Lyyraturska
| Lyyraturska | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Turskakalat Gadiformes |
| Heimo: | Turskat Gadidae |
| Suku: | Pollachius |
| Laji: | pollachius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lyyraturska (Pollachius pollachius) on Luoteis-Euroopan vesien turskakala.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden turskaheimon kalojen tapaan lyyraturskalla on kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Lajin tunnistaa eteen työntyvästä alaleuasta. Lyyraturska kuuluu samaan sukuun kuin seiti, josta sen erottaa leuan viiksisäikeen puuttuminen ja jyrkemmin kaartuva kylkiviiva. Vartalon väritys vaihtelee, tumma selkäpuoli eroaa jyrkästi hopeanharmaista kyljistä ja vatsasta, vartalon yläosassa on oranssinsävyisiä viiruja tai laikkuja, kylkiviiva vihertävä. Evät ovat tasaisen tummat lukuun ottamatta peräeviä, jotka ovat kellertävät. Lyyraturskan pituus täysikasvuisena on noin 60–75 cm. Suurin kirjattu pituus on ollut 130 cm ja paino 18,1 kg.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyyraturskan esiintymisalue ulottuu Atlantin itäosassa Islannista ja Pohjois-Norjasta Biskajanlahdelle,[1] mutta keskittyy Pohjanmereen ja Britteinsaarten ympäristöön. Paikoitellen lajia esiintyy myös Itämeren läntisissä osissa, ja sitä on tavattu satunnaisesti myös Viron rannikolta.lähde?
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoret kalat ovat pelagisia ja elävät lähellä rantaa, vanhemmat vaeltavat ulommas, mutta elävät kuitenkin alle 200 metrin syvyydessä kalliopohjilla.[1] Lyyraturskat ovat petoja, jotka saalistavat kaloja, lähinnä kilohailia, silliä, makrillia ja tuulenkalaa sekä äyriäisiä.
Kalastus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyyraturska on talouskala, muttei vanhastaan ole kuulunut kaupallisesti keskeisiin pyyntikohteisiin. Sitä saadaan sekasaaliina muun kalastuksen yhteydessä. Pyytämiseen käytetään lähinnä seisovia pyydyksiä kuten verkkoja ja pitkääsiimaa.
Vuonna 1987 Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n ilmoittama kokonaissaalis oli suurimmillaan, 17 900 tonnia, vuonna 2005 noin 11 000 tonnia. Viimeksi vuonna 2014 saaliit ovat olleet yli 10 000 tonnia.[4] Tärkeimmät pyyntimaat ovat Norja ja Ranska.
Lyyraturskaa käytetään Englannissa fish ’n’ chips -annoksiin, ja sitä suositellaan ekologisena vaihtoehtona, koska se ei ole uhanalainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Cook, R., Fernandes, P., Florin, A., Lorance, P. & Nedreaas, K.: Pollachius pollachius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Lyyraturska – Pollachius pollachius (Suomenkielisen nimen lähde) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 15.10.2025.
- ↑ Pollachius pollachius (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Pollachius pollachius (Linnaeus, 1758) Fisheries and Aquaculture. FAO. Viitattu 15.10.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pollachius pollachius. FAO Species Catalogue. Vol. 10. Gadiform fishes of the world.[[404}}
- Seafish guide to responsible sourcing of Pollack (Arkistoitu – Internet Archive). Seafish - Business to Business Extranet.
- Pollachius pollachius (Linnaeus, 1758) FAO. Species Fact Sheets.