Etelä-Atlantin anomalia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Atlantin anomalia noin 560 kilometrin korkeudesta katsottuna.[1]

Etelä-Atlantin anomalia on alue, jolla maapallon sisempi Van Allenin vyöhyke tulee lähimmäksi maapallon pintaa, eli noin 200 kilometrin päähän siitä. Tämä johtaa energiahiukkasten suurempaan sisäänvirtaukseen alueella ja altistaa kiertävät satelliitit korkeammalle säteilypitoisuudelle. Ilmiön aiheuttaa se, että maapallo ja sen magneettiset dipolit eivät ole samankeskisiä. Etelä-Atlantin anomalia on se maapalloa ympäröivä alue, jolla Maan magneettikenttä on heikoimmillaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ROSAT SAA heasarc.gsfc.nasa.gov.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.