Lamarckismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Baptiste Lamarckin muotokuva vuodelta 1893.

Lamarckismi on 1700–1800-luvulla eläneen Jean-Baptiste Lamarckin mukaan nimetty teoria biologisesta evoluutiosta, jonka mukaan eliön elinaikanaan hankkimat tai menettämät ominaisuudet voivat periytyä jälkipolville. Lamarckin perinnöllisyysteoria ei ole osoittautunut täysin vääräksi, sillä nykytieteen tutkima epigenetiikka on löytänyt sitä tukevia todisteita.

Evoluutioteoreettinen tutkimustapa on viime aikoina keskittynyt myös kulttuurievoluutioon ja meemeihin. Ne puolestaan ovat enemmän tai vähemmän lamarckistisia, koska meemit nimenomaan muotoutuvat välittäjänsä ominaisuuksien perusteella. Lamarckismiin pohjautui Neuvostoliitossa 1930–1960-luvuilla virallisen statuksen saanut lysenkolainen biologia.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamarckismia esiintyy useissa kansantarinoissa; esimerkiksi kertomuksessa, jossa karhu pani ketun kehotuksesta häntänsä pieneen avantoon. Häntä jäätyi kiinni ja karhu joutui katkaisemaan sen, minkä seurauksena karhuilla on lyhyt häntä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dodson, Edward: The Teilhardian Synthesis, Lamarckism, & Orthogenesis
  • Persell, Stuart: Neo-Lamarckism and the Evolution Controversy in France, 1870-1920
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.