Kishu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kishu

Kishu.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Japani
Määrä Suomessa 13 yksilöä
Rodun syntyaika hyvin vanha
Alkuperäinen käyttö villisian, peuran ja karhun metsästys
Nykyinen käyttö villisian ja peuran metsästys sekä seurakoira
Elinikä 13-16 vuotta
Muita nimityksiä Kishu Inu, Kyushu
FCI-luokitus Ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino 15-27 kg
Säkäkorkeus 43-56cm
Väritys lähinnä vain valkoinen

Kishu on melko harvinainen japanilainen koirarotu. Se on yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta, ja kuuluu keskikokoisiin shika inu -rotuihin. Japanissa se on kaikkein suosituin shika inu, mutta muualla maailmassa harvinainen.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kishu on keskikokoinen pystykorva, joka muistuttaa muista shika inuista eniten shikokua. Se on voimakas, lihaksikas, tiivisrakenteinen, jalomuotoinen, hyväluustoinen ja tasapainoinen. Kirsu on yleensä musta, mutta myös lihanvärinen sallitaan valkoisilla koirilla. Purenta on leikkaava, kuten pystykorvilla yleensä. Tummanruskeat silmät ovat kolmiomaiset ja melko pienet. Pystyt korvat ovat eteenpäin suuntautuneet ja pienet. Se on lyhytselkäinen, syvärintainen ja leveälanteinen. Vatsaviiva on ylösvetäytynyt. Häntä voi olla joko sirpinmuotoinen tai selän päälle kiertynyt. Alun perin esiintyi useita värejä, kuten monivärinen seesamin, brindlen tai punaisen värisin merkein, mutta myöhemmin vain yksivärisyys sallittiin ja nykyisin esiintyy lähinnä vain valkoisia koiria.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kishu on tyyni, rauhallinen, omanarvontuntoinen, uskollinen ja valpas. Japanin karuilla vuoristoseuduilla vaadittu sitkeys näkyy yhä sen luonteessa. Se on yhden miehen koira, ja omistajalleen uskollinen. Kishut ovat hyvin itsepäisiä, dominoivia, omapäisiä ja valppaita, joten ne tarvitsevat johdonmukaisen koulutuksen. Vieraisiin ne suhtautuvat varautuen. Rotu ovat hyvin rohkea ja ketterä, mutta myös siisti, ja hiljainen. Se sopii kuitenkin myös vahtikoiraksi. Kishuilla on tapa pitää silmällä mitä ympärillä tapahtuu, joten ne saattavatkin kavuta mahdollisimman korkealle paikalle tarkkailemaan ympäristöään.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kishut polveutuvat vanhoista, keskikokoisista koirista, joita oli entisaikoina Japanissa. Rotu muotoutui Kishun vuoristoalueella Wakayaman ja Mien maakunnissa. Kishu on erittäin vanha rotu ja monien lähteiden mukaan jopa vanhempia kuin Akita tai Shiba. Alkuaikoina näiden koirien karvapeitteessä oli selvät värimerkit esim. punainen, seesami ja juovikas (brindle). Kuitenkin vuodesta 1934 lähtien tälle rodulle hyväksyttiin vain yksivärinen karvapeite. Värimerkilliset karvapeitteet katosivat rodusta vuoteen 1945 mennessä, eikä niitä enää ilmennyt. Kishuja käytetään metsästykseen, nykyisin pääasiassa villisian, mutta aikoinaan myös peuran. Rotu sai nimensä alueen mukaan, jossa se oli kehittynyt. Se nimettiin ”kansallisaarteeksi” vuonna 1934.

Kishu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka hokkaido ja kainkoira tuotiin Suomeen keskikokoisista japanilaisista pystykorvista ensimmäisinä, kishu on nykyisin niistä yleisin: Suomessa on tällä hetkellä rekisteröity 13 koiraa.[1] Ensimmäinen yksilö tuotiin tänne vuonna 2010 Alankomaista of Mogeki -kennelistä.[2] Samasta kennelistä on sittemmin tuotu kolme koiraa lisää[3][4], minkä lisäksi Japanista on tuotu yksi Ise Yamatosou -kennelistä[4] ja Tsekistä kaksi Gentle Heart -kennelistä[5]. Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa pentue syntyi vuoden 2012 lopulla Hokuoukensha No -kenneliin.[6] Vuoden 2013 lopussa tuotiin Japanista yksi uros lisää rikastuttamaan suomen Kishukantaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]