Maalaistyöväen puolue
Maalaistyöväen puolue oli 1900-luvun alkuvuosina toiminut suomalainen puolue. Puolueen perustaja oli filosofian maisteri Frans Nuupala, joka toimi puolueen puheenjohtajana koko sen olemassaoloajan. Hänen mukaansa lehdistössä puhuttiin myös "Nuupalan puolueesta" tai "nuupalalaisista". Puolue osallistui eduskuntavaaleihin neljästi vuosina 1907–1910, mutta sen listoilta ei koskaan valittu yhtäkään kansanedustajaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaistyöväen puolue perustettiin syksyllä 1906, jolloin valmistauduttiin Suomen ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin. Pidettyään syksyn 1906 aikana laajan puhekierroksen Frans Nuupala järjesti kotikunnassaan Tyrväässä 25.–26. marraskuuta 1906 maalaistyöväen edustajakokouksen. Kokoukseen oli saapunut Tyrväästä, Kiikasta, Huittisista, Punkalaitumelta, Vampulasta ja Mouhijärveltä 40 henkilöä, jotka edustivat valtakirjojen perusteella 888 henkilöä. Kokouksessa päätettiin perustaa puolue ja hyväksyttiin sen ohjelma. Samalla valittiin väliaikainen puoluehallitus ja asetettiin alustavasti ehdokkaat tuleviin eduskuntavaaleihin.[1]
Maalaistyöväen puolueen ohjelmassa oli vähän omaperäistä, pääosin sen ainekset oli poimittu muiden puolueiden ohjelmista ja senhetkisestä poliittisesta keskustelusta. Eniten siinä oli piirteitä Maalaisliiton ja Santeri Alkion ajatuksista. Tämä oli luonnollista, koska sekä Nuupala että Alkio olivat toimineet aktiivisesti nuorisoseuraliikkeessä. Samoin kuin Maalaisliitto, Maalaistyöväen puolue vaati pakollista sairaus- ja vanhuusvakuutusta, maatalousverotuksen uudistamista, perintöverotuksen kiristämistä, naisten oikeudellisen aseman parantamista sekä yleisen oppivelvollisuuden ja kieltolain säätämistä. Toisaalta Nuupala vaati sosialidemokraattien tavoin yleistä äänioikeutta kaikille 20 vuotta täyttäneille. Kaupunki- ja teollisuuslähtöistä sosialidemokratiaa Nuupala sen sijaan piti Suomen agraarisiin oloihin täysin sopimattomana aatteena.[1]
Maalaistyöväen puolueen menestymisen mahdollisuudet sen ainoassa vaalipiirissä, Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä näyttivät hyviltä, koska tilastojen mukaan torppareita oli Satakunnassa kolme kertaa niin paljon kuin itsenäisiä talollisia. Mäkitupalaisia, itsellisiä ja loisia taas oli lähes kaksi kertaa niin paljon kuin torppareita. Sosialidemokraatit näkivät Maalaistyöväen puolueessa vakavan vastustajan, ja erityisesti porilaisen Sosialidemokraatti-lehden pakinoitsija Eetu Salin otti Nuupalan ja tämän puolueen hyökkäyksensä kohteeksi. Salin leimasi Nuupalan puolueen tarpeettomaksi hajotuspuolueeksi, jonka ohjelma hänen mukaansa poikkesi sosialidemokraattien ohjelmasta vain merkityksettömissä yksityiskohdissa.[1]
Vuoden 1907 eduskuntavaaleihin Maalaistyöväen puolue sai perustetuksi neljä valitsijayhdistystä, ja ehdokkaita oli Frans Nuupalan itsensä lisäksi vain kuusi: kolme Tyrväältä, kaksi Mouhijärveltä, yksi Nakkilasta ja yksi Tampereelta. Maalaistyöväen puolue sai vaaleissa 1 246 ääntä, joista suurimman osan oli kerännyt Nuupala itse. Kansanedustajan paikka jäi häneltä saavuttamatta, sillä siihen olisi tarvittu noin 4 000 ääntä.[1]
Maalaistyöväen puolueen lehti oli Maalaistyöväki, jota ilmestyi vain kaksi numeroa, toinen ennen vuoden 1907 eduskuntavaalien alla ja toinen hieman niiden jälkeen.[1]