Magnus Scharmanoff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Magnus Scharmanoff (s. 1964 Porvoo)[1] on suomalainen valokuvaaja. Hänet tunnetaan huolellisesti lavastetuista, karnevalistisen värikkäistä fantasiakuvistaan, joissa hän on usein itse mukana erilaisissa miehen asemaa peilaavissa sankarirooleissa.[2][3]

Scharmanoffille on ominaista elokuvallinen ilmaisu ja taidehistoriallisten sitaattien käyttö.[1] Marja-Terttu Kivirinta luonnehtii Scharmanoffin valokuvia ”suuren luokan elokuvamaisiksi pysäytyskuviksi meille totena tarjoillusta todellisuudesta.”[4]

Scharmanoff valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1994.[5] Hänen vuonna 1997 pitämästään näyttelystä Tappion tunne ja sen valmisteluista teki Timo Humaloja puolen tunnin dokumenttielokuvan Tappion tunne - Magnus Scharmanoff valokuvaaja.[6] Kokoelman kuvia julkaistiin myös samannimisessä valokuvateoksessa.[7]

Scharmanoff on toiminut valokuvaajana mukana myös Alvar Gullichsenin Bonk Business -hankkeissa ja toiminut mainosvalokuvaajana.[2][8]

Vuonna 1999 Scharmanoff suunnitteli lavastuksen ja puvustuksen Kari Hotakaisen ja Iiro Rantalan lasten musiikkinäytelmään Hukassa on hyvä paikka, jonka ohjasi Kari Väänänen Helsingin kaupunginteatterille.

Yksityisnäyttelyitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turhan nuori, Kuopio, Tampere, Oulu ja Turku 1992–1993
  • Sankariveljekset, Valokuvakeskus Peri, Turku 1993
  • Tappion tunne, Kluuvin galleria, Helsinki 1997
  • Hukattu aika, Galleria Ama, Helsinki 2009[2]

Ryhmänäyttelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Male Anxiety. Neue Gesellschaft für bildende Kunst, Berlin 1994
  • Fotofinlandia 94, Helsingin kaapelitehdas 1994
  • Lontoo, Rooma, Wien, Berliini ja Budapest 1994–1995
  • Turbinehallen, Kööpenhamina 1996
  • Planet Bonk, Wäinö Aaltosen museo, Turku 1998
  • Ich ist etwas Anderes - Kunst am Ende des 20. Jahrhunderts. Kunstsammlung Nordrhein-Westfalen, Düsseldorf, Saksa 2000
  • Fotografia Metafisica, Butler Gallery, Kilkenny, Irlanti 2001
  • Virne – Huumori suomalaisessa valokuvassa, Mikkeli ja Jyväskylä 2002–2003
  • Yöjuna, Surrealistisia reittejä Kiasman kokoelmiin, Kiasma, Helsinki 2003–2004
  • 30 by TaiK - The Helsinki School, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 2004

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päättyneet näyttelyt 2009: Magnus Scharmanoff, Hukattu aika 15.12.2009, digikamera.net. Viitattu 21.5.2014.
  2. a b c Anu UImonen: Mies seuraa sivusta, naiset hallitsevat, Helsingin Sanomat 28.11.2009. Viitattu 21.5.2014.
  3. About, Magnus Scharmanoff. Viitattu 21.5.2014.
  4. Marja-Terttu Kivirinta kirjassa Varjosta - tutkielma suomalaisen valokuvan historiasta, Suomen valokuvataiteen museo 1999, Scharmanoffin omien verkkosivujen mukaan. Viitattu 21.5.2014.
  5. http://www.scharmanoff.com/loss01.html
  6. Tappion tunne - Magnus Scharmanoff valokuvaaja (1997) Elonetissä
  7. http://openlibrary.org/b/OL16413767M/Tappion_Tunne
  8. http://www.bonkcentre.fi/