Léopold Sédar Senghor
| Léopold Sédar Senghor | |
|---|---|
 |
|
| Senegalin presidentti | |
| Seuraaja | Abdou Diouf |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1906 Joal, Ranskan Länsi-Afrikka |
| Kuollut | 20. joulukuuta 2001 (95 vuotta) Verson, Basse-Normandie, Ranska |
| Ammatti | runoilija |
| Puoliso | Colette Hubert Senghor (1957-2001) |
| Tiedot | |
| Puolue | Bloc Démocratique Sénégalais |
| Uskonto | katolinen |
 Nimikirjoitus |
|
Léopold Sédar Senghor (9. lokakuuta 1906 Joal, Ranskan Länsi-Afrikka – 20. joulukuuta 2001 Verson, Ranska) oli senegalilainen poliitikko ja runoilija, syntyjään Joalin kaupungin kristittyjä sereerejä. Hän oli muun muassa frankofonia- ja négritude-aatteiden ajattelija ja kehittäjä.[1][2][3][4]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senghor oli pikkukaupungin varakkaan kauppiaan poika, jonka haaveena oli tulla papiksi tai opettajaksi. Hän kävikin katolista pappisseminaaria, kunnes katsoi, ettei pappisura soveltunut hänelle. Hän siirtyi opiskelemaan oppikouluun Dakariin, jossa hän tottui tuleman toimeen eri heimoja ja uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Hän myös vakuuttui afrikkalaisen kulttuurin voimasta ja mustan rodun sivistysliikkeen tarpeellisuudesta. Saamansa stipendin ansiosta Senghor saattoi jatkaa opintojaan Pariisissa muun muassa Sorbonnen yliopistossa, jossa hän ystävystyi Ranskan tulevan presidentin Georges Pompidoun kanssa. Vuonna 1935 Senghorista tuli ensimmäinen afrikkalainen, joka sai lehtoraatin Ranskan koululaitoksessa. Ranskan kansalaisena hän osallistui toiseen maailmansotaan, jossa hän joutui saksalaisten vangiksi ja kahdeksi vuodeksi keskitysleirille.[5]
Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senghor aloitti kirjallisen tuotannon vuonna 1945 runokokoelmalla Chants d'Ombre, jonka runoja hän oli kirjoittanut vankeudessa. Sen jälkeen hän julkaisi useita runokokoelmia ja négritudeaatetta käsitelleitä esseitä[5] ja kokoelman L'Anthologie de la nouvelle poésie nègre et malgache de langue française (1948), joka toi Euroopassa tunnetuksi toisen maailmansodan jälkeisiä afrikkalaisia runoilijoita. Hänestä tuli 1983 Ranskan akatemian ensimmäinen afrikkalainen jäsen[2] tuolille numero 16.
Poliitikko ja presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senghor valittiin toisen maailmansodan jälkeen Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi afrikkalaisten sosialistien RDA -puolueen jäsenenä. Hän kuitenkin hylkäsi puolueen sen liiallisena pitämänsä vasemmistolaisuuden vuoksi ja perusti senegalilaispuolueen Bloc Démocratique Sénégalais (BDS). Hän esitti joulukuussa 1959 Ranskan presidentille Charles de Gaullelle kaunopuheisen anomuksen Senegalin itsenäistämiseksi.[5]
Senghor toimi Senegalin ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1960–1980. Senghor oli Bloc Démocratique Sénégalais’n puoluejohtaja, mutta hän kehitti itsenäistyneeseen Senegaliin monipuoluejärjestelmän. Senghor sanoitti Senegalin kansallislaulun Pincez Tous vos Koras, Frappez les Balafons’n. Vuoden 1962 lopulla Senegalin pääministeri ja Senghorin pitkäaikainen ystävä Mamadou Dia yritti kaapata vallan mutta epäonnistui.[5] Senghor luopui presidentin tehtävästä vuonna 1980,[2] ja hänen seuraajakseen Senegalin presidenttinä tuli Abdou Diouf. Senghor kuoli 95-vuotiaana vuonna 2001 Ranskan Versonissa. Hänet haudattiin Senegaliin synnyinkaupunkiinsa Joaliin.[6][4]
Senghor sai vuonna 1975 Makedoniassa Strugan runoiltojen kultaisen seppeleen.
Senghor ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senghor vieraili Suomessa presidentti Urho Kekkosen vieraana vuosina 1970 ja 1973. Kekkonen palkitsi Senghorin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristillä ketjuineen vuonna 1973. Senghor palkitsi Kekkosen Senegalin Leijonan kansallisen ritarikunnan suurristillä ja rintatähdellä vuonna 1973.[7][8][9][10]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senghor oli elämänvaiheiltaan paradoksaalinen: Hän oli heimoltaan sereeri ja uskonnoltaan katolilainen, hän johti maata, jonka väestön enemmistö on islamilaisia wolofeja. Hän oli huomattava intellektuelli mutta sai vahvaa kannatusta maanviljelijöiltä. Hänessä yhtyivät runoilijan ja valtionjohtajan kyvyt. Vaikka hän oli voimakkaasti oman négritudeaatteensa edistäjä, hän luotti silti yhteistyöhön eurooppalaisten kanssa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leopold-Senghor Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Senghor, Léopold Sédar”, Otavan kirjallisuustieto, s. 695. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Biography of Leopold Sedar Senghor - former President of Senegal www.presidence.sn. Viitattu 19.4.2024.
- ↑ a b Léopold Senghor | Senegal’s 1st President & Poet Laureate | Britannica www.britannica.com. 8.4.2024. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e ”Senghor, Léopold”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6161. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ Leopold Sedar Senghor (1906-2001) - Find a Grave... www.findagrave.com. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Urho Kekkonen: Senegalin presidentti Leopold Senghorin vierailu Suomeen 7.-10.5.1970 (Tasavallan Presidentin päivällispuhe presidentti Senghorin vierailun yhteydessä 8.5.1970 = Discours du President de la Republique Urho Kekkonen au diner offert a M. Senghor, President de la Republique du Senegal, le 8 mai 1970) www.doria.fi. 8.5.1970. Viitattu 19.4.2024.
- ↑ Urho Kekkonen: Senegalin Tasavallan Presidentin Leopold Sedar Senghorin virallinen vierailu Suomeen 21.-26.6.1973 (Tasavallan Presidentin puhe Presidentti Senghorin kunniaksi järjestetyillä juhlapäivällisillä 21.6.1973) www.doria.fi. 21.6.1973. Viitattu 19.4.2024.
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 19.4.2024.
- ↑ Arthus-Bertrand: Senegalin Leijonan ritarikunnan suurristi ja rintatähti; kunniamerkki. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.4.2024).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Léopold Sédar Senghor Wikimedia Commonsissa
- Ranskan akatemian elämäkertatiedosto (Arkistoitu – Internet Archive).
- Senghor Ylen Elävässä arkistossa
- Arvi Hurskainen, ’Negritude on mustan maailman kulttuuriarvojen summa'. Senghor ja négritude (Arkistoitu – Internet Archive) (ppt)
|
Edeltäjä: Antoine de Lévis-Mirepoix |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 16 1983-2003 |
Seuraaja: Valéry Giscard d'Estaing |
| ||||||||||||||||||||||||||
