Kitasato Shibasaburō

Kitasato Shibasaburō

Kitasato Shibasaburō (jap. 北里 柴三郎; 29. tammikuuta 1853 Kitanosato, Higon provinssi – 13. kesäkuuta 1931 Tokio) oli japanilainen lääkäri ja bakteriologi, joka löysi ruttoa aiheuttavan Yersinia pestis -bakteerin samanaikaisesti Alexandre Yersinin kanssa vuonna 1894. Lisäksi Kitasato ja Emil von Behring löysivät vuonna 1890 yhdessä ensimmäisinä antitoksiinit ja kehittivät niiden avulla seerumihoitomenetelmät jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan.

Uran alku

Kitasato syntyi vuoristokylässä silloisessa Higon provinssissa nykyisen Kumamoton prefektuurin alueella. Hän oli kylän päällikön Kitasato Korenobun vanhin poika. Kitasato aloitti lääkärinopintonsa vuonna 1872 Igakushon opetussairaalassa, josta tuli sittemmin osa Kumamoton yliopistoa, tärkeimpänä opettajanaan hollantilainen lääkäri C. G. van Mansvelt. Tämän lähdettyä Igakushosta Kitasato siirtyi jatkamaan opintojaan Tokion yliopistoon, jossa hän suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1883. Hän työskenteli sen jälkeen Japanin sisäministeriön alaisessa keskusterveysvirastossa bakteriologista laboratoriota johtaneen apulaisprofessori Masanori Ogatan apulaisena. Nagasakissa vuonna 1884 puhjenneen koleraepidemian aikana Kitasaton on kerrottu havainnoineen mikroskoopilla koleraa aiheuttanutta ”pilkkubasillia”.

Työ Berliinissä ja paluu Japaniin

Kitasato työskenteli vuosina 1885–1891 Berliinissä Saksassa maailmankuulun bakteriologin Robert Kochin laboratoriossa Japanin terveysviraston tuella ja teki siellä Emil von Behringin kanssa uraauurtavaa tutkimusta. Vuonna 1889 julkaisemassaan artikkelissa Kitasato kuvasi kehittämäänsä menetelmää karjaeläinten ritinäruttoa aiheuttavan anaerobisen Clostridium chauvoei -bakteerin viljelyyn vetykaasun avulla. Samana vuonna hän onnistui luomaan ensimmäisen puhdasviljelmän jäykkäkouristusta aiheuttavasta Clostridium tetani -bakteerista kuumentamalla itiöitä sekaviljelmässä 80 °C:een, jolloin kuumuus tappoi muut bakteerit. Kitasato ja Behring havaitsivat, että tämän bakteerin erittämä toksiini aiheutti jäykkäkouristuksen oireet. Kitasato havaitsi myös, että laimentamalla toksiinia ei-tappavaksi ja ruiskuttamalla sitä eläimiin ne tulivat vähitellen immuuneiksi myös normaalisti tappavalle altistukselle.

Kitasato laboratoriossa 1890-luvulla.

Vuonna 1890 Kitasato ja Behring löysivät keinon tuottaa passiivinen immuniteetti jäykkäkouristusta vastaan ruiskuttamalla laimennetulle toksiinille altistetun eläimen veren tuottamaa antitoksiinia sisältävää seerumia tartunnan saaneeseen ei-immuuniin eläimeen. He onnistuivat soveltamaan tätä seerumihoidoksi nimeämäänsä menetelmää myös kurkkumätään. He ottivat käyttöön käsitteen ”antitoksiini”, ja heidän samana vuonna julkaisemansa tutkimus merkitsi serologian lähtölaukausta. Kitasato kirjoitti artikkelin jäykkäkouristusta koskeneen pääosan. Hän löysi myöhemmin myös pernaruton antitoksiinin. Seerumihoitoa käytettiin ensi kerran kurkkumätään sairastuneen ihmisen parantamiseen Saksassa vuonna 1891.

Behring sai seerumihoidon kehittämisestä vuonna 1901 ensimmäisen lääketieteen Nobel-palkinnon. Palkintoa harkittiin samalla myös Kitasatolle, mutta sitä ei tuolloin ollut tapana jakaa usealle henkilölle yhtä aikaa.

Kitasato tutki Saksassa myös Kochin vuonna 1890 kehittämää tuberkuliinia Japanin keisarihuoneen taloudellisella tuella. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1891 ja sai Saksassa professorin arvonimen vuonna 1892. Palattuaan samana vuonna Japaniin Kitasato perusti Fukuzawa Yukichin ja liikemies Ichizaemon Morimuran taloudellisella tuella uuden tartuntatautien instituutin ja toimi sen johtajana. Instituutti liitettiin terveysviraston alaisuuteen vuonna 1899. Vuodesta 1893 Kitasato johti myös perustamaansa Yojoen-tuberkuloosiparantolaa.

Ruttobakteerin löytäminen

Kun Kiinassa vuonna 1894 puhkesi suuri paiseruttoepidemia, Japanin hallitus lähetti Kitasaton Hongkongiin tutkimaan sitä. Vain kolme päivää hänen jälkeensä kaupunkiin saapui samassa tarkoituksessa Ranskan siirtomaahallinnon palveluksessa ollut sveitsiläissyntyinen bakteriologi Alexandre Yersin. Epidemian tutkimisesta Hongkongissa vastannut brittilääkäri James A. Lowson määräsi kaikki ruttoon kuolleiden ruumiit annettaviksi Kitasatolle, mutta sekä Kitasato että Yersin löysivät ruttoa aiheuttavan Pasteurella pestis -bakteerin itsenäisesti lähes yhtä aikaa. Kitasato julkaisi tutkimustuloksensa Lowsonin kanssa ennen Yersiniä, joten britit väittivät Kitasatoa ja ranskalaiset Yersiniä bakteerin ensimmäiseksi löytäjäksi. Kitasato antoi vuonna 1925 kunnian löydöstä kokonaan Yersinille, ja bakteeri nimettiin lopulta tämän mukaan Yersinia pestikseksi.

Kitasaton esittämät kuvaukset ruttobakteerista sisälsivät ristiriitaisuuksia, jotka nostattivat epäilyjä. Vuonna 1976 joukko mikrobiologeja tuli siihen tulokseen, että Kitasaton bakteeriviljelmä oli pneumokokin kontaminoima, mutta hän oli joka tapauksessa onnistunut eristämään ja kuvaamaan oikean bakteerin.

Myöhempi ura

Kun Kitasaton perustama tartuntatautien instituutti vuonna 1914 siirrettiin Japanin opetusministeiön alaisuuteen, hän erosi vastalauseena sen johdosta ja perusti nimeään kantaneen Kitasato-instituutin, jonka palvelukseen pääosa henkilökunnasta siirtyi. Kitasato toimi vuosina 1917–1928 Keiō-yliopiston lääketieteellisen korkeakoulun ensimmäisenä dekaanina, ja hänet valittiin vuonna 1923 perustetun Japanin lääkäriyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuonna 1918 puhjenneen espanjantautipandemian aikana Kitasato yritti huonolla menestyksellä kehittää rokotetta influenssaa vastaan. Monien aikalaistensa tavoin hän luuli virheellisesti influenssaa bakteerin aiheuttamaksi, sillä viruksia ei tuolloin vielä tunnettu kunnolla.

Kitasato nimitettiin vuonna 1917 Japanin parlamentin ylähuoneeseen ja keisari Yoshihito antoi hänelle vuonna 1924 paronin (danshaku) aatelisarvon. Ison-Britannian kuninkaallinen terveysinstituutti myönsi Kitasatolle Harben-kultamitalin vuonna 1925, minkä ohella hänet valittiin monien ulkomaisten akatemioiden ja tieteellisten seurojen kunniajäseneksi. Hän perusti myös kuumemittareita valmistavan Terumo-yhtiön vuonna 1921. Kitasato kuoli vuonna 1931.

Kitasaton tunnettuihin oppilaisiin kuuluivat Kiyoshi Shiga, joka löysi hänen alaisuudessaan punatautia aiheuttavan bakteerin, sekä Sahachirō Hata.

Muistaminen

Kitasaton kuva tuhannen jenin setelissä.

Kitasaton mukaan on nimetty 1960-luvulla perustettu Kitasato-yliopisto. Hänen kuvansa on vuonna 2024 käyttöön otetussa tuhannen Japanin jenin setelissä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kitasato Shibasaburō Wikimedia Commonsissa