Lauri Malmberg
| Lauri Malmberg | |
|---|---|
[[Tiedosto: |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | lempinimi "Mala" |
| Kuollut | 1948 |
| Ammatti | diplomi-insinööri |
| Jääkäri | |
| Liittymispäivämäärä | 6. maaliskuuta 1915 |
| Komppania | 1. komppania, pioneerikomppania, haupitsipatteri |
| Taistelut jääkäriaikana |
asemasota Misse-joella (nyk. Misajoki), asemasota Riianlahden rannikkoasemissa, Ekkau-Kekkaussa (nyk. Iecava-Ķekavan alue), Aa-joella (nyk. Lielupejoki) talvitaistelut |
| Korkein arvo jääkäriaikana |
Oberzugführer |
| Palasi Suomeen | 25. helmikuuta 1918 |
| Arvo Suomeen tultaessa |
majuri |
| Korkein sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
Kaarlo Lauri Torvald Malmberg Mala (8. toukokuuta Helsinki 1888 – 14. maaliskuuta 1948 Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misajoella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan tykistökomentajana. Aktiivikautenaan puolustuslaitoksessa hän toimi sotaväen päällikkönä ja suojeluskuntien komentajana.
Perhetausta
Malmbergin vanhemmat olivat lehtori Emil Othniel Malmberg ja Aino Emma Wilhelmina Perenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Ragni Ståhlbergin kanssa.[1][2]
Opinnot
Malmberg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1908 – 1914 ja suoritti niiden päätteeksi diplomi-insinööritutkinnon. Malmberg teki useita armeijan toimeksiantamia opintomatkoja ulkomaille muun muassa Ruotsiin, Englantiin ja Saksaan.[1][2]
Jääkärikausi
Malmberg osallistui aktiivisena jääkäriliikkeen toimintaan Helsingissä jo vuodesta 1914 alkaen, kunnes liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 6. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan.[1][2]
Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Malmberg pyrki kumminkin vapaaehtoisena perusteilla olevaan jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella sekä Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
Malmberg astui Suomen armeijan palvelukseen majuriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valkoiselle armeijalle. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Vaasasta hänet komennettiin Pietarsaareen, missä hänen tehtävänään oli muodostaa ja kouluttaa jääkäritykistö. Jääkäritykistön muodostamisen jälkeen hän toimi Tampereen valtauksen aikana aluksi sen sekä loppuvaiheessa rintamaosasto A:n komentajana. Tampereen valtauksen jälkeen hänet nimitettiin tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä muodostetun Jääkäritykistöprikaatin komentajaksi. Sodan viimeisessä isossa operaatiossa nimittäin Viipurin valloituksessa hän toimi koko piiritystykistön komentajana. Hänet komennettiin 8. toukokuuta 1918 Päämajaan.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Malmberg toimi sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen tykistökoulun suomalaisena johtajana, kunnes hänet nimitettiin 24. heinäkuuta 1918 alkaen Kenttätykistörykmentti l:n komentajaksi. Hänen sotilasuransa seuraava käänne oli kun hänet nimitettiin 17. syyskuuta 1921 suojeluskuntain ylipäälliköksi. Hänen nimikkeeksi tuli 25. toukokuuta 1928 armeijan vakinaiselle kannalle asettamisen yhteydessä suojeluskuntain päällikkö. Hän toimi puolustusministerinä Ingmanin II hallituksessa vuosina 1924–1925 ja hoiti sotaväenpäällikön tehtäviä 16. huhtikuuta - 2. lokakuuta 1925 välisen ajan.[1][2]
Luottamustoimet
Malmberg toimi Armeijan lippukomitean jäsenenä vuonna 1919 ja armeijan virkaikäkomitean jäsenenä vuosina 1919 – 1924 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1919 – 1921. Suomen upseeriliiton puheenjohtaja hän toimi vuosina 1920 – 1922 ja Jääkäriliiton puheenjohtajana vuosina 1921 – 1922 sekä Puolustusrevisionin jäsenenä vuosina 1923 – 1924. Puolustusneuvoston jäsenenä hän puolestaan toimi vuodesta 1925 alkaen ja oli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallituksen jäsen vuodesta 1925 alkaen. Virkapukukomitean puheenjohtajana hän istui vuosina 1926-1928.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Malmberg toimi talvi- ja jatkosodan aikana Kotijoukkojen komentajana aina vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Ylennykset ja kunniamerkit
| Ylennykset | Kunniamerkkinauhat | Kunniamerkit |
|
|
|
Lähteet
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.
Viitteet
|
Edeltäjä: Ivar Aminoff |
Suomen puolustusministeri 1924-1925 |
Seuraaja: Aleksander Lampén |
|
Edeltäjä: Vilho Petter Nenonen |
Puolustusvoimain komentaja sotaväen päällikkö 1925 |
Seuraaja: Karl Fredrik Wilkama |