Mansion House
| Mansion House Mansion House |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Sijainti | Lontoon City, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Koordinaatit | 51°30′48″N 0°05′22″W / 51.51325°N 0.089361111111111°W |
| Rakennustyyppi | Kotimuseo ja suuri asuinrakennus (en) |
| Käyttö | Virka-asunto |
| Tyylisuunta | Palladiolainen arkkitehtuuri |
| Suunnittelija | George Dance (vanhempi) |
| Valmistumisvuosi | |
 Mansion House |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mansion House on Lontoon ylipormestarin virka-asunto Cityssä, Bank Junctionin etelälaidalla.[1][2] Rakennus edustaa tyyliltään palladiolaista arkkitehtuuria, ja se rakennettiin vuosina 1735–1758 Cityn rakennustarkastaja George Dance vanhemman suunnitelmien pohjalta.[3] Se suojeltiin Grade I -luokan kohteena vuonna 1950.[4] Rakennus ei ole yleensä avoinna yleisölle, mutta siihen voi tutustua opastetuilla kiertokäynneillä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_1.439_-_The_Mansion_House_in_1750.jpg)
Ennen Mansion Housen rakentamista Lontoon ylipormestarit käyttivät virkatehtävien hoitamiseen omaa kotiaan ja Cityn kiltataloja.[1] Ajatus pormestarin omasta virka-asunnosta syntyi Lontoon suuren palon (1666) jälkeen, mutta eteni rakennusvaiheeseen vasta seuraavalla vuosisadalla.[1] Sitä edelsi pitkällinen keskustelu rakennuksen paikasta, arkkitehdistä ja ulkoasusta.[5]
Lopulta paikaksi valittiin entinen kala- ja lihatori Stocks’ Market ja suunnittelijaksi Cityn rakennustarkastaja George Dance.[1][6] Dance suunnitteli Mansion Housesta palladiolaistyylisen rakennuksen, joka muodostui suuren sisäpihan ympärille.[5] Rakentaminen aloitettiin 1739, ja ensimmäisenä ylipormestarina rakennukseen muutti Crispin Gascoigne 1752.[1][5] Rakennus valmistui kuitenkin vasta vuonna 1758.[1]
Rakennus rahoitettiin osittain kyseenalaisin keinoin. City of London Corporation otti vuonna 1748 käyttöön uuden sakon, jonka joutui maksamaan, jos kieltäytyi asettumasta ehdolle tai ottamasta vastaan paikkaa Cityn seriffinä. Dissentterit eivät kuitenkaan voineet ryhtyä seriffiksi, sillä seriffiltä edellytettiin osallistumista ehtoolliseen anglikaanisessa kirkossa. Tästä huolimatta Cityn valitsijalautakunta nimitti toistuvasti ehdokkaaksi rikkaita dissenttereitä, jotka joutuivat maksamaan sakot ja kerryttämään näin Mansion Housen rakennuskassaa.[7]
Vuonna 1795 Dancen poika George Dance nuorempi muutti rakennuksen avoimen sisäpihan salongiksi rakentamalla sen yläpuolelle katon ja madalsi egyptiläisen salin kattoa. Lisäksi hän purki suuren portaikon sekä toisen kahdesta huonokuntoiseksi todetusta kattopaviljongista.[1][8] Jäljelle jäänyt kattopaviljonki purettiin vuonna 1846, jolloin myös Cityn palveluksessa työskennellyt arkkitehti James Bunning siirsi pääsisäänkäynnin rakennuksen sivulle, jotta ylipormestari pystyi saapumaan rakennukseen huomaamattomammin. Rakennusta kunnostettiin myös 1860-, 1930- ja 1990-luvuilla.[1]
Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mansion House on monumentaalinen palladiolaistyylinen rakennus keskellä Lontoon Cityä.[3][4] Rakennuksen jalustaosa on rustikoitu ja sen yläosassa on entablementin kannattelema attika. Niiden väliin jää kaksi kerrosta, joiden ulkoseiniä koristavat korinttilaiset pilasterit.[4] Rakennuksen julkisivu antaa pohjoiseen päin ja sen keskellä on suuri klassinen portiikki.[3][4]
Talon pohjakerroksessa sijaitsivat alun perin keittiöt ja palvelijoiden tilat sekä vankisellejä, joissa pidettiin ylipormestarin tuomioistuimessa syytettyjä vankeja,[3][5] esimerkiksi suffragetti Sylvia Pankhurstia lokakuussa 1920.[9] Ensimmäisen kerroksen keskellä oli avoin sisäpiha, joka muutettiin myöhemmin näyttäväksi salongiksi rakentamalla sen yläpuolelle katto. Sen lisäksi siellä oli toimistoja ja vastaanottotiloja, kuten valtava egyptiläinen sali, johon mahtui 350 vierasta. Toisessa kerroksessa sijaitsivat tanssisali ja ylipormestarin yksityiset asuintilat. Kolmannessa kerroksessa oli makuuhuoneita, joista useimmat toimivat nykyään henkilökunnan kokous- ja työtiloina.[3][5]
Mansion Housen alkuperäinen pääsisäänkäynti oli pohjoissivulla, mutta arkkitehti James Blunning siirsi sen vuonna 1846 rakennuksen länsisivulle, missä ulkopuoliset eivät voineet seurata yhtä helposti ylipormestarin menemisiä.[3] Blunning suunnitteli uuden pääsisäänkäynnin pohjakerroksen korkeudelle ja rakensi sen eteen pienen doorilaistyylisen portiikin.[4]
Salongiksi muutetun sisäpihan kattoon asennettiin juhlatilaisuuksia varten näyttäviä kattokruunuja. Mansion House ja Guildhall jakoivat valaisimien omistuksen, joten niitä jouduttiin siirtelemään rakennuksesta toiseen tarpeen mukaan. Ennen pitkää kruunuja tuhoutui kuljetuksen aikana, minkä jälkeen oltermannien neuvosto myönsi Mansion Houselle luvan hankkia omat kristallikruunut. Nykyiset kattokruunut on tehty vuonna 1875. Niiden materiaalina käytetty kristallilasi sisältää peräti 30 prosenttia lyijyä, minkä ansiosta se kimaltelee erityisen loistokkaasti.[3]
Mansion Housen suurimmat tilat ovat tanssisali rakennuksen pohjoisosassa ja egyptiläinen sali sen eteläosassa.[4] Egyptiläistä salia ei ole koristeltu muinaisegyptiläiseen tapaan, kuten voisi olettaa – sen sijaan sen esikuvana olivat suuret klassiset salit, joita Vitruvius suunnitteli roomalaisaikaiseen Egyptiin ja italialainen Andrea Palladio jäljitteli 1500-luvulla.[3][5] Salin marmoripatsaat on tehty vuosina 1854–1864 ja lasimaalaukset vuonna 1868.[3]
Taidekokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Vuosien saatossa Mansion Houseen on kertynyt laaja taidekokoelma, johon kuuluu maalauksia, veistoksia ja koriste-esineitä. Vuonna 1987 lordi Harold Samuel lahjoitti Citylle 87 pääasiassa flaamilaista ja hollantilaista taulua, joista kuuluisimpia ovat Frans Halsin Iloinen luutunsoittaja (1624–1628) ja Nicolas Maesin Ompeleva neito (1655).[10]
Ajatus marmoriveistosten hankkimisesta Mansion Houseen heräsi ensimmäisen kerran prinssi Albertin kunniaksi vuonna 1850 järjestetyssä banketissa, johon osallistui myös Lontoon maailmannäyttelyn kuninkaallisen toimikunnan jäseniä. Cityn yleisvaliokunta ehdotti, että egyptiläiseen saliin tilattaisiin veistoksia, jotka saisivat inspiraationsa englantilaisten runoilijoiden teoksista. Pitkällisen hankintaprosessin jälkeen yli kaksi metriä korkeat marmoriveistokset paljastettiin salissa vuonna 1863.[10]
Mansion Housen omistuksessa on myös yksi maailman laajimpia ja arvokkaimpia kulta- ja hopeaesineiden kokoelmia. Pormestarit ja City of London Corporation ovat saaneet esineitä sekä lahjoituksina että ostettuina, ja monet niistä ovat yhä käytössä virallisissa tilaisuuksissa. Kokoelmaan kuuluvat muun muassa miekka 1600-luvulta ja hopeoitu nuija vuodelta 1735. Miekka ja nuija symboloivat valtaoikeuksia, jotka hallitsija ja parlamentti ovaat myöntäneet Lontoon ylipormestarille ja City of London Corporationille. Toinen tärkeä symbolinen esine on helmikoristeinen miekka, jota kuningatar Elisabet käytti Royal Exchangen avajaisissa 1571. Vielä tänäkin päivänä Lontoon ylipormestari luovuttaa miekan seremoniallisesti hallitsijalle tämän kunnioittaessa läsnäolollaan Cityssä järjestettyjä tilaisuuksia.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Visit Mansion House City of London. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ All Change at Bank project City of London. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i About Mansion House City of London. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Mansion House Historic England. Viitattu 28.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Mansion House: Administration London Metropolitan Archives. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Thornbury, Walter: The Mansion House Old and New London: Volume 1. British History Online. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Lecky, William Edward Hartpole: A History of England in the Eighteenth Century, vol. IV Longmans, Green and Co. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ George Dance, jun. Oxford Reference. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ City of London pays tribute to Suffragette movement City of London. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Mansion House collections City of London. Viitattu 12.9.2023. (englanniksi)