Marat Ahmetov
| Marat Ahmetov | |
|---|---|
| Марат Әхмәтов | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1937 Kazan, Tataarien ASNT, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Ammatti | viulisti, opettaja, professori |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1950-luvulta |
| Soittimet | viulu |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Marat Gakifovitš Ahmetov (ven. Марат Гакифович Ахметов, tat. Марат Гакыйф улы Әхмәтов, Marat Ğaqif ulı Əxmətov; s. 1. heinäkuuta 1937, Kazan, Neuvostoliitto) on tataaritaustainen venäläinen viulisti ja opettaja, Tatarstanin tasavallan kunniataiteilija (1976) ja Kazanin konservatorion viuluosaston professori (1993). Ahmetov vieraili Suomen tataariyhteisön keskuudessa 1960-luvulla ja matkansa aikana tapasi presidentti Urho Kekkosen.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1956 Ahmetov valmistui Kazanin musiikkikoulusta, vuonna 1961 Kazanin valtion konservatoriosta, vuonna 1964 Tšaikovski-konservatoriosta Moskovassa, professori D. M. Tsyganovin luokalta. Valmistuttuaan ensimmäiseltä kurssiltaan toukokuussa vuonna 1957 Ahmetov osallistui Moskovassa pidettyyn konserttiin nimeltään "tataarien taiteen ja kirjallisuuden vuosikymmen", jonka kapellimestarina toimi Kirill Klementievitš Tihonov. Vuonna 1960 Ahmetov palkittiin venäläisessä viulukilpailussa, jonka tuomaristossa oli muun muassa viulisti-orkesterinjohtaja David Oistrah.[1][2]
Ahmetov on ollut aktiivinen musiikkitoiminnassa aina opiskeluajoistaan. Hän on monesti esiintynyt useiden Venäjän sinfoniaorkestereiden ja kapellimestareiden kanssa. Esiintymisiin kuuluu muun muassa Béla Bartókin viulukonsertto 1, Rafael Bilalovin Capriccio-konsertto filharmonisen tataarisinfoniaorkesterin kanssa Natan Rahlinin johdolla, Maurice Ravelin Espanjalainen rapsodia unkarilaisen kapellimestari Miloš Erdein kanssa.[1][2]
Ahmetov on konsertoinut ulkomailla, myös Suomessa. Hänet kutsui Suomeen paikallinen kulttuurityöntekijä Ymär Daher perustamansa kulttuuriyhdistyksen kautta vuonna 1968. Vierasseurueeseen kuuluivat muusikot Röstəm Yaxin, İlham Şakirov, Venera Şäripova, Ayrat Arslanov ja Mars Makarov. He esiintyivät Tampereella ja Helsingissä ja tapasivat vierailunsa aikana Daherin kanssa presidentti Urho Kekkosen. Tapaamisen taltioi suomentataari -valokuvaaja Räshid Nasretdin.[2][3][4]
Ahmetov on vuodesta 1964 toiminut viulunsoiton opettajana Kazanin konservatoriossa ja vuodesta 1993 professorina.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marat Ahmetovin vaimo on venäläinen musiikkitieteilijä-opettaja Larisa Vladimirovna Bražnik, jonka "tieteelliset ja pedagogiset intressit keskittyvät Keski-Volgan ja Uralin turkkilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen ammattimaiseen- ja perinteiseen musiikkiin".[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Марат Ахметов: - Отец сказал: «Ты будешь учиться в этом здании!» idel-tat.ru. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ a b c d Ахметов Марат Гакифович: татарскую энциклопедию «Милләттәшләр» (Tatar encyclopedia "Millattashlar")
- ↑ Zilä Möbäräqşinä: Рөстәм Яхин турында: «Йомшак күңелле, тыйнак табигатьле һәм зыялы иде» intertat.tatar. 2021. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Sebastian Cwiklinski: The Story of An Unusual Book academia.edu. 2020. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ I. M. Nurijeva: Larisa Vladimirovna Brazhnik. Life path (venäjäksi) kazancons.ru. Viitattu 4.2.2024.
- ↑ Бражник Лариса Владимировна kazancons.ru. Viitattu 4.2.2024.