Kyläneidonkieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyläneidonkieli
Echium vulgare 1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Boraginales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Neidonkielet Echium
Laji: vulgare
Kaksiosainen nimi

Echium vulgare
L.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kyläneidonkieli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyläneidonkieli Commonsissa

Kyläneidonkieli eli piennarneidonkieli, joskus myös pelkkä neidonkieli (Echium vulgare) on näyttäväkukkainen lemmikkikasvi. Se on kaksivuotinen ja se kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen jonka keskeltä kasvaa haaroittuva kukkavarsi seuraavana vuonna.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsi, lehdet ja juuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläneidonkieli kasvaa 30–90 senttimetriä korkeaksi. Varsi on tanakka, haaraton tai tyveltä haarova ja karkeakarvainen. Yksisuoniset lehdet ovat kierteisesti ja vaihtelevat muodoltaan suikeista tasasoukkiin. Juuri on sinipunainen ja värjäävä.[3]

Kukinnot [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokimalaisen kuningatar (Bombus sylvarum) kyläneidonkielen kukassa.

Kukinto on yksihaarainen, toispuolinen viuhko eli kiemura, ja muistuttaa hieman lupiinia. Kukkien nuput ovat punertavan violetteja. Kukan verhiö on lähes tyveen asti liuskainen. Teriö on 10–18 millimetriä pitkä, suppilomainen ja vastakohtainen. Nuppuvaiheen jälkeen teriö muuttuu siniseksi. Heteitä on 4 tai 5 ja ne ovat teriötä pidempiä. Palhot ovat eripituisia. Luotteja on kaksi kappaletta.[3] Kyläneidonkieli kukkii Suomessa kesä–elokuussa runsain kukin. Sen kukat houkuttelevat runsaasti hyönteisiä, esimerkiksi mesipistiäisiä, kaaliperhosia ja kiitäjiä.[4]

Hedelmä [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmykset ovat neliosaisia lohkohedelmiä, pähkylämäisiä ja kurttupintaisia.[3][4] Kyläneidonkieli tekee runsaasti siemeniä ja kylväytyy itsestään.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläneidonkielta tavataan villinä koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjan ja Portugalin eteläisimpiä osia sekä pohjoisinta havumetsä- ja tundravyöhykettä. Yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Euroopasta Isoon-Britanniaan, Etelä-Skadinaviaan, Etelä-Suomeen, Baltiaan, Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena itään päin Keski-Aasiaan saakka. Laji on levinnyt tulokkaana laajalle Pohjois-Amerikan itäosiin ja muun muassa Uuteen-Seelantiin.[6]

Suomessa kyläneidonkieltä tavataan Etelä-Lappia ja Kainuuta myöten. Etelä-Suomessa laji on vakiintunut uustulokas, pohjoisempana se on satunnainen uustulokas.[7] Levinneisyysalue on kuitenkin koko Suomessa laikukkainen.[8][9]

Suomessa tavataan harvinaisena puutarhakarkulaisena kyläneidonkielen lähisukulaista ratamoneidonkieltä eli piiankieltä (Echium plantagineum).[10]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläneidonkieli viihtyy kuivahkoilla, aurinkoisilla kasvupaikoilla, kuten kivikkoisilla ja soraisilla tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla. Sitä kasvatetaan myös koristekasvina ja esiintyy toisinaan viljelykarkulaisena.[7][11]

Kemiallinen koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neidonkieli ei ole mehiläistarhaajien suosikki, sillä jos mehiläiset innostuvat vierailemaan sen kukista runsaasti, voi hunajasta tulla myrkyllistä. Kasvi sisältää PA-yhdisteitä eli pyrrolitsidiineja. Neidonkielen mesi ja erityisesti sen siitepöly sisältää suuria määriä PA-yhdisteitä. Muutamassa muussakin kasvissa on näitä samoja alkaloideja, esimerkiksi jaakonvillakossa (Senecio jakobaea) ja punalatvassa (Eupatorium cannabinum). Määritellyt raja-arvot eivät silti välttämättä ylity, jos mehiläisille on tarjolla muita niitä houkuttelevia kukkivia kasveja. Mehiläistarhojen läheisyydestä kyläneidonkielet kannattaa kuitenkin niittää ennen kukintaa tai poistaa kokonaan. Jos hunajaan päätyy PA-yhdisteitä, voi tällaisen hunajan nauttiminen aiheuttaa myrkytysoireita. Näitä voivat olla pahoinvointi, sydämen rytmihäiröt ja verenpaineen lasku. Jos PA-yhdisteitä joutuisi elimistöön liian suuri annos, voisi siitä aiheutua akuutti maksavaurio.[12]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyläneidonkielen ensimmäisen vuoden lehtiruusuke.

  • Kyläneidonkieli kuivalla kasvupaikalla.

  • Kyläneidonkieli tuoreella kasvupaikalla.

  • Kyläneidonkielen kukka lähikuvassa.

  • Kyläneidonkielen kukkia lähikuvassa.

  • Slangenkruid (Echium vulgare).jpg
  • Gewöhnlicher Natternkopf Echium vulgare 2868.jpg

  • Kukkineen kyläneidonkielen hedelmyksiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Hämet-Ahti, L. & Kurtto, A. & Lampinen, R. & Piirainen, M. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila., P. & Väre, H: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka, 2005, nro 21, s. 41–85. ISSN 0782-050X.
  • Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko (toim.): Vantaan luonto : kasvit. Vantaa: Vantaan kaupunki, 1996. ISBN 951-8959-47-1.
  • Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva: Ålands flora. Esbo: C-A. Hæggström, 2010. ISBN 978-952-92-7850-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Echium vulgare (TSN 31899) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Neidonkieli Kukkiva Niitty. Viitattu 8.5.2020.
  3. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 348–449.
  4. ↑ a b Neidonkieli, Echium vulgare LuontoPortti. Viitattu 8.5.2020.
  5. ↑ Kyläneidonkieli, Echium vulgare Puutarha.net. Viitattu 8.5.2020.
  6. ↑ Blåeld, Echium vulgare L. Den Virtuella Floran – Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.5.2020. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 349.
  8. ↑ Vantaan luonto: Kasvit 1996, s. 174.
  9. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Kyläneidonkielen (Echium vulgare) levinneisyys Suomessa Viitattu 8.5.2020
  10. ↑ Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen 2005, s. 68.
  11. ↑ Ålands flora 2010, s. 311.
  12. ↑ Voiko hunaja olla myrkyllistä? – Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y. www.hunaja.net. Viitattu 5.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyläneidonkieli&oldid=19507104”