Testeboånin vesistö
Testeboånin vesistö (ruots. Testeboåns avrinningsområde, vesistöaluetunnus 51) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Testeboånin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 1 112 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1][2][3]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Testeboån, jonka pituus on 85 kilometriä. Joki laskee Itämereen noin 0,4 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[4][a]
Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Testeboånin vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Ljusnanin vesistön (tunnus 48) ja Daljoen vesistön (tunnus 53) välisessä taskussa, jossa on neljä pientä päävesistöä. Sillä on yhteinen vedenjakaja neljän vesistön kanssa. Testeboånin vesistö luoteispuolella on sekä Ljusnanin- että Daljoen vesistöllä vedenjakajasta pieni osuus ja Daljoen jälkeen sen eteläpuolella on yhteistä vedenjakajaa Gavleånin vesistön (tunnus 52) kanssa. Testeboånin vesistön koillispuolella on vielä Hamrångeånin vesistö (tunnus 50). Testeboånin joensuun ympäristössä sijaitsee mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden valuma-alueiden yhteispinta-ala on vaatimaton.[1]
Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (62,8 %), turve (15,2 %), kalliomaa (4,8 %), hiekka ja sora (4,1 %), multamaa (4,5 %), savimaa (0,5 %) ja jäätikköjokijäänteet (2 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (81,5 %), soita ja kosteikkoja (7,1 %), viljelymaita (3,1 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (1,0 %) sekä joutomaita (1,3 %). Näiden lisäksi on 5,9 % vesistöjä.[5]
Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Testeboånin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Testeboånin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 13,0 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 52,7 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 3,15 m³/s [5]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 12,1 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 57 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 2,5 m³/s [4]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 72,4 m³/s on mitattu toukokuussa 1986 ja pienin 1,5 m³/s lokakuussa 1989. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[3]
Vesivoimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 42 patoa [5]. Testeboånin pääuomassa on 6 vesivoimalaitosta: Strömsbro, Oslättfors, Strömsborg, Bosågen, Åmotsbruk ja Masugnsdammen. Voimaloiden yhteisteho on 2,1 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 10,3 gigawattituntia.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Testeboån.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Testeboånin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 1.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Testeboån (SE673516-157221) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 1.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 2758–2768, viitattu 15.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Testeboånin vesistö (Excel-lomake nro 11930), Vattenwebb, SMHI, viitattu 1.1.2021 (ruotsiksi)
- ↑ Kuhlins, Leif: Testeboån, vattenkraft.info, viitattu 3.1.2021 (ruotsiksi)
