Mätäsvaaran kaivos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mätäsvaaran kaivos oli Lieksan Mätäsvaarassa vuosina 1939–1947 toiminut molybdeenikaivos. Kaivoksen tuottamaa molybdeenisulfidia vietiin sotavuosina Saksaan ja kaivos oli tällöin Suomen toiseksi suurin kaivos Petsamon nikkelikaivoksen jälkeen. Molybdeeniä käytettiin erikoisteräksien raaka-aineena. Sodan jälkeen molybdeenin hinta maailmanmarkkinoilla romahti ja kaivostoiminta Mätäsvaarassa päättyi kannattamattomana vaikka malmia olikin vielä jäljellä. [1]

Mätäsvaaran malmiesiintymä löytyi pielisjärveläisen torpparin ja kulkukauppiaan Erik "Erkka" Ikosen (1847–1921) lähettämän kansannäytteen perusteella. Esiintymä paljastui sitten 1903 Joensuu-Nurmes-rautatien esitöiden aikana. Karl Theodor Forsström avasi samana vuonna paikalla koelouhoksen ja käsin louhittua malmia saatettiin toimittaa jo tällöin Saksaan Kruppin asetehtaille. Alue siirtyi 1916 Wärtsilä Oy:n omistukseen joka jatkoi koelouhintaa paikalla 1930-luvulle saakka. Koska malmille ei ollut vielä olemassa rikastusmentelmää toiminta jäi pelkäksi malmikiven louhinnaksi.[1]

Vuonna 1935 esiintymä siirtyi Vuoksenniska Oy:n omistukseen. Kaivoksen avauskuilun laskeminen aloitettiin 3. syyskuuta 1938 ja kaivostoiminnan valmistelu alkoi tammikuussa 1939. Kaivosalueelle rakennettiin kaksi norjalaismallista nostotornia, rikastamo, 900 tonnin betonisiilot murskatulle malmille, maanpäälliset puiset vesijohdot, korjauspajat ja pumppuasemat, höyryvoima-asema 62 metriä korkeine piippuineen, konttori, klubi, terveystalo, eri apulaitokset sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden asunnot. Rakentajana toimi rakennusliike Alfred A. Palmberg. Asuntojen rakentaminen toteutettiin lähes kokonaan elementtejä käyttäen, tyyppitalojen suunnittelijana oli arkkitehti Alvar Aalto. Mätäsvaaran kaivosyhdyskunnassa asui enimmillään noin tuhat asukasta. Talvisodan alkaminen keskeytti kaivoksen rakentamistyöt mutta sodan jälkeen kaivostoiminta pääsi alkamaan elokuussa 1940. Jatkosodan aikaan kaivoksessa työskenteli 1942-1944 myös noin 100 sotavankia joita varten alueella oli sotavankileiri.[1][2]

Mätäsvaarasta louhittiin vuosina 1940–1947 1,154 miljoonaa tonnia malmia joka sisälsi keskimäärin 0,11 prosenttia molybdeenihohdetta. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa otettiin talteen vain rikkain osa malmista. Louhinta tuotti suuren määrän kvartsia sisältävää jätehiekkaa jota käytettiin sotavuosina jonkin verran lasinvalmistuksen raaka-aineena. Vuonna 1947 kaivoksen keskuskuilu oli 151 metriä syvä ja kaivoksen tasot sijaitsivat 60, 100 ja 140 metrin syvyydessä. Kaivoskäytävien yhteenlaskettu pituus oli yli 8 kilometriä. Kaivokselle johti tehdasrata Lieksan ja Nurmeksen väliseltä radalta. [3]

Kaivoksen suuri avolouhos eli "Forsströmmin monttu" toimii nykyisin kesäisin kaivosnäyttämönä erilaisille tilaisuuksille. Paikalla on 400-paikkainen katsomo ja kelluva esiintymislava. [4] Kaivoksen entiset asuinrakennukset ovat suurimmaksi osaksi jäljellä ja lisäksi alueelta löytyy jätehiekkakasa, entisiä avolouhoksia ja kaivosperiä sekä purettujen kaivosrakennusten perustuksia. Entinen kaivoksen voimalarakennus on säilynyt mutta voimalan savupiippu on purettu. Betonisiilot joissa murskattua malmia säilytettiin ovat myös säilyneet.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]