Digitaalinen kuilu

Digitaalinen kuilu tai digitaalinen kahtiajako (engl. digital divide) on 2000-luvun alussa syntynyt käsite, joka alun perin tarkoitti yhteiskunnan jakautumista niihin, joilla on käytössään tietokone ja erityisesti Internet-yhteys, ja niihin, joilla tätä ei ole. Suomen kielessä puhutaan kahtiajaon rinnalla myös digitaalisesta kuilusta, joka tarkoittaa samaa asiaa.

Myöhemmin termi ”digital divide” otettiin käyttöön laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan ihmiskunnan ja valtioiden jakautumista kahteen ryhmään sen perusteella, kenellä on pääsy Internetiin.

Digitaalista kuilua ei esiinny vain kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä, vaan sitä voi esiintyä myös muun muassa kaupungin ja maaseudun välillä, miesten ja naisten välillä, eri ikäryhmien välillä, koulutetun ja kouluttamattoman väestön välillä, eri yhteiskuntaluokkien sekä vammaisten ja ei-vammaisten välillä. Kuitenkin käsitettä on käytetty ensisijaisesti kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välistä kuilua kuvaamaan.

Vaikka digitaalisesta kuilusta tai kahtiajaosta puhuttaessa ongelma usein teknologisoidaan, se on luonteeltaan enemmänkin sosiaalinen ja poliittinen. Tietokoneen ja Internet-yhteyden puute ei välttämättä olekaan suurin syy digitaaliseen kahtiajakoon, vaan se miten teknologiaa sovelletaan käytäntöön (Nieminen 2006).

Miten mitataan

Feng Li (2007) mainitsee puhelinlinjojen levinneisyyden erääksi digitaalisen kuilun mittariksi. Sen perusteella digitaalinen kuilu useimpien kehitysmaiden ja rikkaiden maiden välillä on todella suuri, sillä esimerkiksi Manhattanin saarella New Yorkissa on yhtä paljon puhelinlinjoja kuin koko Afrikan mantereella (Hukka 2006).

Mihin digitaalinen kuilu vaikuttaa

Tiedon saanti

Tieto on ensisijaisesti sosiaalista pääomaa, jota tarvitaan kaikilla elämän alueilla. Internet alkaa nykyään olla monipuolisin saatavilla oleva tietopankki. Sieltä löytyy hyvin laajalti työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan liittyvää tietoa. Digitaalisen kuilun toisella puolella olevat ihmiset eivät voi näitä palveluita hyödyntää.

Koulutus

Koulutus on kiistatta eräs merkittävimmistä asioista ajateltaessa kehitysmaiden kehittymistä itsenäisiksi, tasa-arvoisiksi ja tuottaviksi yhteiskunniksi.

Internetin kautta on nykyään mahdollista suorittaa opintoja etäopiskeluna aina tohtoriksi asti. Etäopiskelusta onkin jo hyviä kokemuksia myös köyhistä maista. Sen avulla voidaan vähentää merkittävästi muun muassa matkustus- ja materiaalikustannuksia.

Osallistuminen päätöksentekoon

Professori Hannu Nieminen sanoo informaation ja tiedonsaamisen olevan edellytys sille että kansalaiset voivat osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja hän mainitsee myös tiedon olevan lisääntyvästi mediavälitteistä (Nieminen 2007).

Sairauksien ehkäiseminen ja hoito

Kehitysmaissa kuolee vuosittain yli 10 miljoonaa lasta tauteihin ([1]), joita voisi ehkäistä tai hoitaa. Tämä johtuu toki monista muistakin asioista kuin digitaalisesta kuilusta, mutta digitaalisen kuilun kaventaminen auttaa lisäämään ihmisten tietoisuutta myös sairauksista ja niiden hoidosta. Mikäli Internet ja tietokone olisivat köyhien maiden lääkäreiden ja sairaanhoitajien käytössä, heidän taitotietonsa sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä voisi parantua huomattavasti. Lisäksi mahdollistamalla tietokoneen ja Internetin käyttö kehitysmaissa, voitaisiin kansalaisten tietoisuutta erilaisten sairauksien itsehoidossa tai ennaltaehkäisyssä kasvattaa merkittävästi. Tämä vaatii paljon panostusta muun muassa kansalaisten koulutukseen.

Miten kuilua voisi kaventaa

Jotta digitaalista kuilua kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä voitaisiin kaventaa, täytyy Feng Lin mukaan tarvittavan laitteiston käyttö- ja omistuskustannusten pienentyä huomattavasti (Feng Li, 2007).

Pitkällä aikavälillä digitaalisen kuilun kaventuminen riippuu ensisijaisesti kehitysmaan koulutuksen kehittymisestä (Han Jianbin, 2006).

Jotta köyhät ihmiset todella hyötyisivät tietotekniikasta ja Internetistä, niin heidän tulisi saada riittävästi ja riittävän laadukasta koulutusta näistä asioista. Tämä on yksi ongelma digitaalisen kuilun kaventamisessa, sillä vaikka annettaisiin esimerkiksi ns. 100 dollarin koneita kaikille köyhien maiden ihmisille ja vielä lisäksi nettiyhteyskin, niin heidän saama hyöty näistä jää mitättömäksi ilman asiaankuuluvaa, laadukasta koulutusta. Esimerkiksi opettajien tietotekniikkakoulutukseen kehitysmaissa panostetaan Vesisenahon (2007) mukaan erittäin vähän.

IT-koulutus on yleisesti ottaen kehitysmaissa vielä lapsenkengissä. Kiinnostusta tietotekniikkaopetusta kohtaan näyttäisi kuitenkin olevan laajalti. Tietotekniikkakoulutuksessa ei kehitysmaissa välttämättä oteta paikallista kontekstia juurikaan huomioon, vaan esimerkiksi yliopistojen opetussuunnitelmat on usein suurelta osin kopioitu Euroopasta tai Yhdysvalloista. Lisäksi monista kehitysmaista puuttuu tietotekniikan ammatillinen koulutus, on vain yliopistokoulutusta. Tämä tulisi ottaa huomioon yliopistojen opetussuunnitelmia laadittaessa. Tällaisesta kontekstuaalisesta käytännönläheisestä yliopistokoulutuksesta on hyvänä esimerkkinä Tumainin yliopistolla Tansaniassa Joensuun yliopiston ja Etelä-Tanskan yliopiston kanssa yhteistyössä kehitetty uusi tietojenkäsittelytieteen kandin opetussuunnitelma. Tässä uudessa opetussuunnitelmassa peruspilareita ovat paikallisten tarpeiden huomioon ottaminen (kontekstuaalisuus) sekä käytännönläheisyys. Mikko Vesisenaho käsittelee väitöskirjassaan laajalti tietotekniikkaopetusta kehitysmaaympäristössä erityisesti Tansanian Tumainin yliopistoa esimerkkinä käyttäen. (Vesisenaho 2007)

Toinen ongelma digitaalisen kuilun kaventamisessa on tietotekniset sovellutukset. Näitä sovellutuksia kehitetään lähinnä rikkaiden ja keskiluokan tarpeisiin, koska siten tietotekniikkateollisuus käärii suurimmat voitot. Tässä yhtälössä köyhien tarpeet unohtuvat.

Asianmukaisen koulutuksen ja köyhien ihmisten tarpeisiin suunnattujen sovellutusten puuttuessa voi köyhien maiden ihmisille olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä Internet-yhteydestä ja tietokoneesta ([2] (Arkistoitu – Internet Archive)).

Mitä jo tehdään

Information for development eli i4d on kasvava uusi alue yliopistojen opetuksessa, josta järjestetään muun muassa seminaareja ympäri maailman. Aiheesta järjestetään myös hyvin mittavia konferensseja kuten eINDIA 2007 Conference joka pidettiin 31.7–3.8.2007 New Delhissä. Kyseiseen konferenssiin osallistui yli 2000 ihmistä yli 40 maasta.

YK:n kehitysohjelman raporteista voi lukea menestystarinoita digitaalisen kuilun kaventamisesta ([3]).

Monet järjestöt tai yhteisöt panostavat myös ilmaisten sovellutusten tuottamiseen erityisesti köyhien maiden tarpeisiin, esimerkkinä Linux–jakelu Ubuntu ([4]).

Lisäksi esimerkiksi Uruguay on tilannut satatuhatta niin sanottua sadan dollarin kannettavaa 6–12-vuotiaiden koululaisten käyttöön (Mannila, IT-Viikko).

Microsoftin pääjohtaja Bill Gates on luvannut yhtiönsä auttavan 45 miljoonaa afrikkalaista pääsemään tietoliikenneyhteyksien ääreen 2000-luvun ensikymmenen loppuun mennessä. Tämän Microsoft aikoo mahdollistaa tarjoamalla sekä tietokoneita, halpoja internet-yhteyksiä että ratkaisuja mantereen erityisongelmiin (Hukka 2006).

Katso myös

• Globaali pohjoinen ja globaali etelä

Lähteet

• Digital Divide.org: Digital divide: What It Is and Why It Matter. Internet WWW-sivu, URL: http://www.digitaldivide.org/dd/digitaldivide.html (Arkistoitu – Internet Archive) (10.11.2007).
• Li, F.: Social Implications and Challenges of E-Business. IGI Publishing, 2007.
• Jianbin, H.: Practice and Explore on Bridging Digital Divide in Western China.

Internet pdf-dokumentti, URL: http://unpan1.un.org/intradoc/groups/public/documents/APCITY/UNPAN022807.pdf^{[vanhentunut linkki]} (25.11.2007).

• Hukka, J.: Kepa uutiset 28.11.06. Internet WWW-sivu, URL: http://teksti.kepa.fi/uutiset/5445 (Arkistoitu – Internet Archive) (15.11.2007)
• Mannila, M.: Uruguay osti ensimmäisenä maana sadan dollarin kannettavia. Internet WWW-sivu, URL: http://www.itviikko.fi/page.php?page_id=46&news_id=200727084&rss=18 (15.11.2007).
• Vesisenaho, M: Developing university-level introductory ICT education in Tanzania: A conteztualized approach. Joensuun yliopisto, Joensuun yliopistopaino, 2007.
• Ulkoasiainministeriö: YK:n vuosituhattavoitteet. Internet WWW-sivu, URL: http://www.vuosituhattavoitteet.fi (15.11.2007).
• UNDP: World Development Reports of United Nations Development Programme. Internet WWW-sivu, http://hdr.undp.org/reports/ (25.11.2007).