One Laptop per Child

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
One Laptop per Child
OLPC logo.png
Perustettu tammikuu 2005
Kotipaikka Yhdysvallat
Puheenjohtaja Nicholas Negroponte
Sivusto www.onelaptopperchild.org
Sadan dollarin kannettavan esituotantomalli
Ensimmäinen toimiva prototyyppi 100 dollarin kannettavasta

One Laptop per Child, OLPC, ('Kannettava tietokone jokaiselle lapselle') on yleishyödyllinen yhdysvaltalainen järjestö. Tavoitteena on tarjota ensisijaisesti vähentää digitaalista kuilua ja parantaa vähäosaisten lasten koulutusta.[1] Kannettavilla tietokoneilla lapsilla olisi pääsy tietoon ja mahdollisuus opiskella riippumatta fyysisestä sijainnista tai taloudellisesta tilanteesta.[1]

Järjestön perusti MIT Media Labsin Nicholas Negroponte vuonna 2005.[2][1] Negroponten mukaan OLPC-projekti on koulutusprojekti, ei tietokoneprojekti.[1] Projektiin liittyivät useat yritykset kuten AMD, Brightstar Corporation, Chi Mei, Google, Marvell Technology Group, News Corporation, Nortel Networks ja Quanta Computer.[1] Yrityssponsorit tukivat projektia 20 miljoonalla dollarilla sekä jatkuvalla kehitysyhteistyöllä.[1]

Järjestön alkuperäinen tavoite oli 100 dollarin hintaisen kannettavan tietokoneen jakaminen lapsille.[1] Tietokone on suunniteltu vahvistetuksi tietokoneeksi, joka kuluttaisi hyvin vähän virtaa ja jota voisi käyttää suorassa auringonvalossa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdyvalloissa Bill Clinton popularisoi 1990-luvulla ajatuksen digitaalisesta kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä, joka johti henkilökohtaisten tietokoneiden jakamiseen.[2] Negroponte oli kiinnostuneempi tavoittamaan oppilaat, jotka eivät koskaan olleet nähneet kannettavaa tietokonetta ja aloitti vaimonsa kanssa koulun Kamputseassa.[2] Lapset käyttivät tietokoneita valaistakseen kotiaan joissa ei ollut sähköä ja lapset opettivat perheitään käyttämään tietokonetta.[1] Osallistuminen koulunkäyntiin myös kasvoi merkittävästi.[1] Negroponten mukaan koulu oli menestys, mutta kehittyvässä maailmassa ei ollut varaa samaan laitteistoon.[2]

Negroponten ajatuksena oli, lapsien oli omistettava laitteet henkilökohtaisesti jotta he huolehtisivat niistä.[2] Ja heidän pitäisi pystyä käyttämään niitä kaikkialla myös ilman opettajan valvontaa.[2] Negroponte viittasi Sugata Mitran "tietokone seinässä" -kokeeseen, jossa lapset opettivat itselleen tietokoneen käyttöä Delhin slummeissa.[2] Tietokoneet pitäisi jakaa lapsille luokkahuoneessa käyttämisen sijaan jotta heillä olisi enemmän tilaisuutta käyttää niitä.[1] Tämä myös lisäisi vertaiskoulutusta ja oppimista, koska lapset voisivat opettaa toisiaan ja perhettään oppimistaan asioista.[1]

Negroponte ja YK:n Kofi Annan esittelivät vuonna 2005 ensimmäistä toimivaa prototyyppiä.[2][3]

OLPC Foundation jakaantui vuonna 2014, ja OLPC News lopetettiin.[2][4] Nicaragualainen Zamora Terán Foundation osti 2015 OLPC Associationin.[2] Uusi OLPC keskittyy kannettavien saamisesta epäpoliittisille organisaatioille ja päivittävänsä laitteistoa vain, kun se on ehdottomasti tarpeellista.[2]

OLPC on ilmoittanut jakaneensa syyskuuhun 2015 mennessä yli kolme miljoonaa tietokonetta.[5]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs tietokoneen suunnittelutavoitteista oli kestävä tietokone, jota lapset voisivat käyttää kaikkialla eikä vain luokkahuoneissa.[2] Tietokone oli tarkoitettu sähkökirjaksi, yksinkertaiseksi pelikonsoliksi ja pieneksi televisioksi.[2]

Tavoite oli 100 dollarin kannettava tietokone, jossa olisi tavallisen tietokoneen ominaisuudet mutta olisi vähävirtainen ja kestävä, jotta lapset voisivat ladata sen ja käyttää luokkahuoneiden ulkopuolella.[2] Verkkoyhteys olisi jaettavissa koneiden kesken ja Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä sallisi lapsille täyden pääsyn tietokoneeseen.[2] Tavoitteena oli, että hinta laskisi edelleen.[2]

Tietokone suunniteltiin ladattavaksi käsiveivillä, jota lapsikin voisi käyttää.[2] Käsiveiviä kuitenkaan ei julkaistu vaan mukaan tuli normaali laturi: veivi rasitti laitteen runkoa ja vaati lapselta energiaa, jota ei ollut varaa käyttää.[2]

Tietokoneen näyttö voi vaihtaa väritilasta mustavalkoiseen, jolloin näyttö kuluttaa virtaa vain murto-osan.[2] Tietokoneen hinta halpeni 130 dollariin mutta koneen kestävyyttä arvosteltiin.[2] Joitakin osia valmistettiin vain tätä laitetta varten, ja ne olivat siten kalliita.[2] Hinta nousi 180 dollariin.[2]

Kymmenen vuotta tietokoneen julkistamisen jälkeen sitä valmistettiin edelleen.[2]

OLPC XO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneen suunnittelijoihin kuului Yves Béhar, jonka mukaan ryhmä käytti vuoden prototyyppien lähettämiseen ympäri maailmaa palautteen saamiseksi.[2] OLPC teki sopimuksen valmistuksesta taiwanilaisen Quantan kanssa, jonka perustaja Barry Lam oli kiinnostunut projektin tavoitteesta.[2] Tietokone oli tarkoitus julkistaa vuoden 2006 loppuun mennessä.[2] Mallin ensimmäinen nimi on XO-1.[2] Tietokoneessa oli Mary Lou Jepsenin suunnittelema nestekidenäyttö ja kääntyvä "kaula" tavallisen saranan sijaan.[2] Erityisominaisuutena näyttö voi pysyä aktiivisena kun prosessori pysäytetään virran säästämiseksi.[1]

Ensimmäisessä mallissa XO-1 on 700 MHz:in AMD Geode LX-700 -suoritin, 256 megatavua RAM-muistia ja yhden gigatavun Flash-muisti.[2][6] Tietokoneessa on sisäänrakennettu tuki langattomalle verkolle.[6]

Tietokoneessa käytetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Käyttöjärjestelmä perustuu Fedora Core -Linux-jakeluun, jonka käyttöliittymänä toimii Red Hatin Python-kielellä kehittämä Sugar.[7] Tietokoneessa on mukana Mozilla Firefox verkkoselaimen erikoisversio ja Abiword tekstinkäsittelyohjelma.[6] Flash-pohjaisella ROM-muistilla on LinuxBIOS.[6] OLPC aloitti yhteistyön Microsoftin kanssa 2008 saadakseen XO-tietokoneille Linuxin lisäksi myös tuen Windows-käyttöjärjestelmälle.[8] Windows XP:tä käyttävä malli ei edennyt testierää pidemmälle, ja tietokoneet käyttävät edelleen Sugaria.[2]

Projekti ilmoitti toukokuussa 2008 kaksinäyttöisestä XO-2:sta, mutta malli ei edennyt Yhdysvaltojen ajauduttua pankkikriisiin.[2]

Vuonna 2009 uutisoitiin XO 1.5-mallista, jossa on yhden gigahertsin kellotaajuudella toimiva VIA C7-M -suoritin.[9]

Androidiin perustuvien laitteiden kehittyessä aurinkoenergiaa käyttävän XO-3 taulutietokoneen kehitys peruttiin.[2]

Vuonna 2013 Yhdysvalloissa julkaistussa taulutietokoneessa oli Android-laitteen ympärillä muovikuoret.[2] XO-4-mallissa oli uusia komponentteja ja valinnainen kosketusnäyttö.[2] XO Laptop Touch käyttää ARM-suoritinta virrankulutuksen merkittävään pienentämiseen, sisältää yhdestä kahteen gigatavua RAM-muistia ja neljästä kahdeksaan gigatavua tallennustilaa eMMC Flash-muistilla.[10]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkeesta pois jääneet suuret tietotekniikkayhtiöt Intel ja Microsoft ovat pyrkineet vaikuttamaan projektiin tuodakseen siihen omaa teknologiaansa. Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmän ajaminen vaatisi laitteelta vähintään kaksinkertaista muistin määrää ja puolitoistakertaista tallennuskapasiteettia. Bill Gates arvostelikin laitetta alitehoiseksi.[11][12]

Hankkeeseen lähti myöhemmin mukaan myös Intel. Se kehitti kuitenkin omaa vastaavaa Classmate-PC:tään ja yritti saada XO-1:n ostajia siirtymään siihen perustellen vielä OLPC-tilauksen vahvistuttuakin sillä, että koneessa oli vikoja. Myöhemmin paljastui, että hanketta arvostellut OLPC-News-sivustoa ylläpiti Intelin kilpailevan projektin työntekijä.[13][14][15][16]

Myös Applen Steve Jobs tarjosi yrityksensä Mac OS X -käyttöjärjestelmäänsä ilmaiseksi projektin käyttöön, mutta OLPC kieltäytyi tarjouksesta.[17]

Projektia on arvosteltu myös teknologiakeskeisyydestä ja idealismista ja epärealististen odotuksien asettamisesta.[2]

Michael Dellin mukaan lapset tarvitsevat ruokaa ja lääkkeitä tietokoneiden sijaan, mutta Negroponten mukaan kyse on koulutuksesta ("Substitute the word 'education' for 'laptop'").[18]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halukkaat ostajamaat ovat usein kysyneet voisiko tietokonetta valmistaa omassa maassa.[2] Projekti ei ollut varautunut poliittisiin näkökohtiin vaan keskittyi enemmän pölyä ja kolhuja kestävän laitteen suunnitteluun.[2] Eräissä maissa puhtaan veden saaminen ja oikeat koulut ovat suurempi ongelma.[2] Pitkän aikavälin vaikutuksesta koulutukseen on hyvin vähän varmaa tietoa.[2] Kannettavien hyötyä kuitenkin on korostettu sillä, ettei opettajien koulutukseen panostaminen auta kun palkatut opettajat eivät ilmesty paikalle ja opettajat ovat lukutaidottomia. Pääsy informaatioon mahdollistaisi itse oppimisen.[2]

Etelä-Amerikkaan on myyty koneita, mutta katkonainen sähkönjakelu sekä tuen ja koulutuksen puute opettajille ovat olleet ongelmana.[2]

Kokeiluna OLPC jakoi Motorola Xoom -taulutietokoneita Etiopiassa.[2] Pian lapset olivat oppineet kirjaimet ja myöhemmin oppineet poistamaan ohjelmiston, joka kytkee kameran pois käytöstä.[2]

OLPC-projektiin liittyvän ohjelmat ovat jakaneet tietokoneita, joissa on artikkeleita Wikipediasta, opetusvideoita Khan Academysta ja paikallisiin koulutusohjelmiin muokattua materiaalia.[2] Tietokoneet on suunnattu lapsille ja opettajille, joilla ei ole vakaata Internet-yhteyttä, ja niitä voi käyttää ilman kannettavaa tai taulutietokonetta.[2] Nepalissa ja Ruandassa laitteet eivät ole henkilökohtaisia, vaan lapset käyttävät niitä vuorotellen, mikä vähentää kustannuksia ja laitteet pysyvät pääasiassa luokkahuoneissa.[2]

Useat XO-1 kannettavat on todettu toimiviksi vielä kymmenen vuoden kuluttua: akut ja langaton verkko toimivat, ja niihin tulee yhä ohjelmistopäivityksiä.[2] Muut kannettavat voivat tarvita muutoksia muutaman viikon jälkeen.[2] OLPC:n omalaatuisen suunnittelun vuoksi laitetta väitetään vaikeamman varastaa.[2]

Sugar Labs on OLPC-projektista syntynyt voittoa tavoittelematon järjestö, joka kehittää opetukseen tarkoitettuja ohjelmia (Sugar Learning Platform).[19] Negroponten mukaan suurin virhe tehtiin kun Sugar ei ollut tavallinen sovellusohjelma normaalissa käyttöjärjestelmässä, vaan siihen liitettiin virranhallintaa ja langattoman verkon hallintaa.[20] Negroponten mukaan sen olisi pitänyt olla siistimpi kuten sitä nyt tarjotaan "tikulta ajettavana".[20] Vuonna 2009 julkaistu Sugar on Stick on USB-muistitikulta tai live-CD:ltä suoritettava versio.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Suzanne Fox Buchele, Romeo Owusu-Aning: The One Laptop Per Child (OLPC) Project and Its Applicability to Ghana (PDF) ashesi.org. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw Adi Robertson: OLPC’s $100 laptop was going to change the world — then it all went wrong theverge.com. 16.4.2018. Viitattu 17.10.2021. (englanniksi)
  3. Annan unveils rugged $100 laptop for world's children at Tunis Summit news.un.org. 17.11.2005. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  4. Shutting down OLPC News olpcnews.com. 18.3.2014. Viitattu 17.10.2021. (englanniksi)
  5. OLPC Announces Partnership with Zamora Teran Foundation blog.laptop.org. 3.9.2015. Viitattu 11.10.2019. (englanniksi)
  6. a b c d Quick Facts and Specs for the OLPC XO olpc.com. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  7. One Laptop Per Child (OLPC), Software: XO is built from free and open-souce software OLPC. Viitattu 15.10.2008. (englanniksi)
  8. Microsoft and One Laptop per Child Partner to Deliver Affordable Computing to Students Worldwide 15.5.2008. Microsoft. Viitattu 15.10.2008. (englanniksi)
  9. J. Flatley: OLPC's XO Generation 1.5 Laptop handled, speed tested - on video! engadget.com. 9.9.2009. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  10. hardware specifications one.laptop.org. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  11. Microsoft looking to run Windows on OLPC Vunet. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  12. Gates talks up mobility but slams charity laptop Vunet. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  13. Kohuttu "sadan taalan läppäri" -hanke ajautunut ilmiriitaan HS. Arkistoitu . Viitattu 13.1.2008. [vanhentunut linkki]
  14. OLPC:n Negroponte: Intel oli vastarannan kiiski (Archive.org) Digitoday. Viitattu 13.1.2008.
  15. Intel's decision to back away from OLPC changes little ars techica. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  16. Intel Employee Caught Running OLPC News Site Slashdot. Viitattu 13.1.2008. (englanniksi)
  17. The $100 Laptop Moves Closer to Reality 14.11.2005. The Wall Street Journal. Viitattu 15.10.2008. (englanniksi)
  18. Tom Espiner: Dell criticises OLPC, Negroponte hits back zdnet.com. 31.10.2007. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  19. About Us sugarlabs.org. Viitattu 17.10.2021. (englanniksi)
  20. a b What's OLPC Biggest Mistake? Negroponte Says Sugar olpcnews.com. 20.7.2009. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  21. Ryan Paul: Sugar on a Stick brings sweet taste of Linux to classrooms arstechnica.com. 26.6.2009. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ames, Morgan G.: The Charisma Machine: The Life, Death, and Legacy of One Laptop per Child. MIT Press, 2019. ISBN 9780262537445. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]