Katalat pyörteet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sandersonin väittämien "katalien pyörteiden" sijainnit maailman kartalla

Katalat pyörteet on yleensä näennäistieteenä pidetty ajatus, jonka mukaan maapallolla olisi 12 Bermudan kolmiota, Paholaisen merta ja Etelä-Atlantin anomaliaa muistuttavaa aluetta. Pyörteet aiheuttaisivat lentokoneiden ja laivojen katoamisia, kompassihäiriöitä ja muita outoja ilmiöitä. Molemmilla navoilla olisi mystinen pyörre, ja hieman kääntöpiirien ulkopuolella pyörteitä 72 pituusasteen välein. (Tarkemmin: ne sijaitsisivat noin 26,5 °pohjoista tai eteläistä leveyttä, minkä kulman tangentti on 0,5.) Tällöin pyörteiden paikoista syntyisi maan sisään säännöllinen ikosaedri. Ajatuksen esitti vuonna 1972 amerikkalainen Ivan T. Sanderson Saga-aikakauslehdessä artikkelissa "The Twelve Devil’s Graveyards Around the World" ("Kaksitoista paholaisen hautausmaata maapallollamme").

Myöhempiä väitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieman myöhemmin kolme venäläistä kirjoittajaa Nikolai Gontšarov, Vjatšeslav Morotšov ja Valeri Makarov julkaisivat Himja i Žizn -lehdessä pyörteisiin liittyvän artikkelin, jossa Maa oletettiin suureksi kiteeksi, ja kosminen energia muodostaisi 62 risteyspaikkaa viisikulmion muotoisille laatoille. Näistä 12 olisi samoja kuin Sandersinin ikosaedrin kärjet, 20 taas vastaisi niiden muodostaman ikosaedrin sivutahkojen keskipisteitä ja loput 30 sen särmien keskipisteitä. Heille tuli mieleen ajatus, yhdistäisikö jokin geometrinen kuvio huomattavia historiallisia paikkoja eri puolilla maapalloa. He totesivatkin, että monet maailman vanhimpien korkeakulttuurien synnyinseudut sijaitsevat lähellä joko Sandersonin ikosaedrin kärkiä eli "katalia pyörteitä" taikka sen tahkojen tai särmien keskipisteitä (esimerkiksi Induksen suisto ja Pääsiäissaari ovat lähellä sen kärkiä, Inka­valta­kunnan keskus Peru sen sijaan lähellä sivutahkon ja Egypti särmän keskipistettä), ja heidän mukaansa muinaiset ihmiset olisivat vaistomaisesti pitäneet tällaisia paikkoja muita tärkeämpinä.[1] Jotkin erikoiset luonnon­muodostumatkin kuten Baikaljärvi sijaitsevat lähellä sivutahkojen keskipisteitä.[1]

Sandersonin mukaan oudot ilmiöt johtuisivat ilma- ja merivirtojen törmäilyistä. Mutta myöhemmin ajatukseen on lisätty mystisempiä ulottuvuuksia. Nämä pyörrealueet mainitsee muun muassa Charles Berlitz kirjassaan Bermudan kolmio. Kriitikoiden mukaan laivojen katoamiset selittyivät myrskyillä, kadonneeksi väitettyä laivaa ei ollut ja katoaminen toisaalla oli mysteerikirjailijan teoksessa siirretty mystiseksi väitetylle alueelle.

Ivan T. Sandersonin esittämää alkuperäistä ajatusta ovat laajentaneet muun muassa William Becker ja Bethe Hagens[2][3]. Komsomolskaja Pravdassa esitettiin jopa hypoteesi, jonka mukaan Maa olisi alkujaan ollut ikosaedrin muotoinen ja vasta vähitellen pyöristynyt pallomaiseksi ja että alkuperäinen kuvio olisi yhä nähtävissä kahtenatoista viisikulmaisena laattana, jotka peittäisivät maapallon. Ajatusta pidetään kuitenkin erittäin epäuskottavana jo siitä syystä, että vaikka näin olisikin, mannerliikunnot olisivat aikojen kuluessa hajottaneet monitahokkaan alkuperäisen symmetrian.[1]

Myös ei-säännöllisiä pyörreajatuksia on esitetty[4].

Sandersonin katalat pyörteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandersonin esittämät laivojen ja lentokoneiden hautausmaat sijaitsevat hänen mukaansa maapallon sisään piirretyn säännöllisen ikosaedrin kärjissä seuraavasti:

  1. 90°N – Pohjoisnapa
  2. 26,5°N, 2°W – Algerian Sahara
  3. 26,5°N, 70°E – Induksen suisto
  4. 26,5°N, 142°E – Tyynimeri Japanin eteläpuolella (ns. Paholaisen meri)
  5. 26,5°N, 146°W – Tyynimeri lähellä Havaijia
  6. 26,5°N, 74°W – Atlantti Floridan eteläpuolella, Bermudan kolmio
  7. 26,5°S, 34°E – Eteläinen Afrikka, lähinnä Zimbabwe
  8. 26,5°S, 106°E – Itäinen Intian valtameri lähellä Australiaa
  9. 26,5°S, 178°E – Läntinen Tyynimeri lähellä Fidži-saaria (Uudesta-Seelannista pohjoiseen)
  10. 26,5°S, 110°W – Kaakkoinen Tyynimeri lähellä Pääsiäissaarta
  11. 26,5°S, 38°W – Atlantti lähellä Brasilian rannikkoa.
  12. 90°S – Etelänapa

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Francis Hitching: ”Kristalliplaneetta”, Arvoitukselliset tapahtumat, s. 56–57. Suom. Anja Aatola. Karisto, 1981. ISBN 951-23-1816-4.
  2. http://www.crystalinks.com/grids.html Earth's Grids - Typography
  3. Becker / Hagens: The Global Grid Solution
  4. The Science Behind Earth Magic

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]