Keltainen kuningas
Keltainen kuningas | |
---|---|
The King in Yellow | |
Vuoden 1895 ensipainos. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Robert W. Chambers |
Kieli | englanti |
Genre |
kauhu fantasia dekadenssi |
Kustantaja | F. Tennyson Neely |
Julkaistu | 1895 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 316 |
Suomennos | |
Suomentaja | Jussi Korhonen |
Kustantaja | Basam Books |
Julkaistu | 2014 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 312 |
ISBN | 978-952-260-302-9 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Keltainen kuningas (engl. The King in Yellow) on Robert W. Chambersin kirjoittama 1895 julkaistu novellikokoelma, jonka tarinat yhdistelevät kauhua ja fantasiaa. Osa kertomuksista edustaa myös dekadenssia. Osaa kokoelman novelleja yhdistää toistuvana elementtinä Keltainen kuningas -niminen näytelmä, jonka lukeminen ajaa hulluuteen.[1]
Kertomukset ovat saaneet vaikutteita kahdelta taholta, joista toinen on symbolismia lähellä oleva ranskalainen kirjailija Théophile Gautier. Toinen on yhdysvaltalainen kyyninen kauhuklassikko Ambrose Bierce, jonka tarinoista ovat peräisin "Garcoise" ja "Hali". Mutta Chambers on kuitenkin omaperäinen kirjailija. Parnasson artikkelisssaan Juri Nummelin pitää parhaana aiemminkin suomeksi julkaistua "Maineiden paikkaajaa" (nimellä "Maineen korjaaja" kauhukokoelmassa Amerikkalaiset aaveet, WSOY 1995), tulevaisuuskuvitelmaa, jossa Yhdysvalloista on tullut aristokratia.[1]
Kirja nousi odottamattomaan suosioon 2014, kun True Detective -televisiosarja lainasi siitä juonielementtejä, kuten Keltaisen kuninkaan sekä salaperäisen Carcosan kuningaskunnan. Teoksesta otettiin uusia painoksia, ja suomennos ilmestyi samana vuonna. Nummelin kiittää Korhosen suomennosta sujuvaksi ja sävykkääksi, tylsissäkin novelleissa.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltainen kuningas sisältää kymmenen novellia, joista neljää ensimmäistä yhdistää viittaukset Keltaiseen kuninkaaseen, hänestä kertovaan näytelmään sekä salaperäiseen Carcosan kuningaskuntaan. Muut tarinat käsittelevät muun muassa nuorta ja boheemia kaupunkielämää Pariisin Latinalaiskorttelissa.[2] Niitä Nummelin luonnehtii romantiikkaan kallistuviksi novelleiksi, jotka muistuttavat Chambersin myöhempiä romanttisia tarinoita, ja niiden "sävyt ja henkilöt maistuvat väljähtyneiltä", kuten Nummelin sanoo.[1]
Kokoelman halkaisijana on proosarunosikermä Profeetan paratiisi, joka sijoittuu tyylillisesti symbolismiin ja jossa hän käyttää tyylikeinoina toistoa ja symmetriaa. Siinä vastakohtaisuudet, kuolema ja rakkaus, kasvot ja peili, tunnustukset ja valheet, käyvät kisailua. Vaikutteita runot ovat saaneet Charles Baudelairen Pariisin ikävästä, ja Juri Nummelinin mukaan lyhyet runot tuntuvat ennakoivan Franz Kafkaa.[1]
Novellit ja runosarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Maineiden paikkaaja” (”The Repairer of Reputations”)
- ”Naamio” (”The Mask”)
- ”Lohikäärmeen pihalla” (”In the Court of the Dragon”)
- ”Keltainen Merkki” (”The Yellow Sign”)
- ”Demoiselle d'Ys” (”The Demoiselle d'Ys”)
- ”Profeetan paratiisi” (”The Prophets’ Paradise”) proosarunoja
- ”Neljän tuulen katu” (”The Street of the Four Winds”)
- ”Ensimmäisen ammuksen katu” (”The Street of the First Shell”)
- ”Niittyjen neidon katu” (”The Street of Our Lady of the Fields”)
- ”Rue Barrée” (”Rue Barrée”)
Kirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chambers lainasi Carcosan, Halin sekä Hasturin nimet Ambrose Biercen novelleista ”An Inhabitant of Carcosa” ja ”Haïta the Shepherd”. Nimien lisäksi Chambers ei ilmeisesti lainannut tarinoista muita elementtejä. ”Haïta the Shepherdissä” Hastur on paimenten jumala, mutta paikannimi Chambersin tarinassa ”Maineiden paikkaaja”.[3]
Kirjailija ja tutkija Brian Stableford huomauttaa, että novelli ”Demoiselle d'Ys” on saanut vaikutteita Théophile Gautierin tarinoista, kuten ”Arria Marcellasta” (1852). Molemmissa tarinoissa esiintyy aikamatkustuksen mahdollistama romanssi.[4]
Vastaanotto ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltainen kuningas oli tuttu teos kauhukirjailija H. P. Lovecraftille ja tämän tuttavapiirille, jotka yhteistoimin yhdistivät novellien elementtejä omiin tarinoihinsa.[2] Lovecraft luki teoksen 1927,[5] ja lainasi siitä tapahtumapaikkoja ja motiiveja novelliinsa ”Kuiskaus pimeässä” (1931), mainiten Halin järven sekä Keltaisen merkin.[6] Esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa (1945) Lovecraft kirjoittaa, että Keltainen kuningas ”saavuttaa aidon kosmisen pelon merkittäviä korkeuksia huolimatta sen epätasaisesta toteutuksesta.”[7]
Novellikokoelma nousi odottamattomaan uuteen suosioon 2014, kun HBO:n tuottama True Detective -rikossarja käytti hyväkseen sen kauhuelementtejä, nimittäin Keltaista kuningasta sekä salamyhkäistä, ”taivaan mustien tähtien peittämää” Carcosan kaupunkia.[2][8]
Tähtivaeltajan (1/2015) arviossa Shimo Suntio kuvaa Keltaista kuningasta sukellukseksi ”19. vuosisadan lopun boheemielämään”. Hän arvioi, ettei sitä suotta kutsuta yhdeksi kauhukirjallisuuden klassikoista. Suntiosta novelleista puuttuu kuitenkin jonkin verran ”potkua”, jota voisi nykykirjallisuudelta odottaa, mutta arvostelu on kuitenkin myönteinen.[2]
Novellien miljöö ja hahmot ovat antaneet innoitusta heavy metal -muusikoille.[2] Esimerkiksi ruotsalainen black metal -yhtye Bathory lainasi ”Maineiden paikkaajan” alussa esiintyvän ”Cassildan laulun” säkeistöjä albumillaan Blood Fire Death.[9]
Raymond Chandler on kunnianosoitukseksi Chambersille nimennyt yhden novellinsa Keltaiseksi kuninkaaksi.[1]
Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaisen kuninkaan on suomentanut Jussi Korhonen, ja käännöksen on julkaissut Basam Books vuonna 2014. Käännös oli Tähtifantasia-palkintoehdokas vuonna 2015.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joshi, S. T & Schultz, David E.: An H. P. Lovecraft Encyclopedia. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 2001. ISBN 978-0-313-31578-7 (englanniksi)
- Joshi, S. T. (toim.): The Yellow Sign and Other Stories. Oakland, Kalifornia: Chaosium, 2000. ISBN 978-1-56882-126-9 (englanniksi)
- Pearsall, Anthony B.: The Lovecraft Lexicon. Temple, Arizona: New Falcon, 2001. ISBN 0-313-31578-7 (englanniksi)
- Lovecraft, H. P, ”Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa” (1945) teoksessa Sadelehto, Markku (toim.): Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia. Suomentanut Rosvall, Matti & Sadelehto, Markku. Jalava, 2014. ISBN 978-951-887-627-7
- Frank N. Magill (toim.): Survey of Modern Fantasy Literature, vol. 2. Englewood Cliffs, New Jersey: Salem Press, Inc., 1983. ISBN 0-89356-450-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Juri Nummelin: Keltaisen kuninkaan isä. Parnasso 3/2015 s. 56–57
- ↑ a b c d e Suntila, Shimo: Keltainen kuningas. Tähtivaeltaja, 2015, nro 1, s. 32. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ Joshi 2000, s. xiv.
- ↑ Stableford 1983, s. 844–847.
- ↑ Joshi & Schultz 2001, s. 38.
- ↑ Pearsall 2001, s. 436.
- ↑ Lovecraft 1945, s. 279–280.
- ↑ a b Keltainen kuningas Risingshadow. Arkistoitu 15.10.2022. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ Bathroy: Blood Fire Death - Vinyl (Vanhentunut linkki) Tigernet. Arkistoitu 26.5.2021. Viitattu 15.10.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keltainen kuningas Wikimedia Commonsissa
- Lisää luettavaa aiheesta The King in Yellow on Wikiaineistossa (englanniksi)