Kuralanjärvi
| Kuralanjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Naantali |
| Koordinaatit | |
| Järvinumero | 95.110.1.012 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 8,1 m [1] |
| Rantaviiva | 1,78 km [2] |
| Pinta-ala | 0,13 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0003 km³ [3] (arvio) |
| Suurin syvyys | 3,4 m [3] |
 Kuralanjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kuralanjärvi on Naantalissa, entisen Rymättylän kunnan alueella, Otavan saarella sijaitseva pieni ja matala järvi. Sen pinta-ala on 13,2 hehtaaria, suurin syvyys 3,2 metriä ja valuma-alue 109 hehtaaria. Järvi on pahasti rehevöitynyt ja se kärsii happikadoista, sekä säännöllisesti esiintyvistä voimakkaista sinileväkukinnoista.[3]
Hydrologia ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järveen saapuu vuodessa vettä noin 283 400 m³ ja koko järven vesimassan viipymä on yksi vuosi. Järven tilavuudeksi on arvioitu pinta-alan ja keskisyvyyden mukaan 300 000 m³.[3] Muutaman sadan metrin päässä Kuralanjärven lounaispuolella sijaitseva 4,7 hehtaarin Tiskarin järvi laskee vetensä ojaa pitkin Kuralanjärveen. Kuralanjärvi laskee 44,7 hehtaarin kokoiseen Riiastenjärven ja sieltä edelleen mereen.[3]
Kuralanjärvi on pahasti rehevöitynyt ja kärsii happikadoista, sekä säännöllisesti esiintyvistä voimakkaista sinileväkukinnoista.[3] Järvellä on Lounais-Suomen pahin sinilevätilanne ja koko Suomen mittakaavassakin se on yksi pahimmista.[4] Järven sinilevien valtalaji on Anabaena, joka voi myös tuottaa myrkyllisiä kantoja.[5] Muita vallitsevia lajeja ovat Microcystis ja harvoin myrkyllinen Aphanizomenon. Itse asiassa järven kasviplankton koostuu lähes kokonaan sinilevistä.[6] Kuralanjärvi on sisäkuormitteinen järvi, ja sen pohjasta tulee runsaasti ravinteita.[4] Kuralanjärvi on ollut kymmeniä vuosia muun muassa ympäröivän varhaisperunan viljelyn ja sikalan takia voimakkaan ravinnekuormituksen alaisena. Järven vesi oli vielä 1960-luvulla juomakelpoista, mutta 1970-luvulla tapahtui ensimmäinen isompi kalakuolema ja 1980-luvulla alkoivat sinileväkukinnat.[6]
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ruovikkokartoituksessa Kuralanjärven eteläpäätyyn on merkitty laaja ruovikkoalue. Lisäksi ruovikkoa on laikuittain pohjois- ja luoteisosissa.[7] Järven keskellä on pieni muutamien neliömetrien kokoinen saari.[1]
Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuralanjärven ja Tiskarin välisen alueen läheisyydessä Prustivuorella, noin 200 metrin päässä Kuralanjärvestä, sijaitsee pronssikaudelle ajoitettu kiviröykkiö, jonka laajuus on 8,5×7,8 metriä.[8] Lisäksi noin 200 metriä Kuralanjärvestä kaakkoon sijaitsee kolme ajoittamatonta kiviröykkiötä.[9]
Pääasiassa 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta peräisin olevien isojakokarttojen pohjalta tehdyssä maisemahistoriakartassa Kuralanjärven pohjois- ja eteläranta olivat niittyjä. Peltoa oli vain pohjoisrannan ympäristössä, sekä etelärannan läheisyydessä. Haat olivat järven itä- ja länsipuolella.[10] Kuralanjärven ja Tiskarin välissä sijaitseva Peräniityn kiinteistö on seudullisesti rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja ympäristöllisesti arvokas kiinteistö. Sen torppa on perustettu vuonna 1886 ja päärakennus on 1800-luvun lopulta. Kuralanjärven läheisyydessä, etenkin sen pohjoisrannan tuntumassa on useita paikallisesti arvokkaita kiinteistöjä, joista osa niiden rakkennuksista on jopa 1700-luvulta peräisin.[11]
Nykyisin Kuralanjärven rannalla on muutamia taloja ja sen pohjois- ja länsirantaa reunustaa Kaastlantie. Pellot työntyvät rannan läheisyyteen, mutta etelä- ja kaakkoisranta on metsäistä kalliomaata.[1]
Kunnostus ja tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuralanjärveltä on kattava limnologinen tausta-aineisto ja se on ollut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen seurannassa noin 35 vuotta.[6] Järvi ei kuitenkaan kuulunut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen levähaittaseurannan vakiopaikkoihin, mutta on ollut jo vuosia mukana erilaisissa projekteissa.[12]
Kuralanjärvi oli vuonna 1995 tutkimusseurannassa ja vuoden 1996 maaliskuussa havaittiin koko kalakannan kuolleen happikatoon.[12] Keväällä kalojen pääsy järveen ojia pitkin estettiin ja järvi pysyikin lähes kalattomana kesän 1996. Sen seurauksena järven veden laatu ravinteisuuteen nähden parani merkittävästi. Se säilyi hyvänä vielä vuoden 1997 aikana, vaikka järveen oli vaeltanut paljon suurikokoisia ruutanoita.[13] Ensin tehokkaasti kasviplanktonia ja levämassaa syövät isot vesikirput valtasivat järven, minkä jälkeen kalasto palasi nopeasti takaisin, mukanaan aikaisempaa enemmän ahvenia, jotka pitävät särkikalaston paremmin kurissa.[12] Tuolloin Kuralanjärvi oli mukana kolmivuotisessa järvitutkimushankkeessa, jossa haettiin tutkittua tietoa ravintoketjukunnostuksen tehokkuudesta. Hanketta rahoitti Suomen Akatemian.[13]
Turun ammattikorkeakoulun ja Insinööritoimisto Saloy Oy:n yhteishankkeessa vuosina 2006 ja 2007 selvitettiin voidaanko sinilevän kulkeutumista rajoittaa suodatinkankaisilla rakenteilla ja voidaanko pieniä vesialueita tyhjentää sinilevästä.[14] Kuralanjärvellä kokeiltiin tuolloin sinilevän nuottausta, mutta se ei tuottanut pysyvää tulosta.[3] Vuosina 2008 ja 2009 Saloy jatkoi sinilevätutkimuksia järvellä. Vuonna 2009 järvelle rakennettiin kaksi puomeilla ja peitteilla rajattua allasta. Altaisiin ei päässyt pohjasta ravinteita ja niiden sinilevä lukuarvo oli seitsemän, kun muualla järvessä se oli 70. Mittauksia tehtiin automaattisilla sinilevämittareilla.[4] Tällä hetkellä Kuralanjärvi kuuluu Turun yliopiston Biologian laitoksen tutkimusprojektiin; vesistöjen ravintoverkkotutkimus ja rehevöityneiden järvien kunnostus.[15]
Järven kokonaisfosfori on vaihdellut 2000-luvulla 100–500 µg/l. Pohjanläheisessä vesikerroksessa liukoinen happi on ollut 2000-luvulla 0–11 mg/l. 2000-luvulla otetussa näytteessä a-klorofylli pitoisuus on ollut alimmillaan 0 µg/l ja parhaimmillaan vuonna 2008 yli 550 µg/l. Maankäyttömuotojen perusteella tehty karkea kuormitusselvitys osoittaa että yli puolet järven valuma-alueesta on metsää, ja noin neljännes peltoa. Maankäyttömuotojen perusteella fosfori- ja typpikuormituksesta valtaosa tulee pelloilta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 1.12.2010.
- ↑ a b Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.11.2010.
- ↑ a b c d e f g h Pöntinen, Oskari: Airiston-Velkuan kalastusalueen järvet (pdf) Airiston-Velkuan kalastusalue. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Rymättylän Kuralanjärvessä runsaasti sinilevää 2.7.2009. Turun Sanomat. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Järville toivotaan pysyviä parannuksia 23.5.2006. Turun Sanomat. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Lignell, Risto; Kankaanpää, Harri; Helminen, Harri & Liimo, Ville: Myrkyllisten sinilevien torjunta Kuralanjärvellä (pdf) 2010. Saloy Oy. Viitattu 1.12.2010.
- ↑ lounaispaikka.fi (Ruovikkokartoitus) Lounaispaikka. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 14.11.2010.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Prustivuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Meritalo ja Pohjatalo Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ lounaispaikka.fi (Maisemahistoriakartat) Lounaispaikka. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 14.11.2010.
- ↑ lounaispaikka.fi (Rakennusinventoinnit) Lounaispaikka. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 14.11.2010.
- ↑ a b c Hyytiäinen, Erja: Äkkipakkasten jääkansi veisi hapen matalien vesistöjen kaloilta 30.10.2006. Turun Sanomat. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Vismanen, Pirjo: Kalaston poisto parantaa järven kuin järven vettä 4.5.1999. Turun Sanomat. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sinilevän torjuntakeinoja tutkitaan Rymättylässä 14.8.2007. Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.12.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lappalainen, Janne: Biologian laitoksen tutkimusprojektit 29.11.2010. Turun yliopisto. Arkistoitu 6.2.2011. Viitattu 1.12.2010.