Lysenkolaisuus
Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä.
Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on pääosin vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä. Lysenkolaisuus muistuttaa siten lamarckilaista ajattelua.
Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.[1]
Lysenkolaisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisissa kansandemokraattisissa lehdissä Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana julkaistiin 1940–1950-luvuilla Erkki Rauteen ja kemisti Heikki Kuusisen kirjoittamia lysenkolaisuutta ylistäneitä artikkeleita.[2]
Vuonna 1949 kansanedustaja ja agronomi Johannes Virolainen esitteli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa Neuvostoliiton maidontuotannon lysenkolaisia ”huippusaavutuksia”.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ a b Anssi Saura - Valetieteilijä Lysenko ja suomalaiset - Skeptikko 3/2011
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lysenkolaisuutta Suomessa (ladattava pdf)