Opetuksen järjestäjä
Opetuksen järjestäjä on Suomen koulujärjestelmässä yhteisö, jolla on opetuksen järjestämislupa. Koska kunta on velvollinen järjestämään perusopetusta alueensa oppivelvollisille, ovat kaikki Suomen kunnat peruskouluopetuksen järjestäjiä. Myös valtio, yksityinen yhteisö tai säätiö voi toimia perusopetuksen järjestäjänä. Yksityisen yhteisön tai säätiön tulee saada opetuksen järjestämislupa valtioneuvostolta.[1]
Opetuksen järjestäjällä on melko laaja päätösvalta hallitsemiensa koulujen asioihin. Kunnassa on tätä varten kouluasioista vastaava poliittisesti valittu toimielin, jonka nimi voi olla sivistyslautakunta, opetuslautakunta tai koululautakunta.[2]
Lukion ja ammatillisen koulutuksen järjestäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetuksen järjestäjä on myös lukio-opetuksessa. Järjestämislupa anotaan tällöin opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Lupa voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Lukiokoulutusta voidaan järjestää myös valtion oppilaitoksissa.[3] Ammatillisen koulutuksen järjestäjänä voi olla kunta, kuntayhtymä, rekisteröity yhteisö tai säätiö tai valtion liikelaitos. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan ja siihen sisältyvän koulutustehtävän antaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa määrätään esimerkiksi se, minkälaista koulutusta ja missä laajuudessa koulutuksen järjestäjä voi järjestää opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän puitteissa.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys, joka on Koulutuksen järjestäjien yhteenliitymä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Opetuksen järjestäjä. Tieteen termipankki. Viitattu 26.2.2015.
- ↑ Yleissivistävän koulun hallinto ja rahoitus (Arkistoitu – Internet Archive). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.2.2015.
- ↑ Lukiokoulutus on yleissivistävää koulutusta (Arkistoitu – Internet Archive). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.2.2015.
- ↑ Ammatillisen koulutuksen hallinto, ohjaus ja rahoitus (Arkistoitu – Internet Archive). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.2.2015.