jakautuminen 220-luvulla eaa. Masinissan isän hallitsema alue keltaisella ja tämän kilpailija Syfaxen alue vihreällä.

Masinissa syntyi vuonna 238 eaa. ja hän oli massyliesin heimoa hallinneen Galan poika. Gala oli Karthagon liittolainen ja Masinissa koulutettiin Karthagossa, mikä käytännössä tarkoitti, että hän toimi panttivankina. Massyliesien alueesta länteen sijaitsi masaesyliiden ja näiden kuningas Syfaxin alueet. Syfax kävi sotaa Karthagoa ja massylieita vastaan vuosina 215-212 eaa. Syfax sai apua Karthagon viholliselta Roomalta. Sota päättyi kuitenkin tuloksettomana. Vuoden 212 jälkeen Masinissa komensi ratsuväkeä Karthagon alaisuudessa nykyisen Espanjan alueella roomalaisia vastaan. Hänen ollessaan Espanjassa hänen isänsä Gala kuoli vuonna 208 eaa., mikä johti kriisiin seuraavasta hallitsijasta. Valtaan nousi ensin Galan veli Oezalces, mutta hänen kuoltuaan pian valtaannousun jälkeen valtaan nousi hänen vanhempi poikansa Capussa. Mazaetullus kuitenkin kukisti ja surmasi Capussan asettuen hänen nuoremman veljensä Lacumazesin sijaishallitsijaksi. Peläten Masinissan palaavan Mazaetullus solmi liittolaisuuden Syphaxin kanssa. Masinissa puolestaan liittoutui roomalaiskomentaja Scipio Africanuksen kanssa ja palasi heimonsa alueelle kukistaen nopeasti Lacumazesin ja Mazaetulluksen. Tällöin kuitenkin Syphax hyökkäsi häntä vastaan Karthagon tukemana. Syphaxen joukot kukistivat Masinissan, joka joutui pakenemaan itään Tripolitaniaan.[2]

Sota Karthagoa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masinissan lyömä kolikko.

Masinissa palasi kuitenkin jälleen kotiseuduilleen, tällä kertaa Scipion johtamien roomalaisjoukkojen tukemana vuonna 203 eaa. Syfax kukistettiin ja otettiin vangiksi samana vuonna. Masinissa sai takaisin hänen isänsä hallitsemat alueet. Hän myös avioitui Syfaxin lesken Sophoniban kanssa, mutta myrkytti tämän myöhemmin roomalaisten painostuksesta, jotka epäilivät tämän karthagolaissympatioita[3]. Masinissa jatkoi sotaa Karthagoa vastaan tukien roomalaisia. Zaman taistelussa Massinissan joukot osoittautuivat roomalaisten voitolle tärkeiksi. Vuonna 201 eaa. solmittu rauhansopimus toi hänelle myös ennen Karthagolle kuuluneita alueita. Hän sai komentoonsa myös joitakin Karthagolta vallattuja sotanorsuja. Vielä tärkeämmäksi osoittautui hänen saavuttamansa roomalaisten kiitollisuus, jonka avulla hän valtasi vielä Karthagolle jäljelle jääneitäkin alueita. Tämä johti lopulta kolmanteen puunilaissotaan ja Karthagon lopulliseen tappioon.[4] Masinissa valloitti myös muiden numidialaishallitsijoiden alueet yhdistäen Numidian valtansa alle. Nämä tapahtumat tunnetaan kuitenkin aikalaislähteistä paljon huonommin.[5]

Numidian kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scipio Masinissan kuolinvuoteella, piirtänyt A.C. Weatherstone.

Numidian yhdistämisen ohella Masinissa uudisti myös alueen taloutta ja elämäntapoja. Hän kannusti maatalouden kehitystä antaen suuria maa-alueita hänen monille pojilleen. Masinissa alkoi myös painattaa kolikoita, joita oli Numidiassa painettu jo ennenkin, mutta pienissä määrin. Masinissan kolikot olivat laajassa käytössä ainakin Numidian itäosissa.[5] Masinissa kuoli 90-vuotiaana vuonna 148 eaa., jonkin aikaa kolmannen puunilaissodan alettua. Hän jätti jälkeensä kolme poikaa, nimeltä Micipsa, Gulussa ja Mastanabal, joiden lisäksi hänellä oli seitsemän avioliiton ulkopuolella syntynyttä poikaa. Masinissa oli todennäköisesti peläten oman isänsä kuolemaa johtanutta sekasortoa nimittänyt vanhimman poikansa Micipsan seuraajakseen. Muut pojat saivat erilaisia vastuutehtäviä, mutta Gulussan ja Mastanabalin kuoltua pian vallanvaihdoksen jälkeen alun perin heikko vallanjako vahvistui Micipsan hyväksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. D. Fage ja Roland Oliver: The Cambridge History of Africa - Volume 2. Cambridge University Press, 1978. ISBN 0 521 21592 7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erling Bjøl ja Leo Hjortsø: Otavan suuri maailmanhistoria 4: Rooman valtakunta, s. 124. Otava, 1983. ISBN 951-1-07160-2.
  2. Fage ja Oliver 1978, s. 180
  3. Jona Lendering: Massinissa livius.org. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
  4. Fage ja Oliver 1978, s. 181
  5. a b Fage ja Oliver 1978, s. 182
  6. Fage ja Oliver 1978, s. 183