Malin poliittinen järjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malin perustuslain uudistamista vastustavia mielenosoittajia Bamakossa.
Presidentti Keïta äänestää vuoden 2018 vaaleissa.
YK:n rauhanturvaajia Gaossa vuonna 2017.
Malin Berliinin-suurlähetystö osoitteessa Kurfürstendamm 72.

Sotilasvallankaappaukseen 22. maaliskuuta 2012 ja toiseen sotilasvallankaappaukseen joulukuuhun 2012 asti Malin poliittinen järjestelmä oli muodoltaan semipresidentiaalinen tasavalta. Maassa oli monipuoluejärjestelmä ja sen hallinnossa sovellettiin vallan kolmijakoa. Malin demokratiaa ovat uhanneet ajoittaiset sotilasvallankaappaukset ja maan pohjoisosan levottomuudet. Ulkopolitiikassaan sitoutumaton valtio on taloudellisesti riippuvainen naapurimaistaan ja kansainvälisestä avusta.

Perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin nykyinen perustuslaki on vuodelta 1992. Sen mukaan maa on riippumaton, suvereeni, jakamaton, demokraattinen, sekulaari ja sosiaalinen tasavalta. Malin kansalaisilla on henkilökohtaiset, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Valtiollisia instituutioita ovat tasavallan presidentti, hallitus, kansalliskokous, korkein oikeus, perustuslakituomioistuin, valtakunnanoikeus, alueellisten yhteisöjen korkea neuvosto sekä talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto. Malissa sovelletaan vallan kolmijakoa, jossa toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille. Tavoitteena on niiden välinen vuorovaikutus ja yhteisten päätösten tekeminen.[1]

Toimeenpanovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimeenpanovalta kuuluu Malin perustuslain mukaan presidentille, pääministerille ja hallitukselle. Maan valtionpäämies ja asevoimien ylipäällikkö on yleisillä vaaleilla enintään kahdeksi viisivuotiskaudeksi valittava presidentti. Presidentti nimittää pääministerin ja hyväksyy tämän ehdottamat hallituksen jäsenet.[1] Nykyinen presidentti on vuonna 2018 uudelleen valittu Ibrahim Boubacar Keïta[2].

Pääministerin johtama hallitus vastaa maan poliittisen järjestelmän toiminnasta. Hallitus on vastuussa kansalliskokoukselle, joka voi erottaa sen. Hallitus voi tehdä lakiesityksiä ja pyytää kansalliskokoukselta lupaa asetusten hyväksymiseen.[1] Nykyinen pääministeri on kesäkuussa 2020 uudelleen nimitetty Boubou Cissé[3].

Lainsäädäntövalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntövaltaa edustaa yksikamarinen kansalliskokous, jonka edustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden kausiksi. Kansalliskokouksessa on 147 jäsentä, joista 13 edustaa ulkomailla asuvia Malin kansalaisia. Se hyväksyy lait ja budjetin ja vahvistaa hallituksen asetukset. Päätökset tehdään perustuslakeja lukuun ottamatta yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.[1] Keväällä 2020 valitun uuden kansalliskokouksen puheenjohtaja on Moussa Timbiné[4].

Tuomiovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiovalta on hallituksesta riippumaton. Sitä edustavat tuomioistuimet, joiden tehtävänä on turvata perustuslaissa määrätyt oikeudet ja vapaudet. Malin oikeusjärjestelmä perustuu Ranskan siviilioikeuteen ja tapaoikeuteen.[1]

Korkein oikeus valvoo muiden tuomioistuinten toimintaa ja riippumattomuutta. Perustuslakituomioistuin valvoo lainsäädäntöä ja säätelee julkisen vallan toimintaa. Valtakunnanoikeus käsittelee kansalliskokouksen presidenttiä ja ministereitä vastaan nostamat syytteet.[1]

Alue- ja paikallishallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue- ja paikallishallinnon yksikköjä ovat alueet, piirit, arrondissementit[1] ja kunnat. Kunnilla, piireillä ja alueilla on itsehallinto, jota toteuttavat vaaleilla valittavat neuvostot. Valtiota edustaa aluetasolla kuvernööri, piiritasolla prefekti ja kunnassa aliprefekti.[5][6]

Poliittiset puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistymistä ja vuoden 1968 vallankaappausta seuranneiden Sudanin liiton ja Malin kansan demokraattisen liiton yksipuoluejärjestelmien jälkeen Malissa on vuodesta 1992 lähtien ollut monipuoluejärjestelmä. Vuonna 2008 maassa oli 113 rekisteröityä poliittista puoluetta ja ryhmittymää.[1] Niistä tärkeimmät ovat nykyisen presidentin Rassemblement pour le Mali ja entinen hallituspuolue Alliance pour la démocratie au Mali – Parti africain pour la solidarité et la justice[2]. Muita kansalliskokouksessa edustettuja puolueita ovat Union pour la république et la démocratie, Mouvement pour le Mali, Alliance démocratique pour la paix ja Convergence pour le développement du Mali[4].

Muut poliittiset voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin armeija kaappasi vallan siviilihallituksilta vuosina 1968, 1991 ja 2012[1]. Armeija on vuodesta 2012 lähtien käynyt sisällissotaa maan pohjoisosan tuaregikapinallisia ja islamisteja vastaan[2]. Uskontoon ja etnisyyteen perustuvat konfliktit ovat lisääntyneet myös muualla maassa[7].

Maassa toimii lukuisia kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeusryhmiä. Ammattiyhdistysliikettä johtaa keskusjärjestö Union nationale des travailleurs du Mali[1]. Poliittisen voiman muodostavat myös opiskelijajärjestöt kuten Association des élèves et étudiants du Mali[7]. Malia pidettiin aikaisemmin lehdistönvapauden afrikkalaisena mallimaana, mutta tiedotusvälineiden asema on heikentynyt vuoden 2012 jälkeen[2].

Kansainväliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mali on yksi maailman köyhimmistä maista ja sen talous on pitkälti riippuvainen ulkomaisesta avusta. Maan tärkeimpiä tukijoita ovat Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Islamilainen kehityspankki, Euroopan unioni ja entinen emämaa Ranska.[1] Vuonna 2006 solmittiin laaja taloussopimus Kiinan kanssa[2].

Itsenäistymisen jälkeen Mali loi läheiset yhteydet Neuvostoliittoon ja Kiinaan, mutta ylläpiti sitoutumattomuuden hengessä hyviä suhteita myös Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Kahdelta jälkimmäiseltä on saatu sotilaallista apua maan pohjoisosan konfliktissa.[2] Malissa toimii Yhdistyneiden kansakuntien kriisinhallintaoperaatio MINUSMA[8].

Mali on Länsi-Afrikan talousyhteisön sekä talous- ja rahaliiton jäsen. Sen talous ja yhteiskunta ovat sidoksissa naapurimaiden tilanteeseen. Konflikti Burkina Fason kanssa ratkaistiin 1980-luvulla Kansainvälisen tuomioistuimen avulla. Norsunluurannikon sisällissodalla 2000-luvun alussa oli laajat vaikutukset myös Maliin.[1] Naapurimaat ovat osallistuneet Malin pohjoisosan konfliktin ratkaisuyrityksiin[2].

Suomen ja Malin suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi tunnusti Malin itsenäisyyden vuonna 1961 ja solmi diplomaattisuhteet vuonna 2005[9]. Suomen virallinen edustaja Malissa on Helsingistä käsin toimiva Länsi-Afrikan kiertävä suurlähettiläs Seija Toro[10]. Maiden välisistä suhteista vastaa Suomen ulkoministeriön Pohjoisen Afrikan yksikkö[11]. Suomi osallistuu MINUSMA:n kriisinhallintaan[12] ja tukee muun muassa Maailman ruokaohjelman operaatiota alueella[13].

Malin edustustona Suomessa toimii maan Berliinin suurlähetystö[14]. Malin kunniakonsuli Helsingissä on Juha Rantasila[15].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Polititšeskije sistemy sovremennyh gosudarstv: Entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 4: Afrika, s. 283–289. Moskva: Aspekt Press, 2014. ISBN 978-5-7567-0733-5.
  2. a b c d e f g Political Handbook of the World 2018–2019, s. 1002–1011. Thousand Oaks: CQ Press, 2019. ISBN 978-1-5443-2712-9.
  3. Mali: IBK reconduit le Premier ministre Boubou Cissé Jeune Afrique. Viitattu 25.7.2020.
  4. a b Mali: National Assembly IPU Parline. Viitattu 25.7.2020.
  5. La décentralisation au Mali: du discours à la pratique bibalex.org. Viitattu 25.7.2020.
  6. Recherche transnationale. Decentralisation en Afrique de l’ouest et du centre: apprendre des experiences locales et sectorielles rocare.org. Viitattu 27.7.2020.
  7. a b World Encyclopedia of Political Systems and Parties, fourth edition, s. 857–861. New York: Facts On File, 2006. ISBN 0-8160-5953-5.
  8. Mission Multidimensionnelle Intégrée des Nations Unies pour la Stabilisation au Mali MINUSMA. Viitattu 25.7.2020.
  9. Suomi solmii suhteet Maliin ja Surinamiin Helsingin Sanomat. Viitattu 25.7.2020.
  10. Kiertävät suurlähettiläät Ulkoministeriö. Viitattu 25.7.2020.
  11. Pohjoisen Afrikan yksikkö Ulkoministeriö. Viitattu 25.7.2020.
  12. Mali MINUSMA Puolustusvoimat. Viitattu 25.7.2020.
  13. Tuki WFP:n operaatiolle keskisen Sahelin alueella (Burkina Faso, Mali ja Niger) Ulkoministeriö. Viitattu 25.7.2020.
  14. Embassy of the Republic of Mali, Berliini Ulkoministeriö. Viitattu 25.7.2020.
  15. Honorary Consulate of the Republic of Mali, Helsinki Ulkoministeriö. Viitattu 25.7.2020.