Elvis Costello

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elvis Costello

Elvis Costello (oikealta nimeltään Declan Patrick Aloysius MacManus, s. 25. elokuuta 1954, Lontoo) on brittiläinen rockmuusikko, joka luetaan rockin uuden aallon keskeisimpiin lauluntekijöihin ja esiintyjiin. Hän on pitkän ja tuotteliaan uransa aikana tehnyt hyökkäävän ja punkvaikutteisen rockin ohella myös soulia, kantrimusiikkia, balladeja ja jazz-lauluja.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Declan Patrick MacManus syntyi 25. elokuuta 1954 Paddingtonissa, Lontoossa työväenluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli big bandin laulaja ja trumpetisti. MacManus alkoi soittaa kitaraa ja kirjoittaa lauluja 15-vuotiaana. Vanhempiensa erottua hän muutti Liverpooliin äitinsä kanssa.[1]

MacManus meni 1970-luvun alussa naimisiin, sai lapsen ja asettui Lontooseen. Hän teki musiikkia ja esiintyi, joskus käyttäen sukunimeä Costello, joka oli hänen äitinsä tyttönimi. Perheensä hän elätti tietokoneoperaattorin työllä. Vuonna 1975 MacManus jätti työnsä ja ryhtyi Brinsley Schwarzin roudariksi. MacManus teki vuonna 1976 levytyssopimuksen Stiff Recordsin kanssa ystävänsä Nick Lowen suosittelemana. Hänen managerikseen tuli Jake Riviera, joka vaihdatti hänen taiteilijanimekseen Elvis Costello.[1]

Costellon ensimmäinen single "Less Than Zero" julkaistiin huhtikuussa 1977. Hänen esikoisalbuminsa My Aim Is True (1977) teki Costellosta kulttisuosikin ja nousi Britannian top-20:een. Albumia seurasi kiertue uuden Attractions-yhtyeen kanssa. Yhtye esiintyi myös yhdysvaltalaisessa Saturday Night Livessä joulukuussa 1977.[1]

Costellon seuraavat albumit saivat myös kiitosta. Hän herätti huomiota kiertueillaan myös ivallisuudellaan ja juopottelullaan, mutta 1980-luvun alussa hän siisti käyttäytymistään. Hänen tyylinsä muuttui samalla punkin minimalismista soulmaiseen popmusiikkiin. Hän erosi vaimostaan vuonna 1985 ja nai Pogues-basisti Caitlin O'Riordanin seuraavana vuonna. Costello sai vuonna 1989 hitin Paul McCartneyn kanssa kappaleella "Veronica". Costello levytti 1990-luvulla albumin The Juliet Letters England's Brodsky Quartet -jousikvartetin kanssa. Vuonna 1994 hän levytti ja esiintyi jälleen Attractionsin kanssa, kunnes lähti taas omilleen 1995. Hän teki yhteistyötä Burt Bacharachin kanssa, mikä toi kaksikolle Grammyn albumin Painted from Memory (1998) kappaleesta "I Still Have That Other Girl". Costello näytteli 1990-luvulla myös joissain elokuvissa.[1]

Costello sai Los Angelesin University of Californiasta musiikinopettajan toimen vuonna 2001. Costello on tehnyt 2000-luvulla edelleen ahkerasti albumeita, jotka ovat olleet tyyliltään vaihtelevasti niin rockmusiikkia kuin oopperaa, R&B:tä ja jazziakin.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen perässä korkein listasijoitus Britanniassa (UK) ja Yhdysvalloissa (US)

Elvis Costello, 1979
  • 1977 - My Aim Is True (UK 14, US 32)
  • 1978 - This Year's Model (UK 4, US 30)
  • 1979 - Armed Forces (UK 2, US 10)
  • 1980 - Get Happy!! (UK 2, US 11)
  • 1981 - Trust (UK 9, US 28)
  • 1981 - Almost Blue (UK 7, US 50)
  • 1982 - Imperial Bedroom (UK 6, US 30)
  • 1983 - Punch the Clock (UK 3, US 24)
  • 1984 - Goodbye Cruel World (UK 10, US 35)
  • 1986 - King of America (UK 11, US 39)
  • 1986 - Blood and Chocolate (UK 16, US 84)
  • 1989 - Spike (UK 5, US 32)
  • 1991 - Mighty Like a Rose (UK 5, US 55)
  • 1993 - The Juliet Letters (UK 18)
  • 1994 - Brutal Youth (UK 2, US 34)
  • 1995 - Kojak Variety (UK 21)
  • 1996 - All This Useless Beauty (UK 28, US 53)
  • 1996 - Costello & Nieve
  • 1998 - Painted from Memory, with Burt Bacharach (UK 32, US 78)
  • 2002 - When I Was Cruel (US 20)
  • 2002 - Cruel Smile
  • 2003 - North (UK 44, US 57, US Traditional Jazz 1)
  • 2004 - The Delivery Man (US 40)
  • 2004 - Il Sogno
  • The Delivery Man (2004)
  • Momofuku (2008)
  • Secret, Profane & Sugarcane (2009)
  • National Ransom (2010)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taking Liberties 1980
  • Ten Bloody Marys & Ten How's Your Fathers 1980
  • Out of Our Idiot 1987
  • 2½ Years 1993
  • The Very Best Of Elvis Costello (2-CD) (UK 4) 1999
  • Singles, Volume 1 2003
  • Singles, Volume 2 2003
  • Singles, Volume 3 2003

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Elvis Costello biography, Rolling Stone
  2. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Elvis Costello -sitaatteja.
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.