Mahalaukku

Mahalaukku

Mahalaukku eli ventrikkeli (lat. gaster, ventriculus) on osa ruoansulatuselimistöä, jonka avulla elimistö huolehtii saamastaan ravinnosta. Ruoka kulkee suun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen suolistoon. Mahalaukun tehtävänä on varastoida ruokaa ennen sen kulkeutumista suoleen ja muokata nieltyä ravintoa ohueksi velliksi.

Mahalaukkuun tullut ruoka viivähtää siellä noin 3–4 tuntia ennen kuin se kulkeutuu pohjukaissuoleen sopivina annoksina. Näin suolisto saa käsiteltäväksi kerrallaan sopivan määrän ravintoa. Mahalaukussa ruoka muokkautuu hienojakoiseksi, jolloin se on sopivan juoksevaa suolta varten. Mahalaukun limakalvon rauhaset erittävät hapanta mahanestettä, joka sisältää pepsiinientsyymiä. Se sekoittuu ruokaan, josta syntyy ohut velli, joka kulkeutuu edelleen pohjukaissuoleen. Mahaneste sisältää elimistölle tarpeellisia aineita, jotka pilkkovat ruoan ravintoaineiksi, jolloin elimistö voi käyttää niitä hyväkseen. Vain harvat ravintoaineet imeytyvät suoraan mahalaukusta. Mahalaukun limakalvo tuottaa myös hormoneja ja muita aineita, jotka vaikuttavat muihin ruoansulatuksen kannalta merkittäviin kehon elimiin. Mahalaukku mahdollistaa oksentamisrefleksin. Mahalaukussa ruuan kaasut nousevat pintaan ja ne voidaan röyhtäistä pois.

Mahalaukun rakenne

Mahalaukku sijaitsee heti pallean alla vatsaontelossa. Mahalaukun yläosa, mahansuu (lat. pars cardiaca), yhtyy ruokatorveen. Mahanportiksi (lat. pylorus) kutsuttu ventrikkelin alaosa yhdistyy kaventuen pohjukaissuoleen. Mahalaukku on ruoansulatuskanavan pullistuma. Se on kaarevan, epäsymmetrisen säkin muotoinen: yläosa on lähes pystysuorassa ja alaosa vaakasuorassa. Koko ja muoto vaihtelevat yksilöiden välillä. Normaaliin mahalaukkuun mahtuu kuitenkin noin 1,5 litraa ravintoa. Koska mahalaukku kaartuu, puhutaan mahalaukun isosta kaarroksesta (mahalaukun vasen ääriviiva) ja pikku kaarroksesta (oikea ääriviiva).

Mahalaukkua verhoaa ulkopuolelta vatsakalvo, joka muodostaa useita poimuja mahalaukkuun. Sisäpuolella on mahalaukun lihaksisto, joka vaivaa ruoan ja kuljettaa sen pohjukaissuolen suuntaan. Mahalaukun lihakset ovat kolmessa kerroksessa, joissa lihassyyt kulkevat eri suuntiin. Lihakset venyvät helposti, ja sen vuoksi mahalaukku pystyy laajenemaan hyvin.

Mahalaukun sisäpintaa verhoaa ohut limakalvo. Limakalvo on erityisen tärkeä ruoansulatuksen kannalta. Limakalvossa on rauhasia, jotka erittävät mahanestettä. Normaalisti mahanestettä syntyy 2–3 litraa päivässä. Limakalvon rauhasissa on erilaisia soluja, jotka valmistavat erilaisia limoja ja eritteitä mahanesteeseen. Rauhasten parietaalisolut muodostavat suolahappoa. Nämä solut ovat pääosin pienellä alueella mahalaukun alaosassa. Pääsolut tuottavat pepsinogeeniä, joka muodostaa suolahapon kanssa pepsiiniä. On myös rauhasia, jotka koostuvat ns. limakalvo- eli mukoosasoluista ja tuottavat emäksistä limaa, joka suojaa mahalaukun limakalvoa, joka muuten olisi alttiina suolahapon vaikutukselle. Useimmat elimistön tarvitsemat ruoan aineosat imeytyvät suolesta, mutta osa imeytyy jo mahalaukussa. Muun muassa vesi, alkoholi ja sokeri imeytyvät mahalaukusta suoraan verenkiertoon. Siksi mahalaukussa on runsas verisuonitus, joka imee ravintoaineita kuljettaakseen ne edelleen veren mukana muualle elimistöön, erityisesti maksaan. Nämä verisuonet huolehtivat myös itse ruoansulatuskanavan ravinnon saannista.

Mahalaukun toiminta

1. Mahanrunko (lat. corpus ventriculi) 2. Mahanpohjukka (lat. fundus ventriculi) 4. Iso kaarros (lat. curvatura ventriculi major) 5. Pieni kaarros (lat. curvatura ventriculi minor) 6. Mahansuu (lat. pars cardiaca)

Mahalaukun seinämät liikkuvat lähes koko ajan. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto säätelee näitä liikkeitä. Vagushermo, joka kulkee suoraan aivoista mahalaukkuun, välittää impulsseja eli herätteitä mahalaukun lihaksille. Lihakset supistuvat aaltomaisesti ja aallot leviävät mahalaukun yläosista alaosiin. Ensimmäiset supistukset alkavat, kun mahalaukku on aterian jälkeen tyhjentynyt kaikesta ravinnosta. Vatsan ”kurina” johtuu pitkään tyhjillään olleen mahalaukun voimakkaasta supistuksesta. Ruokailu lopettaa supistukset, mikä johtuu nielun ja ruokatorven heijasteista eli reflekseistä, joiden vaikutuksesta mahalaukun lihakset rentoutuvat. Sen ansiosta mahalaukku voi laajentua ja ottaa vastaan ravintoa. Heti ensimmäisten ruokapalojen saavuttua mahalaukkuun supistukset alkavat uudestaan. Alkuun mahaportti eli mahalaukun yhtymäkohta pohjukaissuoleen on kiinni. Tämän vuoksi lihasten liikkeet vain möyhentävät ravintoa. Kun mahalaukun sisältö on riittävän juoksevaa, mahaportti aukeaa ja supistusten seurauksena lihasten liike kuljettaa ravinnon läpi koko suolen. Kaikki ruoka ei kulkeudu kerralla suoleen, vaan mahalaukku kuljettaa sysäyksittäin pieniä määriä ravintoa pohjukaissuoleen. Tavallisen aterian jälkeen mahalaukun tyhjentymisnopeus riippuu kuitenkin ravinnon laadusta. Hiilihydraattipitoinen ravinto tyhjenee mahalaukusta nopeammin kuin rasvapitoinen.

Mahaneste

Mahalaukun tuottaman happaman mahanesteen vaikutuksesta ruoka saadaan oikeaan kiinteyteen ja sen avulla elimistö pystyy hajottamaan ravinnon valkuaisaineet. Mahaneste sisältää muun muassa vettä, entsyymejä kuten pepsiiniä, suolahappoa, suoloja ja limaa.

Mahanesteen pepsiini on proteolyyttinen entsyymi eli se pilkkoo valkuaisaineita. Maharauhasten erittämä pepsiinin inaktiivinen esiaste pepsinogeeni muuttuu mahalaukussa aktiiviseen muotoon suolahapon ja jo muodostuneen pepsiinientsyymin avulla. Mahanesteen happamuus tuhoaa ravinnon mukana mahalaukkuun kulkeutuneita bakteereita ja muita mikro-organismeja, joten mahalaukun ja ohutsuolen yläosan sisältö on melko steriiliä.

Mahanesteen eritystä säätelevät mm. aivojen autonominen, tahdosta riippumaton hermosto sekä hormonit. Hormonit vaikuttavat sekä mahanesteen muodostumiseen että mahalaukun liikkeisiin ja supistuksiin. Gastriini-hormonilla on suuri merkitys suolahapon synnyssä.

Moni muukin asia voi vaikuttaa ruoansulatukseen ja mahanesteen määrään. Esimerkiksi mielentilalla on suuri merkitys. Mahanesteen eritys lisääntyy, jos ajattelee hyvää ruokaa tai tuntee ruoan hajun tai maun. Pelko ja alavireisyys sitä vastoin vähentävät mahanesteen tuotantoa. Se johtuu siitä, että sympaattinen hermosto, jonka vaikutus on suuri mm. pelkotiloissa, voi heikentää mahalaukun työskentelyä.

Riittävä mahanesteen määrä mahalaukussa vähentää mahanesteen eritystä automaattisesti, sillä hormonia tuottavat rauhaset reagoivat riittävän happamaan mahalaukun sisältöön. Sen seurauksena hormonien eritys vähenee ja samalla mahanesteen tuotanto loppuu. Ohutsuolen hormonit reagoivat samalla tavalla, kun suolen sisältö on hapan mahanesteen suolahapon vaikutuksesta. Mahalaukun limakalvo on herkkä, mutta sitä suojaa ohut emäksinen suolahappoa neutraloiva limakerros. Mahalaukun limakalvo voi joskus eri syistä olla altis suolahapon hyökkäyksille, jolloin suolahappo saattaa syövyttää reiän limakalvoon aiheuttaen mahahaavan.

Mahalaukun tutkiminen

Mahalaukun vaivoissa on usein kyse mahanesteen määrän muutoksista. Tämän vuoksi mahalaukkua tutkittaessa otetaan usein näytteitä mahanesteestä. Mahalaukun sairaudet voivat myös esiintyä mahalaukun limakalvomuutoksissa. Näytteet otetaan silloin limakalvolta.

Letkulla otettava näyte

Mahanesteestä voidaan ottaa näyte ohuella muutaman millimetrin paksuisella letkulla. Letku voidellaan liukastusvoiteella ja viedään mahalaukkuun nenän tai suun kautta. Letkun kautta imetään näyte mahanesteestä. Mahaneste tutkitaan laboratoriossa. Mahanesteestä mitataan sen happamuus ja suolahappopitoisuus. Mahalaukun suolahapon tuottokyky voidaan mitata ruiskuttamalla pentagastrin-nimistä ainetta ihon alle. Mahanesteestä otetussa näytteessä näkyy tällöin lisääntynyt suolahapon tuotanto, jos kaikki on kunnossa.

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia

Mahalaukun tähystyksestä on tullut tavallisempi mahalaukun tutkimusmenetelmä. Tähystyksen suorittaa lääkäri, joka vie ohuen, taipuisan putken ruokatorven läpi mahalaukkuun. Putkessa on kuituoptiikkaan perustuva valo, jonka ansiosta mahalaukkua ja pohjukaissuolta voidaan tarkastella. Tähystimessä on myös ohut putki, jonka läpi voidaan ottaa koepaloja mahalaukun limakalvolta ja tutkia mahdollisia limakalvomuutoksia mikroskoopilla. Limakalvon pienet kasvaimet eli polyypit ja mahdollisesti niellyt vierasesineet voidaan poistaa tähystyksen yhteydessä. Myös mahalaukun verenvuotojen tyrehdyttäminen onnistuu mahalaukun tähystimen avulla. Tällöin vuotava kohta sähköhyydytetään eli poltetaan.

Mahalaukun röntgentutkimus

Mahalaukun röntgentutkimus eli ventrikkeliröntgen on nykyisin harvoin tehty tutkimus, koska mahalaukun tähystys useimmiten korvaa sen. Mahalaukun röntgentutkimus aloitetaan juomalla varjoainetta. Se täyttää mahalaukun ja pohjukaissuolen ja näkyy selvästi röntgenkuvissa. Jos mahalaukun limakalvossa on epäsäännöllisyyksiä, varjoaine auttaa erottamaan ne röntgenkuvasta. Limakalvon epäsäännöllisyys voi olla mahahaavan, kasvaimen tai muun sairauden merkki.

Mahalaukun sairaudet

Mahahaava

Arkikielessä mahahaavalla tarkoitetaan sekä mahalaukun että pohjukaissuolen haavaa. Mahahaava on hyvin tavallinen sairaus. Tyypillisesti mahanesteen suolahapon vaikutus estää sen paranemisen. Hoito tähtää suolahapon neutralisoimiseen tai suolahapon muodostumisen estoon. Antasidit eli happoa sitovat lääkkeet neutraloivat suolahappoa. H2-reseptorin salpaajat, kuten ranitidiini, estävät histamiinin vaikutuksia parietaalisoluihin, jolloin haponeritys vähenee. Protonipumpun estäjät, kuten pantopratsoli, estävät suoraan parietaalisolujen protonipumpun toimintaa ja vähentävät mahanesteen happamuutta. Mahahaava voidaan hoitaa myös leikkauksella, jossa katkaistaan limakalvolle ärsykkeitä välittävän hermon eli vagushermon hermorata. Sellaista leikkausta kutsutaan vagotomiaksi.

Vuotava mahahaava

Mahahaava voi pahetessaan alkaa vuotaa. Vuoto saattaa olla vähäistä eikä aiheuta oireita, mutta se voi olla myös runsasta ja aiheuttaa huomattavan verenhukan. Tavallisia oireita ovat mustat oksennukset, mustat veriulosteet ja musta veriripuli. Puhjennut mahahaava tarkoittaa sitä, että haava on puhkaissut mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämän, jolloin mahan ja suolen sisältöä valuu vatsaonteloon aiheuttaen usein vatsakalvontulehduksen. Tila on hyvin vakava.

Mahalaukun umpi

Mahalaukun umpi tarkoittaa tilaa, jossa ruoka jää mahalaukkuun ja sen kulku suoleen on estynyt. Sen voi aiheuttaa ruoan kauttakulkua ahtauttava mahalaukun alaosan tai pohjukaissuolen kurouma, joka on syntynyt mahahaavan tai kasvaimen seurauksena.

Mahasyöpä

Mahasyöpä on pahanlaatuinen kasvain. Sen oireet ovat usein epämääräisiä, kuten epämiellyttävä tunne ylävatsassa, huono ruokahalu ja laihtuminen. Mahasyöpä leviää jo aikaisessa vaiheessa lähielimiin, kuten imusolmukkeisiin ja maksaan. Kasvaimen koon suuretessa voi tulla pahoinvointia ja oksentelua. Mahasyöpä hoidetaan leikkauksella aina, kun se on mahdollista.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mahalaukku Wikimedia Commonsissa

• Mahalaukku Terve.fi

Ruoansulatuselimistö

• suu
• nielu
• kupu
• ruokatorvi
• pötsi
• verkkomaha
• satakerta
• mahalaukku
• haima
• sappirakko
• maksa
• ohutsuoli
• paksusuoli
• pohjukaissuoli
• peräsuoli
• peräaukko