Maria-Emma Schul-Martin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maria-Emma Schul-Martin (1896 Dobele, Latvia1941?) oli 1920- ja 1930-luvuilla toiminut neuvostoliittolainen vakooja joka pidätettiin 1933 Suomessa ns. suuren vakoilujutun yhteydessä.

Latvialaissyntyinen Schul-Martin liittyi 1919 Venäjän kommunistisen puolueen jäseneksi ja vuonna 1920 hän siirtyi puna-armeijan tiedustelun palvelukseen. Hän työskenteli 1922–1923 Saksassa, Tsekkoslovakiassa, Itävallassa ja Romaniassa. Schul-Martin toimi Neuvostoliiton Tsekkolovakian lähetystön konekirjoittajana ja salakirjoitusvirkailijana 1922–1923. Vuosina 1923–1926 hän toimi aviomiehensä Alfred Tyltynin (1897–1942) avustajana Pariisissa, jossa Tyltyn johti puna-armeijan tiedustelua Ranskassa. Tämä jälkeen Alfred Tyltyn ja Maria-Emma Schul-Martin työskentelivät yhdessä ensin Saksassa 1926–1927 ja sitten Yhdysvalloissa 1927–1930.

Schul-Martin palasi Moskovaan vuonna 1930 ja toimi sitten helmikuuhun 1931 saakka puna-armeijan tiedustelupalvelun päämajassa osastonjohtajana. Vuonna 1931 hän siirtyi Suomeen jossa hän alkoi johtaa noin 30 henkilön vahvuista tiedusteluryhmää. Schul-Martin esiintyi Suomessa varakkaana englantilaisena seurapiirirouvana nimeltä Mary-Louise Martin ja hän piti Helsingissä omaa salonkiaan.

Schul-Martin pidätettiin 1933 ns. suuren vakoilujutun yhteydessä ja hänet tuomittiin 1934 Suomessa kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen. Vakoilujutun yhteydessä tehtiin pidätyksiä myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Pidätyksen jälkeen Schul-Martin sai Neuvostoliitossa Punaisen lipun kunniamerkin ansioistaan tiedustelijana. Jukka Rislakin kirjan Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa mukaan suomalaiset luovuttivat Schul-Martinin saksalaisille jatkosodan alussa 1941 eikä hänen vaiheistaan tämän jälkeen tiedetä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]