Opetussuunnitelma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Opetussuunnitelma (OPS[1]) on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Suomessa perusopetuksen opetussuunnitelmat perustuvat opetushallituksen määrittämiin opetussuunnitelman perusteisiin. Valtioneuvosto päättää tuntijaosta eli siitä, kuinka monta viikkotuntia opetusta annetaan oppiaineittain.[2]

Opetuksen järjestäjän, esimerkiksi kunnan, on hyväksyttävä opetusta varten opetussuunnitelma.[3] Yleinen käytäntö on, että kunnat valmistelevat opetussuunnitelman perusteiden pohjalta opetussuunnitelman ja kukin koulu suunnittelee tämän kuntakohtaisen suunnitelman pohjalta koulukohtaisen suunnitelman.

Opiskelun pitää perusasteella, keskiasteella ja korkeakouluissa perustua hyväksyttyyn opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelman sisällöstä voidaan poiketa, mikäli opiskelija pystyy osoittamaan omaavansa tarvittavan taitotiedon. Esimerkiksi aikaisempien opintojen opintosuorituksia voidaan lukea hyväksi osaksi opintoja. Mikäli opetussuunnitelmasta poiketaan, tehdään opiskelijalle henkilökohtainen opintosuunnitelma. Perusopetuksessa opetussuunnitelmasta voidaan poiketa myös terveydentilaan liittyvistä syistä, tai jos oppimäärän suorittaminen olisi olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioiden joltakin osin kohtuutonta.[4]

Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985
  • Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004
  • Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014[5]

Opetussuunnitelma 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 hyväksytty OPS 2016 tuli alakoulussa käyttöön 1.8.2016 ja yläkoulussa 2017-2019.[6]

Tutkija Gabriel Heller Sahlgrenin mukaan OPS 2016 on tekemässä samoja virheitä kuin Ruotsissa tehtiin 1990-luvulla. Siellä annettiin oppilaille liikaa vastuuta omasta oppimisesta. Nyt virhettä ollaan korjaamassa. Hänen mukaansa Ruotsin kouluissa oli enemmän "leikkimistä" kuin Suomen ja tulokset olivat huonompia. Suomen onnistumisen salaisuus on hänestä ollut työrauha, toistaminen, asiasisältöön keskittyminen, hyvät opettajat ja opettajien auktoriteetti. "Näin Suomessa järjestyneintä koskaan näkemääni koulutyötä", hän totesi. Ruotsissa opettajat yrittävät liiaksi olla "oppilaiden kavereita", heidän arvostuksensa on laskenut ja ammattiin ei haluta: lähes kaikki pääsevät sisään opettajankoulutukseen, Suomessa joka kymmenes. Opettajat eivät "osaa opettaa. He tuhoavat arvosanamme", haastateltu oppilas sanoi, ja rehtori myönsi olevansa huolissaan epäpätevistä opettajista, mutta päteviä on vaikea saada rekrytoitua. [7]

Helsingin Yliopiston emeritusprofessori Jarkko Hautamäki arvostaa Heller Sahlgrenia tutkijana mutta sanoo, ettei Suomessa olla OPS 2016:n myötäkään siirtymässä Ruotsin malliin vaan säilytetään perinteinen oppiainejako.[7] OAJ:n asiantuntija on samaa mieltä, mutta hänestä paikallisesti uutta opetussuunnitelmaa on kuitenkin ylitulkittu väheksyen tieteeseen perustuvia oppiaineita ajatellen, että opettajan ei pidä opettaa. Hänestä olisi virhe, että oppilaat vain Ruotsin mallin mukaan puuhastelisivat keskenään, kuten joissain kunnissa on tehty.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.