Maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevat paljastukset (1970–2013)
PRISM · ECHELON · Carnivore · Dishfire · Stone Ghost · Tempora · Frenchelon · Fairview · MYSTIC · Xkeyscore
vakoilu · tiedustelupalvelu · salaus (Tor · VPN) · ihmisoikeudet (yksityisyys · vapaus) · satelliitti · kryptoanalyysi
Maailmanlaajuinen joukkovalvonta viittaa maarajojen yli tapahtuvaan maailmanlaajuiseen joukkovalvontaan, joka kohdistuu kokonaisiin väestöihin.[1] Vaikka sen olemassaolo paljastui ensimmäisen kerran 1970-luvulla, se ei saanut paljoa yleistä huomiota ennen kuin ECHELON-järjestelmä paljastettiin 1980-luvulla ja sen olemassaolo vahvistettiin 1990-luvulla.[2] Se sai maailmanlaajuista huomiota tiedotusvälineissä Edward Snowdenin vuonna 2013 tekemää tietovuotoa seuranneissa maailmanlaajuista joukkovalvontaa koskevissa paljastuksissa.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Aikajana |
|---|
|
1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1972 NSA-teknikko Perry Fellwock esitteli salanimeä "Winslow Peck" käyttäen Ramparts-lehden lukijoille NSA:n ja UKUSA-sopimuksen.[11] Vuonna 1976 erillinen artikkeli Time Out -lehdessä paljasti GCHQ:n olemassaolon.[12]
1980- ja 1990-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1982 James Bamfordin NSA:ta koskeva kirja The Puzzle Palace julkaistiin ensimmäisen kerran. Bamfordin toinen kirja Body of Secrets: Anatomy of the Ultra-Secret National Security Agency julkaistiin kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Vuonna 1988 Lockheedin työntekijä Margaret Newsham paljasti ECHELON-järjestelmän olemassaolon. Newsham kertoi Yhdysvaltain kongressin jäsenelle, että NSA tallensi republikaanisenaattori Strom Thurmondin puheluita. Kongressin tutkijat tulivat siihen tulokseen, että "Yhdysvaltain poliittisten johtajien kohdistaminen ei ollut sattumaa, vaan oli sisäänrakennettu järjestelmään alusta asti."[13]
1990-luvun loppupuolella ECHELON kykeni raporttien mukaan valvomaan jopa 90 prosenttia kaikesta internetliikenteestä.[14] Tästä huolimatta Yhdysvaltain hallitus ei BBC:n mukaan edelleen suostunut myöntämään Echelonin olemassaoloa toukokuussa 2001.[14]
2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William Binney, J. Kirke Wiebe ja Edward Loomis pyysivät syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkiseurauksien aikana Yhdysvaltain puolustusministeriötä tutkimaan NSA:ta väitteestä, että se oli tuhlannut "miljoonittain" dollareita Trailblazer-nimiseen projektiin, jonka tarkoituksena oli analysoida Internetin kaltaisissa tietoverkoissa kulkevaa dataa. Binney oli myös julkisesti kriittinen NSA:ta kohtaan syyskuun 11. päivän terroritekoja seuranneesta yhdysvaltalaisiin kohdistuneesta vakoilusta.[15] Binney väitti, että NSA oli massiivisesta tiedonkeruusta huolimatta epäonnistunut 9/11-salajuonen paljastamisessa.[16]
The New York Times julkaisi raportin 16. joulukuuta 2005 otsikolla "Bush antaa [Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden] vakoilla soittajia ilman [tuomioistuinten lupia]". Raportin kirjoittivat Eric Lichtblau ja Pulitzer-palkinnon saanut toimittaja James Risen. Artikkelin julkaisua pidätettiin The Times -lehden mukaan kokonaisen vuoden ajan johtuen huolista sen julkaisun vaikutuksesta kansalliseen turvallisuuteen.[17]
Vuonna 2006 USA Today paljasti lisää yksityiskohtia NSA:n kotimaisista valvontaoperaatioista, joiden kohteina oli Yhdysvaltain kansalaisia. Lehti julkaisi 11. toukokuuta 2006 raportin, jossa se esitti seikkaperäisen selostuksen NSA:n "massiivisesta tietokannasta" joka oli koottu "kymmenien miljoonien" Yhdysvaltain kansalaisten puhelutiedoista. Useat AT&T:n, Verizonin ja BellSouthin kaltaiset tietoliikenneyhtiöt olivat USA Today -lehden mukaan luovuttaneet nämä puhelutiedot NSA:lle.[8]
Vuonna 2008 tietoturva-analyytikko Babak Pasdar paljasti niin sanotun Quantico circuit-takaoven olemassaolon, jonka hän oli pystyttänyt ryhmänsä kanssa vuonna 2003. Takaovi antoi Yhdysvaltain liittovaltiolle pääsyn nimeämättömän tietoliikenneyhtiön verkostoon. Tietoliikenneyhtiöksi selvisi myöhemmän itsenäisen tutkimuksen jälkeen Verizon.[18]
2010–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2011, Wikileaks paljasti yksityiskohtia joukkovalvontateollisuudesta. Julian Assangen mukaan, "Olemme nyt maailmassa, jossa ei ole vain teoreettisesti mahdollista tallentaa kaikki toisesta maasta tuleva tietoliikenne, kaikki puhelut, mutta jossa on kansainvälinen teollisuudenala joka myy tämän mahdollistavia laitteita."[19]
Paljastukset vuoden 2013 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Illusions of Security: Global Surveillance and Democracy in the Post-9/11 World. San Francisco: City Lights Books. ISBN 0872864766.
- ↑ a b Andrew Bomford: Echelon spy network revealed 3. marraskuuta 1999. BBC. (englanniksi)
- ↑ Barton Gellman: Edward Snowden, after months of NSA revelations, says his mission’s accomplished 24. joulukuuta 2013. The Washington Post. ”Taken together, the revelations have brought to light a global surveillance system that cast off many of its historical restraints after the attacks of Sept. 11, 2001. Secret legal authorities empowered the NSA to sweep in the telephone, Internet and location records of whole populations.” (englanniksi)
- ↑ Schorr, Daniel: A Brief History of the NSA 29.1.2006. NPR. (englanniksi)
- ↑ Ewen MacAskill, Julian Borger ja Glenn Greenwald: The National Security Agency: surveillance giant with eyes on America 6. kesäkuuta 2013. The Guardian. (englanniksi)
- ↑ James Risen ja Eric Lichtblau: Bush Lets U.S. Spy on Callers Without Courts 16. joulukuuta 2005. The New York Times. ”The White House asked The New York Times not to publish this article” (englanniksi)
- ↑ President Visits Troops at Brooke Army Medical Center 1. tammikuuta 2006. Valkoinen talo. (englanniksi)
- ↑ a b Leslie Cauley: NSA has massive database of Americans' phone calls USA Today. 11.5.2006. (englanniksi)
- ↑ John O'Neil: Bush Says U.S. Spying Is Not Widespread 11. toukokuuta 2006. The New York Times. (englanniksi)
- ↑ Glenn Greenwald: NSA collecting phone records of millions of Verizon customers daily 6. kesäkuuta 2013. The Guardian. (englanniksi)
- ↑ U.S. Electronic Espionage: A Memoir, s. 35–50. Ramparts.
- ↑ Norton-Taylor, Richard: Surveillance secrecy: the legacy of GCHQ's years under cover 21.8.2013. The Guardian. ”GCHQ's cover was first blown in 1976 by an article, The Eavesdroppers, published by the London magazine, Time Out.” (englanniksi)
- ↑ Campbell, Duncan: Somebody's Listening 12.8.1988. New Statesman. Arkistoitu 20.4.2013. ”The Congressional officials were first told of the Thurmond interception by a former employee of the Lockheed Space and Missiles Corporation, Margaret Newsham, who now lives in Sunnyvale, California.” Viitattu 15.7.2014.
- ↑ a b Q&A: What you need to know about Echelon 29. toukokuuta 2001. BBC. (englanniksi)
- ↑ Shorrock, Tim: The Untold Story: Obama's Crackdown on Whistleblowers: The NSA Four reveal how a toxic mix of cronyism and fraud blinded the agency before 9/11 15. huhtikuuta 2013. The Nation. (englanniksi)
- ↑ Mayer, Jane: The Secret Sharer: Is Thomas Drake an enemy of the state? The New Yorker. 23. toukokuuta 2011. (englanniksi)
- ↑ James Risen ja Eric Lichtblau: Bush Lets U.S. Spy on Callers Without Courts The New York Times. 16. joulukuuta 2005. (englanniksi)
- ↑ Poulsen, Kevin: Whistle-Blower: Feds Have a Backdoor Into Wireless Carrier—Congress Reacts Wired. 6. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ Wikileaks disclosure shines light on Big Brother 1. joulukuuta 2011. CBS News. (englanniksi)
