Laakakirves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leveä- ja kaarevateräinen laakakirves Britannian Cumbriasta, ajoitettu 2250–1500 eaa.
Valtionmuseo Bruchsalissa kuvattu reunuskirves varttamisehdotuksella, ajoitettu 1100 eaa. Samalla tavalla on varetettu myös laakakirveet.

Laakakirves on alkeellinen pronssista valumuottiin valamalla valmistettu ohutteräinen kirves, joka on todennäköisesti ollut työkirves. Siitä tunnetaan myös kuparista valmistettuja varhaisia neoliittisen kivikauteen ajoittuvia muotoja. Laakakirveet olivat Itämeren itäpuolella harvinaisuuksia tai niitä ei tuotu tänne ollenkaan. Suomesta tai Virosta ei tunneta yhtään löytöä. Kirvestyyppi on kupari- ja pronssimetallisina esiintynyt yleisenä Lähi-Idässä ja Euroopassa, ja erityisesti täällä Skandinavian pronssikaudella Etelä-Ruotsissa ja Tanskan alueella, ensin kuparisin ja sitten pronssisin terin.[1][2][3][4][5]

Nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirveellä on esiintymisalueellaan erikielisiä vastineita: ruots. flatyxa, saks. flachbeil ja engl. flat axe.[6][7][4]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neoliittisella kivikaudella otettiin kupari uutena materiaalina käyttöön samalla periaatteella kuin kivimateriaali. Luonnonkuparista valmistettiin takomalla kivikirveen muotoisia työvälineitä, jotka vartettiin puuvarteen vanhalla tavalla sitomalla ne kiinni. Tämä on tapahtunut ensimmäiseksi Lähi-Idässä, Anatoliassa tai Kaukasuksella noin 3000 eaa. tai myöhemmin. Kun kuparia opittiin valamaan, saatettiin kirveenterää vielä takoa valun jälkeen ja lisäksi lämpökarkaista ennen käyttöä. Kuparin plastisuudesta johtuen valaminen mahdollisti kehittämisen edelleen, ja sama kehitys jatkui siirryttäessä kuparista pronssiin.[6][4][5]

Oscar Montelius selvitti pronssikirveiden kehitysvaiheet Skandinavian pronssikaudella jo 1800-luvun puolella. Ensimmäinen reunuskirveeseen johtanut työkirveen tyyppi oli laakakirves, jonka terä oli lähes tasapaksua kupari- tai pronssilevyä. Laakakirveen terän pitkä perä työnnettiin varteen halkaistuun rakoon ja sidottiin narulla kiinni. Ratkaisu ei ollut kovin hyvä, sillä tällä tavalla puuvarsi halkeaa helposti ja iskettäessä terä kääntyy lopulta vinoon. Vinoon kääntymistä ehkäistiin reunuksilla, valamalla varren sivuille pienet korokkeet. Nyt puuvarsi sai reunuksista tukea eikä terä enää iskettäessä kääntynyt vinoon. Voidaankin sanoa, että reunuskirves on laakakirveen kehitysmuoto, joka ei poikennut aluksi kovinkaan paljon laakakirveestä. Ongelmaksi jäi vielä puuvarren halkeaminen. Sitä yritettiin ehkäistä valamalla varren puoliväliin olka. Olka otti vastaan iskun eikä antanut puuvarren liikkua eteenpäin. Kokeiltaessa tätä kirvestä, on senkin huomattu halkaisevan puuvarsia. Lopullinen ratkaisu varren halkeiluun oli putkikirves.[1][2]

Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisessä Romaniassa ja Bulgariassa Tonavan alajuoksulla sekä Prutin ja Dnestrin varsilla, ja Karpaattien länsipuolella Unkarissa, Slovakiassa ja Tšekissä, käytettiin kuparikirveitä piikirveiden rinnalla 4500–3800 eaa. Ensimmäinen löytö, jossa oli selvästi käytetty kuparimalmista valmistettua kuparia, on ajoitettu 4850 eaa. Kuparisten laakakirveiden käyttö levisi Gumelniţa-Karanovon, Varnan, Tripoljen, Lengyelin ja Bodrogkeresztúrin kulttureissa. Romanian ympäristön pronssikausi alkoi 2500–2200 eaa. Ezeron kulttuurissa, jolloin kaikki valmistajat siirtyivät käyttämään pronssia.[8][9][7]

Brittein saarilla alkoi metalliesineiden valmistaminen 2500–2200 eaa., jolloin ensimmäisten esineiden jälkeen niiden määrä lisääntyi hitaasti. Silloin valmistetut kuparikirveet olivat laakakirveitä ja matalareunuksisia reunuskirveitä, jotka Stuart Needham luokittelee luokkiin 1–4. Noin 2200 eaa. alkaen kirveetkin valmistettiin pronssista, joka oli silloin keksitty. Luokka 5 onkin jo täysin kehittynyt reunuskirves, joita alkoi esiintyä 1800 eaa.[10][11]

Ruotsin Malmöstä löydetystä Pilen kätkössä oli 12 reunuskirvestä ja yksi oli laakakirves. Se on ajoitettu Skandinavian pronssikauden periodille I eli 1700–1500 eaa.[12][13][4]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Evans, J.: The Ancient Bronze Implements, Weapons and Ornaments of Great Britain and Ireland. London: Longmans and Co., 1881
  • Laux, Friedrich: Die Äxte und Beile in Niedersachsen. Teil 1. Flach-, Randleisten- und Absatzbeile., julkaisussa Prähistorische Bronzefunde. (Abt. 9, Bd. 23), Stuttgart, 2000, ISBN 3-515-07177-6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Museovirasto: Olkakirveet, viitattu 23.5.2918
  2. a b Museovirasto: Pronssikirveiden historiasta, viitattu 23.5.2918
  3. Zadin, Kristiina: Eesti Pronksiaegsed Pronkskirved (PDF) (Bakalaureusetöö, tarkastaja professor Aivar Kriiska) 2012. Tarto, Viro: Tarton yliopisto. Viitattu 24.5.2018. (viroksi)
  4. a b c d Enarsson, Emil: Mellan Sten och Brons (PDF) (opinnäytetyö, tarkastanut Joakim Goldhahn, s. 8,16) Växjö, Kalmar, Ruotsi: Linneuniversitetet. Viitattu 25.5.2018. (ruotsiksi)
  5. a b Montelius, Oscar: (SFFT_24_1893_203.pdf), 1893, viitattu 25.5.2018
  6. a b Klimscha, Florian: Kupferne Flachbeile und Meißel mit angedeuteten Randleisten: Ihre Bedeutung für die Entstehung und Verbreitung technischer Innovationen in Europa und Vorderasien im 4.-3. Jahrtausend v. Chr.. Germania, 2010, nro 88, s. 101–144. ISSN 0016-8874. ResearchGate (PDF) Viitattu 25.5.2018. (saksaksi)
  7. a b Klimscha, Florian: Power and Prestige in the Copper Age of the Lower Danube, kirjassa Studii privind Peristoria Sud-Estului Europei, 131-168, 2014
  8. Ezero culture, Archaeology Wordsmith
  9. Klimscha, Florian: Flint axes, ground stone axes and “battle axes” of the Copper Age in the Eastern Balkans (Romania, Bulgaria) (PDF) (s. 361–382) Stone Axe Studies III. Viitattu 25.5.2018. (englanniksi)
  10. Needham, Stuart: [http://www.archaeopress.com/ArchaeopressShop/Public/download.asp?id=%7B1FD7081C-1CD5-47AB-9E3E-89146E86F9FE%7D The Classification of Chalcolithic and Early Bronze Age Copper and Bronze Axe-heads from Southern Britain] (PDF) (ISBN 978 1 78491 740 1) Archaeopress. 2017. Viitattu 27.5.2018.
  11. Axes, Introduction to the Bronze Age, viitattu 27.5.2018
  12. Jensen, Jørgen: De rituelle ofre Den Store Danske. Gyldendal. Viitattu 25.5.2018. (tanskaksi)
  13. Inventarienummer SHM 3311 Statens historiska museum. Viitattu 25.5.2018. (ruotsiksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laakakirves.