Liputta matkustaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mies hyppää lippupuomin yli Moskovan metrossa.

Liputta matkustaminen (”pummilla matkustaminen” tai ”pommilla matkustaminen”) on matkustamista maksullisessa (yleensä julkisessa) kulkuvälineessä maksamatta matkasta.

Liputta matkustaminen eri liikennevälineissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa liputta matkustajat käyttävät usein junaa, metroa tai raitiovaunua, koska näissä kulkuvälineissä ei tarvitse näyttää lippua kuljettajalle. Linja-autoissa liputta matkustaminen on harvinaisempaa, koska kuljettaja voi tarkastaa matkalipun sisään astuttaessa. Linja-autoissa on kuitenkin usein mahdollista ylittää matkustusalue eli matkustaa kauemmas kuin mihin ostettu lippu oikeuttaa.

Liputta matkustaminen tuo julkisille liikennevälineille vilkkaimmilla seuduilla huomattavia tappioita. Esimerkiksi HKL on arvioinut, että saamatta jääneillä lipputuloilla voitaisiin kattaa runsaan kymmenen prosentin alennus kuukausilipun hintaan.[1] Vilkkaassa joukkoliikenteessä maksutapahtuman pitäisi olla mahdollisimman joustava ja nopea, mutta tämä tuo mahdolliseksi jättää helposti maksu suorittamatta.

Liputta matkustamisen valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääntöportti moskovalaisessa bussissa.

Lipuntarkastaja voi määrätä ilman voimassa olevaa lippua matkustavalle tarkastusmaksun. Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella maksu on 80 euroa.[2][3] Tarkastuksia suoritetaan myös busseissa, ja tarkastaja voi astua sisään siviiliasussa.[3][4] Myös metroasemien maksu- eli laiturialueelle siirtyminen ilman voimassa olevaa lippua johtaa tarkastustilanteessa maksuun.[5] Tarkastajalla on liputta matkustavan asiakkaan kiinniotto-oikeus sekä oikeus kutsua paikalle poliisi.[3]

Suomessa liputta matkustamisen seuraamuksia on haluttu kiristää sen yleisyyden vuoksi. Syyskuussa 2006 tarkastusmaksut tehtiin mahdolliseksi koko maan linja-autoliikenteessä sekä tarkastusmaksun enimmäismäärä nostettiin 88 euroon.[6] Koska tarkastajien tai muun valvonnan lisääminen on kallista, on tarkastusmaksun korottaminen usein helpompi vaihtoehto lipputulojen lisäämiseksi. Vuodesta 2017 alkaen HSL on kuitenkin lisännyt tarkastajia, mistä syntyneen pelotteen on todettu vähentäneen pummilla matkustamista. Tarkastusten tihentämisen lisäksi liputta matkustamista on vähentänyt HSL:n konduktööreille myöntämä oikeus tarkastaa lippuja ja poistaa liputon matkustaja lähijunasta.[4] Vuonna 2019 pääkaupunkiseudulla tarkastettiin matkalippu kaikkiaan 3,3 miljoonaa kertaa.[7]

Tarkastusmaksuista määrää Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HKL:n verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Liputta matkustavalta peritään tarkastusmaksu HSL. Arkistoitu 9.10.2017. Viitattu 20.6.2019.
  3. a b c Tarkastusmaksu Tampereen seudun joukkoliikenne Nysse. Arkistoitu 20.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
  4. a b Tiheät lipuntarkastukset purevat – pummimatkustajien määrä väheni Yle. 9.4.2018. Viitattu 20.6.2019.
  5. Lipuntarkastajat joutuivat viime vuonna väkivallan kohteeksi 60 kertaa – viimeksi tarkastaja turvautui turvasumutteeseen eilen Helsingin Sanomat. 19.4.2016. Arkistoitu 20.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
  6. FINLEX
  7. Käenmäki, Pete: IL selvitti: Kannattaako HSL-alueella matkustaa pummilla? Matkan pituus ratkaisee Iltalehti. 1.11.2021. Viitattu 26.11.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä joukkoliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.