Ljusnanin vesistö
Ljusnanin vesistö (ruots. Ljusnans avrinningsområde, vesistöaluetunnus 48) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Ljusnanin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 19 828 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa. Vesistö on vesivoiman tarpeisiin voimakkaasti säännöstelty.[1][2][3][4]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Ljusnan, jonka pituus on 437 kilometriä [5]. Joki laskee Itämereen noin 7,3 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[6][a]
Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistö sijaitsee kahden muun suuren vesistön välissä: Ljunganin vesistö (tunnus 42) sijaitsee Ljusnanin vesistöstä pohjoiseen ja Daljoen vesistö (tunnus 53) lounaaseen, ja näillä on hyvin pitkät yhteiset vedenjakajat Ljusnanin vesistön kanssa. Lännessä Ljusnanin vesistö rajautuu kolmeen Pohjanmereen laskevaan vesistöön. Niistä pienin on Nean vesistö (tunnus 114), joka virtaa Norjassa Nidelvan-nimisenä Trondheiminvuonoon. Merkittävästi suurempia ovat Glomman vesistö (tunnus 113), joka laskee Skagerrakiin Oslonvuonon edustalle, ja Götajoen vesistö (tunnus 108), joka laskee edellisen eteläpuolelle Göteborgissa. Itämeren suunnalla Ljunganin vesistön rajanaapureita ovat pohjoisesta lukien ensin Delångersånin vesistö (tunnus 45) ja sitten pienet Nianånin vesistö (tunnus 46) ja Norralaånin vesistö (tunnus 47). Etelässä Daljoen vesistön itäpuolella Ljusnanin vesistö rajoittuu lännestä lukien Testeboånin vesistöön (tunnus 51), Hamrångeånin vesistöön (tunnus 50) ja Skärjånin vesistöön (tunnus 49). Ljusnanin joensuun ympäristössä on vielä mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on vähäinen.[3]
Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (62,8 %), turve (15,9 %), kalliomaa (9,3 %), hiekka ja sora (1,2 %), multamaa (2,0 %), savimaa (0,4 %) ja jäätikköjokijäänteet (3,1 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (73 %), soita ja kosteikkoja (11,8 %), kalliomaita (0,2 %), viljelymaita (1,9 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,6 %) sekä joutomaita (7,4 %). Näiden lisäksi on 5,1 % vesistöjä.[7]
Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ljusnanin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2012) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Ljusnanin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2012. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 235 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 773 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 97 m³/s [7]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 230 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) 780 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 50 m³/s[6]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 732,8 m³/s on mitattu heinäkuussa 2000 ja pienin 68,6 m³/s lokakuussa 1989. Oheinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut kunkin kuukauden keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestää huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuu toukokuulle.[8]
Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 407 patoa, joista 21,3 %:lla säännöstellään jokien vedenvirtauksia. Niiden säännöstelykapasiteetti on 1 575 miljoonaa kuutiometriä.[7]
Ljusnanin pääuomassa on 21 vesivoimalaitosta: Ljusnefors, Ljusne Strömmar, Höljebro, Höljebro vanha, Bergvik, Landafors, Dönje, Lottefors, Norränge, Edeforsen, Laforsen, Öjeforsen, Storåströmmen, Långströmmen, Krokströmmen, Byarforsen, Sveg, Halvfari, Långå, Tännfallet, Kvarnströmmen. Vesistön sivu-uomissa on vielä 25 voimalaa lisää: Florånissa on Floråns Kvarn, Hoanissa on Hoafors, Härjeånissa on Kvarnforsen, Kilånissa on Kilån ja Hallens Kvarn, Lofsenissa ovat Lofsån ja Lofssjön, Sillerboånissa on Bäckebo, Simeånissa on Bränna, Skarpånissa on Yg, Stråsjöbäckenissa on Vålsjö kvarn, Sörbyånissa on Tevekvarn, Voxnanissa ovat Lenninge, Sunnerstaholm, Alfta, Österforsen, Bornforsen, Vallhaga, Voxna, Hamrasjön, Storlugnet, Viksjöfors ja Älvkarhed, Väljeånissa on Hennan, ja Galvånissa on lopuksi Bergfors. Voimaloiden yhteisteho on 849 megawattia ja vuosituotanto 3 896 gigawattituntia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Ljusnan.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ljusnanin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 22.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Ljusnan (SE691018-157875) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 22.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b Ljusnan, vattenkraft.info, viitattu 22.12.2020
- ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 2494–2745, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Ljusnanin vesistö (Excel-lomake nro 13494), Vattenwebb, SMHI, viitattu 22.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Ljusnan (SE678858-156960) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 1.1.2021. (ruotsiksi)
