Linda Ronstadt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Linda Ronstadt

Linda Ronstadt vuonna 1978
Linda Ronstadt vuonna 1978

Syntynyt 15. heinäkuuta 1946 (ikä 71)
Kotoisin Yhdysvaltain lippu Tucson, Arizona, Yhdysvallat
Aktiivisena 1967-2009
Tyylilajit folkrock, country, mariachi
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, näyttelijä, tuottaja
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Capitol, Asylum, Verve, Rhino
MusicBrainz

Maria Linda Ronstadt (s. 15. heinäkuuta 1946 Tucson, Arizona Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja. Hän aloitti uransa 1960-luvun lopulla Kaliforniassa folkrock-laulajana. Hän nousi tähteyteen vuonna 1974 ja on levyttänyt myös muun muassa popia, countrya ja mariachia. Ronstadt on voittanut kymmenen Grammya.[1] Hän esiintyi viimeisen kerran vuonna 2009 ja on lopettanut uransa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronstadt opiskeli Arizonan yliopistossa ja tapasi siellä kitaristi Bob Kimmelin. He muuttivat Los Angelesiin, missä he tapasivat kitaristi ja lauluntekijä Kenny Edwardsin ja perustivat yhtyeen nimeltä The Stone Poneys. Yhtyeestä tuli suosittu Kalifornian folk-lavoilla 1960-luvun lopulla, ja se sai pienen hitin Michael Nesmithin säveltämästä laulusta ”Different Drum”. Stone Poneys levytti kolme albumia ennen kuin Ronstadt lähti soolouralle vuonna 1968.[2]

Ronstadtin kaksi ensimmäistä sooloalbumia Hand Sown Home Grown (1969) ja Silk Purse (1970) olivat honky-tonk-countrya. Kolmannen albumin Linda Ronstadt (1971) taustalla soitti yhtye, joista tuli myöhemmin Eagles. Albumi oli soundiltaan edellisiä albumeja pehmeämpää country rockia ja sisälsi muun muassa Jackson Brownen, Neil Youngin ja Eric Andersonin kirjoittamia folkrock-lauluja.[2]

Ronstadtin neljäs albumi Don’t Cry Now (1973) kasvatti hänen suosiotaan, ja Heart Like a Wheel (1974) nosti Ronstadtin tähteyteen. Albumi nousi listaykköseksi ja myi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Se sisälsi singlehitit ”You’re No Good”, ”When Will I Be Loved” ja ”It Doesn’t Matter Anymore”. Myös Prisoner in Disguise (1975) ja Hasten Down the Wind (1976) olivat myyntimenestyksiä.[2]

Ronstadtin seuraavan albumin Simple Dreams (1977) soundi oli aiempaa rockmaisempi. Albumi nousi Ronstadtin uran menestyneimmäksi: se myi yli kolme miljoonaa kappaletta ja pysyi Yhdysvaltain listaykkösenä viiden viikon ajan.[2]

Living in the U.S.A. (1978) sisälsi uuden aallon tyylisiä kappaleita ja nousi listaykköseksi. Mad Love (1980) oli kokonaan uutta aaltoa ja sisälsi esimerkiksi kolme Elvis Costellon kappaletta. Get Closer (1982) ei sen sijaan enää yltänyt platinalevyksi kuten Ronstadtin edelliset albumit.[2]

Ronstadt näytteli seuraavaksi Broadwaylla Pirates of Penzance -näytelmässä ja siitä tehdyssä elokuvassa. Albumi What’s New sisälsi popstandardeja ja oli jälleen menestys nousten listakolmoseksi. Myös Ronstadtin seuraavilla kahdella albumilla Lush Life (1984) ja For Sentimental Reasons (1986) oli rockia edeltäneen aikakauden poplauluja.[2]

Ronstadt palasi nykypopiin Fievel matkalla Amerikkaan -elokuvan tunnuskappaleella ”Somewhere Out There” (1986), joka nousi singlelistan kakkoseksi. Seuraavana vuonna hän julkaisi countryalbumin Trio yhdessä Dolly Partonin ja Emmylou Harrisin kanssa. Albumin menestyksen johdosta kolmikko teki sille 12 vuotta myöhemmin seuraajan Trio II.[2]

Vuonna 1987 Ronstadt levytti perinteisiä meksikolaisia lauluja albumille Canciones de Mi Padre. Vuonna 1989 hän julkaisi popalbumin Cry Like a Rainstorm, Howl Like the Wind. Albumi myi yli kaksi miljoonaa kappaletta, ja Aaron Nevillen kanssa laulettu ”Don’t Know Much” nousi singlelistan kakkoseksi.[2]

Ronstadt teki seuraavaksi kaksi meksikolais- ja espanjalaismusiikkialbumia Mas Canciones (1991) ja Frenesi (1992). Niiden jälkeen hän palasi popin pariin albumilla Winter Light (1994) ja Feels Like Home (1995). Seuraava albumi, Dedicated to the One I Love (1996) oli lastenmusiikkia. Sen jälkeen Ronstadt julkaisi vielä studioalbumit We Ran (1998), A Merry Little Christmas (2000), Hummin’ to Myself (2004) ja Adieu False Heart (2006).[2] Viimeisen esiintymisensä Ronstadt teki vuonna 2009. Hän lopetti uransa Parkinsonin taudin vuoksi.[3]

Ronstadt nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2014.[2]

Ronstadt ei ole koskaan ollut naimisissa.[4] Hänellä on kaksi adoptoitua lasta.[5]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronstadtin levyttämät kappaleet olivat paria poikkeusta lukuunottamatta cover-versioita. Hänen äänensä oli voimakas ja hyvin monipuolinen, ja hän levytti musiikkia folkista ja countrysta rockiin ja klassiseen musiikkiin.[6] Ronstadt levytti muun muassa Warren Zevonin, Elvis Costellon, J. D. Southerin, The Rolling Stonesin, Mel Tillisin, Tom Pettyn, The Everly Brothersin, George Jonesin, The Flying Burrito Brothersin, Little Featin, Neil Youngin, The Miraclesin, Betty Everettin ja Buddy Hollyn kappaleita.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linda Ronstadt Recording Academy
  2. a b c d e f g h i j Stephen Thomas Erlewine: Linda Ronstadt Artist Biography AllMusic. Viitattu 7.1.2018.
  3. Like a Wheel, but Turning Slower, New York Times, Sam Tanenhaus 28.10.2013
  4. Singer Linda Ronstadt, age 69, opens up about why she never married and what her ideal husband would be like Hitberry. 10.10.2017. Viitattu 7.1.2018.
  5. Joel Selvin: Linda Ronstadt, at 60, is back in San Francisco, raising kids and singing what she wants to sing SFGATE. 28.7.2006. Viitattu 7.1.2018.
  6. Linda Ronstadt Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 7.1.2018.