Guildhall (Lontoo)

Guildhall Guildhall
Sijainti	Lontoon City, Yhdistynyt kuningaskunta
Koordinaatit	51.515894°N 0.091791°W / 51.515894; -0.091791
Rakennustyyppi	Kunnantalo ja rakennus
Tyylisuunta	Goottilainen arkkitehtuuri ja Yrjöjen aikakauden arkkitehtuuri
Suunnittelija	Giles Gilbert Scott (en) ja George Dance (nuorempi)
Valmistumisvuosi	1440
Käyttäjä	City of London Corporation
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Guildhall on Lontoon Cityn tärkein hallintorakennus, jossa on City of London Corporationin ja Court of Common Councilin työ- ja kokoustiloja. Guildhallin vanhimmat osat ovat 1400-luvun alusta, ja rakennusta on restauroitu useaan otteeseen vuosisatojen aikana. Court of Common Council kokoontuu sen pääsalissa (engl. Great Hall), joka on Englannin kolmanneksi suurin istuntosali.

Guildhallin yhteydessä toimii myös kirjasto (1828) ja taidemuseo (1885). Rakennus suojeltiin Grade I -luokan kohteena 1950.

Historia

Londiniumin amfiteatterin jäänteitä.

Roomalaiset rakensivat nykyisen Guildhallin paikalle vuoden 70 paikkeilla Londiniumin amfiteatterin. Sen jäänteet löydettiin vuonna 1987 uuden taidemuseon rakennustöiden yhteydessä ja konservoitiin museon kelloritiloihin, jossa ne ovat yleisön nähtävillä.

Lontoon Cityssä on todennäköisesti ollut Guildhall-niminen rakennus jo varhaiskeskiajalla. Tämä käy ilmi vuodelta 1128 peräisin olevasta asiakirjasta, jossa mainitaan ”Lontoon kiltasali”. Nykyisen Guildhallin vanhimmat osat rakennettiin vuosina 1411–40. Rakennuksen piti kuvastaa Lontoon porvariston ja ylipormestarin valtaa ja toimia kokoontumispaikkana porvarien lakiasäätävälle neuvostolle. Tudorien aikakaudella rakennuksessa pidettiin useita kuuluisia maanpetosoikeudenkäyntejä, joissa tuomittiin kuolemaan muun muassa hovimiehet Francis Dereham ja Thomas Culpeper (1541), protestantti Anne Askew (1546), Surreyn jaarli Henry Howard (1547), arkkipiispa Thomas Cranmer sekä Lady Jane Grey ja lordi Guildford Dudley (1553).

Guildhall vaurioitui pahoin Lontoon suuressa palossa (1666) mutta kunnostettiin jo vuonna 1670. Samalla sen katto uusittiin kokonaan. Vuosina 1788–90 Cityn kaupunginarkkitehti George Dance nuorempi suunnitteli rakennukselle uuden uusgoottilaisen pääsisäänkäynnin. Päärakennuksen viereen tehtiin taidemuseo City of London Corporationin taidekokoelmien esittelyä varten vuonna 1885.

Guildhall kärsi jälleen mittavia vaurioita Lontoon pommituksissa: Päärakennuksen katto syttyi tuleen ja romahti alas 29. joulukuuta 1940. Taidemuseo tuhoutui lähes täysin ilmaiskussa 10. toukokuuta 1941. Sodan jälkeen vuonna 1953 arkkitehti Giles Gilbert Scott, joka tunnetaan paremmin ikonisen punaisen puhelinkopin suunnittelijana, toteutti pääsalin restauraation ja suunnitteli rakennukselle uuden katon.

Hänen poikansa Richard Gilbert Scott jatkoi rakennuksen uudistamista ja laajentamista. Ensimmäiseksi hän suunnitteli L-kirjaimen muotoisen modernin länsisiiven Guildhallin kirjastoa varten vuonna 1974. Hän toteutti myös toisessa maailmansodassa tuhoutuneen taidemuseon paikalle goottilaistyylisen uudisrakennuksen, jonka rakentaminen viivästyi vuoteen 1999, kun perustuksia kaivettaessa löydettiin roomalaisen amfiteatterin rauniot.

Arkkitehtuuri

Guildhallin pääsali.

Guildhall on rakennettu alun perin 1400-luvun alussa, ja sitä on restauroitu ja laajennettu useita kertoja vuosisatojen aikana. Rakennuksen seinät on muurattu muotoonsa hakatuista luonnonkivistä ja verhottu sisä- ja ulkopuolelta kiviharkoilla. Sen vanhin osa on kellariholvi, jonka itäpääty kimppupilareineen ja ruotiholveineen on yhä alkuperäisessä asussaan. George Dance nuorempi suunnitteli rakennukseen uuden etelänpuoleisen julkisivun vuosina 1788–1790 mutta säilytti alkuperäisen sisäänkäynnin. Uusgoottilainen julkisivu on tehty portlandkivestä ja koristeltu pienoistorneilla ja kivestä veistetyllä Lontoon Cityn vaakunalla.

Päärakennuksen katto ja sisätilat sekä viereinen taidemuseo tuhoutuivat toisessa maailmansodassa. Arkkitehti Giles Gilbert Scott restauroi pääsalin sisustuksen ja suunnitteli uuden kivilaatoilla päällystetyn katon, jonka puiset kattoristikot on tuettu poikittaisten kiviholvien varaan. Katon rakenteisiin tarvittiin puuta 134 tammesta, ja se on koko Englannin toiseksi suurin tukipilariton puukatto – vain Westminsterin palatsiin sisältyvän Westminster Hallin keskiaikainen tammikatto on vielä sitäkin suurempi.

Magogia esittävä puuveistos.

Guildhallin keskeisin tila on yli 46 metriä pitkä, 15 metriä leveä ja 26 metriä korkea pääsali. Court of Common Councilin istunnot pidetään salissa samoin kuin Cityn kunniaporvarien nimeämisseremonia ja ylipormestarin vuotuinen juhla-ateria, joka on järjestetty siellä vuodesta 1502. Pääsalissa on näkyvällä paikalla kaksi puuveistosta, jotka esittävät Cityä suojelevia Gog- ja Magog-jättiläisiä (toisen tulkinnan mukaan kyseessä ovat Gogmagog ja Corineus). Alkuperäiset 1700-luvun alussa tehdyt veistokset tuhoutuivat Lontoon pommituksissa, mutta ne korvattiin David Evansin tekemillä jäljennöksillä vuonna 1953. Veistosten lisäksi salin seiniä koristavat Cityn 110 ammattikunnan baneerit ja vaakunat sekä lyijylasi-ikkunat, joihin on kirjoitettu kaikkien yli 690:n Lontoon Cityn ylipormestarin nimet.

Arkkitehti Richard Gilbert Scott laajensi Guildhallia lisäämällä siihen modernin länsisiiven 1974. Siipeen muutti Guildhallin käsikirjasto, jossa on laaja kokoelma Lontoota käsitteleviä historiallisia asiakirjoja ja karttoja. Gilbert Scott suunnitteli myös sodassa tuhoutuneen taidemuseon paikalle uuden goottilaistyylisen museorakennuksen, joka avattiin yleisölle 1999. Museon taidekokoelmiin kuuluu neljätuhatta teosta, joista noin 250 on näytteillä kerrallaan. Monet teoksista liittyvät jotenkin Lontooseen ja mukana on runsaasti teoksia viktoriaaniselta aikakaudelta, muun muassa prerafaeliiteilta. Yksi näyttelyn vetonauloista on John Singleton Copleyn valtava maalaus The Defeat of the Floating Batteries at Gibraltar (1782).