Lallin asumus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lallin asumus.

Lallin asumus (myös Lallin maja) on talonpoika Lallin asuinpaikaksi väitetty muinaisjäännös Köyliön pohjoisosassa. Se sijaitsee Lootinnummella noin puolitoista kilometriä Kokemäen raviradan ja Ilmiinjärven länsipuolella. Läheiseltä maantieltä on paikalle matkaa kaksi kilometriä. Perimätiedon mukaan piispa Henrikin surmannut Lalli asui Lootinnummella paettuaan sinne veritekonsa jälkeen.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lallin asumus on kangasmaaston keskellä rehevässä lehtosaarekkeessa, jonka läpi virtaa Lallin puroksi kutsuttu kapea uoma. Alueella on tarinoiden mukaan ollut jäänteitä jonkinlaisesta rakennuksesta, mutta nykyään se käsittää vain kivistä kootun ja kiukaaksi tulkitun röykkiön, opastaulun sekä paikalla olevaan suurehkoon kiveen 1970-luvulla kiinnitetyn muistolaatan. Lisäksi puron yli on rakennettu pieni silta. Parin kilometrin päässä kulkee Kokemäen ja Köyliön välinen yhdystie 2040, jolta kotiseutuyhdistys Köyliö-seura on järjestänyt paikalle viitoituksen.[1] Paikalla ei ole tehty arkeologisia kaivauksia, joten todellista varmuutta mahdollisesta asumuksen laadusta tai muistakaan varmoista historiallisista seikoista ei ole.

Asumus sijaitsee puron varrella.

Tutkimukset asumuksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lallin asumuksella ei ole milloinkaan suoritettu tarkempia tutkimuksia, eikä siellä olevaa kiviröykkiötäkään ole ajoitettu. Se lienee kuitenkin peräisin historialliselta ajalta eikä ole esimerkiksi pronssi- tai rautakautinen hautaröykkiö. Asumuksen sijaintia ei mainita keskiaikaisissa lähteissä, joten käsitys paikasta Lallin asuinsijana on todennäköisesti myöhempää perua.[2] Paikalla oleva suuri kivi saattaa olla vanha rajamerkki.

Toinen väitetty Lallin asuinpaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiveen kiinnitetty muistolaatta.

Satakunnassa on myös toinen paikka, jonne Lalli perimätiedon mukaan pakeni surmatyönsä jälkeen. Se sijaitsee Harjavallan Hiirijärvellä noin 13 kilometrin päässä Köyliön asumuksesta. Tämä niin sanotun Lallin itkukiven lähellä ollut paikka mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1486 Lallis bostadh -nimisenä rajamerkkinä.[2]

Mahdollista on, että molemmilla paikkakunnilla olevat asuinsijat on keksinyt katolinen kirkko 1400–1500-luvulla. Näin se olisi saanut oikeudet niitä ympäröiviin maa-alueisiin, koska Henrik-piispan surmanneen Lallin omaisuuden katsottiin kuuluvan kirkolle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Köyliön nähtävyydet saivat napakat kyltit 6.10.2006. Turun Sanomat. Viitattu 12.12.2012.
  2. a b c Tapio Salminen: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]